Synkkä matkailu, englanniksi dark tourism, on vierailua kohteissa, joissa oleellisena teemana on kuolema, kauhu, suru, sota, onnettomuudet, rikokset, yliluonnolliset tapahtumat tai muut tragediat. Tällaisiin kohteisiin kuuluvat niin viihdetarkoitukseen rakennetut kauhutalot ja näyttelyt, synkän historian omaavat linnat ja kartanot, hautausmaat ja muistomerkit, matkailukäyttöön muutetut vankilat ja sairaalat, kuin synkimmästä päästä löytyvät sotatantereet ja kansanmurhien tapahtumapaikat.
Syyt synkissä kohteissa vierailuun ovat moninaiset. Yleisimmin kävijän motiivina on ollut kiinnostus historiaan ja halu oppia uutta. Tarkemmin syiden taustoja tutkittaessa on paljastunut syvempiä merkityksiä, kuten halu nähdä matkakohteen kiiltokuvapinnan alle ja näiden kokemusten tuomien ajatusten pohtiminen. Lisäksi synkät teemat itsessään kiinnostavat suomalaisia. Ulkomaisissa tutkimuksissa esiin ovat nousseet myös oman kuolemasuhteen käsittely ja median myötävaikutus.
Synkkyysaste määrittää kohteen merkityksen
Yksi tunnetuimmista aiheeseen liittyvistä teorioista on synkän matkailun asteikko, jonka avulla voidaan tarkastella kohteiden merkitystä ja havainnoida vierailun taustalla olevia motivaatiotekijöitä. Tarkoitusperät onkin tärkeä huomioida, kun suunnitellaan joko omaa vierailua tai synkkien kohteiden mainontaa ja oheispalveluja, kuten opastettuja kierroksia.
Vaaleiden kohteiden intressi on perintökeskeisyys, jonka tarkoitus on kaupallistaa ja romantisoida tapahtumia. Tällaiset kohteet ovat usein epäaitoja, viihteellisiä ja turismille rakennettuja, eikä niillä ole suurempaa poliittista, ideologista tai opetuksellista arvoa. Synkän pään kohteet taas huokuvat historiakeskeisyyttä, missä konservointi ja muistaminen ovat keskiössä. Nämä kohteet sijaitsevat usein tragedian varsinaisella tapahtumapaikalla, ja niissä vierailu herättää syvempiä, jopa maailmankatsomusta mullistavia ajatuksia
Ehkä merkittävin kysymys koskee motiiveja. Missä menee raja, joka erottaa opettavaisen kokemuksen kärsimyksellä mässäilystä?
Synkän matkailun eettiset ongelmat
Synkkää matkailua ei voi käsitellä ilman, että huomioi siihen liittyvän eettisen puolen. Länsimaisiin moraalikäsityksiin perustuen esimerkiksi selfieiden ottaminen, muistomerkeillä istuminen, paljastava pukeutuminen tai kovaääninen puhe ja nauru eivät kuulu synkän matkailun kohteisiin. Kävijän vastuulla on myös oma valmistautuminen. Henkisesti on aivan eri asia käydä huvittelemassa Dracula-teemaisessa kauhunäyttelyssä kuin kierrellä keskitysleirillä ja nähdä kaasukammiossa kuolleiden pakokauhuiset raapimajäljet seinissä.
Kaupallistamismielessä yksi tärkeimmistä eettisistä kysymyksistä on se, kuka synkän kohteen omistaa ja kenellä on oikeus esitellä tragediaa. Euroopassa sijaitsevia holokaustin muistomerkkejä pidetään yleisesti ottaen hyväksyttävämpinä kuin Yhdysvaltoihin rakennettua holokaustimuseota. Syynä tähän on se, että Yhdysvalloilla ei ole minkäänlaista sidettä juutalaisten kansanmurhaan, ja museon perustamista kaupallisessa mielessä voidaan pitää kulttuurisen omimisen yhtenä muotona.
Lisäksi on muistettava, että kaikkea ei voi myydä kaikille. Maailmalla on monia synkän matkailun kohteita, jotka olisivat liian brutaaleja länsimaiseen yhteiskuntaan. Kulttuurisidonnaiset näkemykset ja perinteet vaikuttavatkin synkän matkailun tarjontaan. Esimerkkinä mainittakoon Intiassa suoritettavat julkiset polttohautaukset, joita osa turisteistakin menee katsomaan. Sellaista ei voisi kuvitellakaan Eurooppaan, saati Suomeen.
Vierailukohteessa on huomioitava myös asiakkaiden turvallisuus. Tällaiset ongelmat tulevat esiin vaikkapa kiertomatkoilla Tšernobyliin ja Fukushimaan tai vaarallisille kaivoksille. Usein asiakkaat joutuvatkin allekirjoittamaan vastuuvapautuslausekkeen, jossa ottavat riskit omalle vastuulleen. Matkavakuutuskaan ei välttämättä ole voimassa kaikissa synkän matkailun kohteissa.
Yhtenä eettisenä tekijänä pidetään aikaa. Ajan kuluminen vaikuttaa ihmisten asenteisiin niin kohdetta kuin niissä vierailevia kohtaan. Kuinka kauan täytyy kulua, jotta tragedian jälkiä on sopiva käydä katsomassa? Entä annammeko helpommin anteeksi menneiden aikojen brutaalit ja huvittavatkin kidutuskammiot kuin aktiivisille kuolemankentille suuntautuvan matkailun?
Ei pelkkää kärsimyksellä mässäilyä
Sekä kävijän että matkailutoimijan kannalta ehkä merkittävin kysymys koskee motiiveja. Missä menee raja, joka erottaa opettavaisen kokemuksen kärsimyksellä mässäilystä? Yksi synkän matkailun alalajeista, köyhyysturismi, on tästä hyvä esimerkki. Siinä etuoikeutetut matkailijat käyvät tirkistelemässä köyhien alueiden surkeutta ja palaavat tämän jälkeen kotiin yhtä kokemusta rikkaampana. Paikalliset taas jäävät elämään elämäänsä ankeisiin oloihin ja tuntevat olonsa pahimmillaan toiseutetuksi turistiviihteen välineeksi.
Toisaalta merkittävien yhteiskunnallisten epäkohtien jakaminen ulkopuolisille voi sysätä alueen kehitystä eteenpäin. Tästä esimerkkinä on Rio de Janeiron slummit, jossa turistikierroksia vetävä toimija rahoittaa slummin vähäosaisten koulutoimintaa matkailusta saaduilla tuloilla.
Vastuulliseen matkailuun kuuluu se, että ihmiset ymmärtävät matkailuun liittyvät epätasa-arvoiset valta-asetelmat ja kumoavat niitä omalla toiminnallaan. Tämä on erityisen tärkeää sosiaalisen median kulta-aikana, kun tieto ja kuvat leviävät salamannopeasti. Omaa ääntä voikin käyttää joko synkän matkailun kohteen hyväksi tai sitä vastaan.
Lopulta kaikki voivat hyötyä
Parhaimmillaan synkkä matkailu avartaa kävijän maailmankuvaa ja saa yhä useamman kiinnostumaan sekä vastuullisesta matkailusta että laajemmassa mittakaavassa yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Synkkä matkailu voi parantaa kehittyvien kohteiden ekonomista tilannetta, auttaa konservoinnissa sekä lisätä ymmärrystä erilaisista taustoista tulevien ihmisten välillä.
Historia kiinnostaa monia synkkiä matkailijoita, mutta se voi myös opettaa. Meksikossa kuolleiden päivänä kuuluu usein lausahdus: ”Kuolleet kuolevat vasta, kun heidät unohdetaan”. Auschwitzissä taas on esillä kyltti, jossa lukee: ”Ne, jotka eivät muista mennyttä, ovat alttiita toistamaan sen”. Ehkä tragedioiden muistaminen ja niistä kertominen vielä joku päivä estää myös uusien kauheuksien tapahtumisen.
Lähteet:
Baillargeon, T. 2016. Interview with Dr. Philip Stone, executive director of the Institute for Dark Tourism Research. Téoros: Revue de recherche en tourisme 1. https://journals.openedition.org/teoros/2906
Delgado, C. 2022. Dark tourism: Why people travel to sites of death and tragedy. Discover. https://www.discovermagazine.com/planet-earth/dark-tourism-why-people-travel-to-sites-of-death-andtragedy
Hohenhaus, P. s.a. Ethical issues. https://www.dark-tourism.com/index.php/about/18-main-menus/mainmenussubpages/602-ethical-issues
Hovi, T. 2011. Synkkä turismi. Sananjalka 53, 181–195. https://journal.fi/sananjalka/article/view/86710
Häkkinen, A. 2019. Globaalin etelän matkailija etsii autenttisia kokemuksia ja kohtaamisia – mutta kenelle hyöty tästä jää? Reilun matkailun yhdistys. https://www.reilumatkailu.fi/globaalin-etelan-matkailija-etsii-autenttisia-kokemuksia-ja-kohtaamisia-mutta-kenelle-hyo%CC%88ty-ta%CC%88sta%CC%88-ja%CC%88a%CC%88/
Isalska, A. 2021. How to visit dark tourism destinations in an ethical way. Lonely Planet. https://www.lonelyplanet.com/articles/ethical-dark-tourism
Kunwar, R. R. & Karki, N. 2019. Dark tourism: Understanding the concept and recognizing the values. https://www.academia.edu/59891310/Dark_Tourism_Understanding_the_Concept_and_Recognizing_the_Values
Nousiainen, A. 2011. Tuskaturismin jäljillä. Ylioppilaslehti 15, 17. https://ylioppilaslehti.fi/2011/11/tuskaturismin-jaljilla
Stone, P. 2006. A dark tourism spectrum: Towards a typology of death and macabre related tourist sites, attractions and exhibitions. Tourism: An interdisciplinary international journal 2, 145-160. https://clok.uclan.ac.uk/2772
TEKSTI JA KUVAT: Cilla Heiskanen
Kirjoittajasta: Cilla on Reilun matkailun yhdistyksen jäsen ja hän valmistui 2023 Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta vastuullisen matkailun restonomiksi. Cillan opinnäytetyö käsitteli motiiveja synkän matkailun taustalla. Kirjoittajan ikimuistoisimpia synkän matkailun kokemuksia ovat olleet matkailu miehitetyssä Palestiinassa, kuolleiden päivän juhlinta Meksikossa, vierailu Auschwitz-Birkenaussa sekä seikkailu Hoia Baciun kummitusmetsässä Romaniassa. Tarinoista voi lukea kirjoittajan blogista.