Iloisia matkailijoita, rekiajelun vauhtia ja hellyyttäviä huskyja talven ihmemaassa – tämä on usein kuvasto, jolla Lapin rekikoiratarhoja matkailijoille markkinoidaan. Tarhat ovat suosittuja aktiviteetteja varsinkin kansainvälisten matkailijoiden keskuudessa, ja kysyntään vastaamaan Lapista löytyy kymmeniä tarhoja, joilla työskentelee arviolta yli tuhat koiraa.
Viime kuukausina rekikoiratarhat ovat näkyneet uutisissa, ja valitettavasti eivät niin positiivisessa valossa. Uutisissa on ollut esillä mm. epäkohdat rekikoirien kohtelussa, toiminnan puutteellinen valvonta sekä koirien rekisteröinnin puutteellisuus. Hiljattain myös eläinoikeusjärjestöt ovat nostaneet nämä epäkohdat huomioon (Sey). Paikallisten korviin uutiset ovat ehkä kantautuneet, mutta kansainväliset matkailijat voivat olla niistä tietämättömiä. Matkailijoille rekikoiratarhavierailu on usein ainutkertainen elämys osana Lapin matkaa, jossa kuitenkin toiminnan vastuullisuus voi jäädä toteutumatta.
Voikin pohtia, vastaako matkailijoille esitetty kuva kuitenkaan rekikoiratarhojen todellisuutta?
Rekikoiratarhat Lapissa
Rekikoiratarhat ovat eläinmatkailun muoto, jossa matkailijat pääsevät koirien vetämän reen kyytiin sekä tutustumaan rekikoiriin ja tarhan toimintaan. Rekikoiratarhavierailut sekä rekiajelut ovat suosittuja matkailijoiden keskuudessa ja he ovat myös maininneet ne keskeisenä syynä matkustaa Lappiin (García-Rosell & Äijälä, 2018). Rekikoiratarhoilla on merkittävä taloudellinen merkitys ja niillä on porojen ohella myös tärkeä brändiarvo Lapin matkailussa (Bohn, ym., 2018), vaikka ne eivät olekaan autenttinen kuljetusmuoto Lapissa (Saamelaiskäräjät, 2018).
Lapin matkailun hurja nousu on lisännyt rekikoiratarhojen kysyntää entisestään. Tämä herättää huolta rekikoirien hyvinvoinnista; onko koirien hoitoon aikaa ja resursseja riittävästi, ja onko toimijoilla ylipäätään motivaatiota asettaa koirien hyvinvointi etusijalle, vaikka se tuottaisikin lisäkustannuksia. Eläinmatkailu, kuten norsuilla ratsastus tai eläintarhat, ovat saanut osakseen kritiikkiä eri puolilla maailmaa. Rekikoiratarhoilla on kuitenkin verrattain hyvä maine, eikä toimintaa yleisesti nähdä epäeettisenä. Eläinmatkailussa on kuitenkin aina riskinä, että se vaikuttaa negatiivisesti eläimiin. Rekikoiratarhoilla tämä nähtiin koronan aikana, kun tarhojen toiminta jäi kannattamattomaksi, ja osa alan toimijoista koki koirien lopettamisen ainoana vaihtoehtona.
Matkailijoiden ajatuksia rekikoiratarhoista
Rekikoirasafarit on kohdennettu erityisesti kansainvälisille matkailijoille ja he ovat valmiita maksamaan suuriakin summia päästäkseen kokemaan rekikoira-ajelun. Matkailijoilla on kuluttajina valtaa vaikuttaa, millaisia aktiviteetteja heille tarjotaan. Mutta mitä he sitten ajattelevat rekikoiratarhoista? Tätä kysymystä tarkastelin keväällä julkaistussa pro gradussani. Gradussa haastattelin kuutta kansainvälistä matkailijaa, jotka olivat hiljattain vierailleet Lapin rekikoiratarhalla. Tutkimuksessa esitän, että matkailijat kokivat vierailun positiivisena kokemuksena, mutta vierailu herätti myös huolenaiheita rekikoiriin liittyen.
Positiivisia kokemuksia
Kaikki haastattelemani matkailijat olivat tietoisia eläinten hyvinvointiin liittyvistä kysymyksistä ja osoittivat kiinnostusta rekikoirien hyvinvointiin. He yleisesti kokivat rekikoiratarhat hyväksyttävänä eläinmatkailun muotona verrattuna esimerkiksi eläintarhoihin tai sirkuksiin, jotka matkailijat nostivat esiin huolta aiheuttavina eläinmatkailun muotoina. Vierailu rekikoiratarhalla vaikutti olleen matkailijoille unohtumaton kokemus. Koirien tapaaminen oli vierailun kohokohta, ja rekiajelu koettiin erityisen vaikuttavana. Positiivisena asiana mainittiin myös oppiminen koirista ja tarhan toiminnasta. Matkailijat kokivat, että tarhalla koirista huolehdittiin, henkilökunta oli osaavaa, ympäristö oli koirille sopiva ja koirat nauttivat reen vetämisestä. Eräs matkailija totesi, että jos koirista ei pidettäisi hyvää huolta, ne eivät osoittaisi hänen näkemäänsä innostusta ja hellyyttä työntekijöitä kohtaan.
Huoliakin heräsi
Positiivisesta kokemuksesta huolimatta, matkailijoissa heräsi myös huolenaiheita tarhoihin liittyen. Huolet liittyivät muun muassa koirien jaksamiseen, kiinnipitoon, tarhan olosuhteisiin sekä matkailun vaikutuksiin. Eräs matkailija kertoi, ettei hän vierailustaan huolimatta täysin hyväksynyt koirien pitämistä tarhalla.
Erityisesti aihe koirien eläköitymisestä herätti vahvojakin reaktioita haastateltavissa. Monelle tuli uutena tietona, että joillakin tarhoilla koirat lopetetaan niiden työuran jälkeen. Haastattelussa kerroin, että tarhasta riippuen koirat saavat joko eläköityä tarhalla tai adoptioperheessä tai ne lopetetaan. Kaikki haastateltavat kokivat, että koirille tulisi sallia eläköityminen lopettamisen sijaan. Osa koki, ettei lopettamisen tulisi olla vaihtoehto ollenkaan ja osa koki sen ymmärrettävänä viimeisenä keinona.
Havainnot osoittavatkin ristiriitoja matkailijoiden toiminnan ja arvojen välillä. Vaikka rekikoirasafaria ei pidetty epäeettisenä, matkailijat antoivat ymmärtää, ettei kaikki ollut täysin matkailijoiden arvojen mukaista. Eräs matkailija kertoi tarhavierailun olleen upea kokemus, mutta mielessään hän kuitenkin tunsi olonsa hieman surulliseksi koirien puolesta – vaikka ne olivatkin ”niin söpöjä”. Havaintona gradussani esitän, että matkailijat huomaavat epäkohtia eläinmatkailuun liittyen, mutta hyväksyvät tai sivuuttavat ne tietyissä puitteissa. Halu osallistua eläinmatkailun aktiviteetteihin voikin ohittaa matkailijan moraalisen harkinnan (ks. Shani & Pizam, 2009).
Vastuullisemman rekikoiratarhailun tulevaisuus
Vastuullisen matkailun eteen on tehty Lapissa paljon työtä, mutta eläinten hyvinvointi on monessa mielessä jäänyt vähemmälle huomiolle (Äijälä, 2022). Rekikoirien toiminnan taustalla vaikuttavat ihmisten käsitykset eläimistä sekä missä määrin niitä voidaan hyödyntää ihmisten viihteeksi. Rekikoirien olojen parantamiseksi näiden käsitysten tulee kehittyä. Rekikoira ei ole hyödyke tai objekti, vaan elävä tunteva yksilö, joka ansaitsee tulla kohdelluksi hyvin. Tarhojen tulee sitoutua koirien hyvinvointiin, sekä lainsäädäntöä ja tarhojen valvontaa tulisi tiukentaa, ja sitä toivovat myös useat rekikoirayrittäjät. Haastattelemillani matkailijoilla oli Suomesta käsitys maana, jossa eläinten hyvinvoinnista huolehditaan; koirien hyvinvoinnin laiminlyönti ja valvonnan puute tuskin vastaavat tätä käsitystä.
Tue vastuullista toimijaa
Vaikka rekikoiratoimintaan liittyy uutisissakin esiin nousseita epäkohtia, ei koko toimialaa tule mustamaalata. Lapista löytyy monia rekikoiratarhoja, joille rekikoiratarhan ylläpitäminen on elämäntapa, ja koirista huolehtiminen on toimintaa ohjaava tekijä. Vastuullisen toimijan löytämiseksi on hyvä etsiä tietoa etukäteen. Etsi tietoa rekikoiratarhasta yrityksen tai matkatoimiston sivuilta, sosiaalisesta mediasta ja Tripadvisorista. Mitä kerrotaan tarhan toimintaperiaatteista, vastuullisuudesta ja koirien hyvinvoinnista? Vastuulliset toimijat jakavat kattavasti konkreettista tietoa koirien hyvinvoinnista ja tarhan toimintatavoista. Sertifikaatit voivat antaa tietoa vastuullisuudesta, ja esimerkiksi Green activities sertifikaatissa on kriteerinä eläinten hyvinvointi.
Vaikka matkailijat eivät kokeneet rekikoirasafareita epäeettisenä, he kuitenkin antoivat ymmärtää, ettei kaikki ollut täysin heidän arvojensa mukaista.
Vastatakseni otsikon kysymykseen – Vastaako matkailijoiden käsitys rekikoiratarhoista todellisuutta? – väittäisin, että ei täysin vastaa. Matkailijoille näkyvä osa toiminnasta vaikuttaisi vastaavan matkailijoiden käsityksiä, mutta se mitä tapahtuu kulisseissa voi olla jotain muuta; ja eiväthän yritykset halua näyttää toiminnan epäkohtia matkailijoille.
Rekikoiratarhat ovat kuitenkin osa matkailubisnestä, jolla yhtenä tarkoituksena on tehdä voittoa. Rekikoira-ajelut eivät ole halpoja, ja voikin miettiä saavatko rekikoirat tekemästään työstä ansaitun korvauksen. Rekikoirat ovat valloittavia, jopa niin valloittavia että niiden viehätys voi hämärtää toiminnan epäkohtia. Matkailijat mukautuvat yhteiskunnassa ja matkailussa oleviin eläimiä koskeviin käytänteisiin, mutta heillä on myös valtaa vaikuttaa epäeettiseksi kokemaansa toimintaan – reilu matkailija tunnistaa myös oman vastuunsa.
Teksti: Janina Pajunen
Kuvat: 1. – 3. Pixabay. 4. Janina Pajunen
Kirjoittajasta: Janina on Reilun matkailun yhdistyksen työharjoittelija ja opiskelee matkailututkimusta Lapin yliopistossa. Janina on kiinnostunut eläinmatkailun eettisyydestä ja hän tarkasteli pro gradussaan matkailijoiden käsityksiä Lapin rekikoiratarhoista. Pro gradu Matkailijoiden käsityksiä rekikoiratarhojen eettisyydestä on luettavissa osoitteessa https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025063076428
Uutisia rekikoiratarhoista:
”Koirat pakotettiin valjaisiin” – Liian nopeasti kasvaneen husky-yrityksen arki paljasti asiantuntemattomuuden ja koirien puutteellisen koulutuksen: https://www.lapinkansa.fi/koirat-pakotettiin-valjaisiin-liian-nopeasti-kasva/11770429
Eläinlääkärin tarkastus paljasti koiravaljakkotarhan todellisuuden Lapissa – Yrittäjä kiistää kaiken: https://www.hs.fi/alueet/art-2000011160795.html
Lähteet
Bohn, D., García-Rosell, J.-C. & Äijälä, M. (2018). Animal-based Tourism Services in Lapland. Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutti, Lapin yliopisto. Haettu 2.12.2025 osoitteesta https://blogi.eoppimispalvelut.fi/matkailuelaimet/infograafit-2/
García-Rosell, J.-C. & Äijälä, M. (2018). Lapin matkailijoiden käsityksiä eläinmatkailusta. Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutti. Lapin yliopisto. Haettu 2.12.2025 osoitteesta https://blogi.eoppimispalvelut.fi/matkailuelaimet/infograafit-2/
Saamelaiskäräjät. (2018). Vastuullisen ja eettisesti kestävän saamelaismatkailun toimintaperiaatteet. Haettu 2.12.2025 osoitteesta https://samediggi.fi/vastuualueet/elinkeinot-oikeus-ja-ymparisto/saamelaismatkailun-eettiset-ohjeet/
SEY, Suomen eläinsuojelun verkkolehti. (2025). Pentutehtailua, verta ja rikosepäilyjä – Pohjois-Suomessa muhii vakava koirakriisi. Haettu 2.12.2025 osoitteesta https://elaintenystava.fi/2025/10/29/pentutehtailua-verta-ja-rikosepailyja-pohjois-suomessa-muhii-vakava-koirakriisi/
Shani, A. & Pizam, A. (2009). Tourists’ attitudes toward the use of animals in tourist attractions. Tourism analysis, 14(1), 85–101. https://doi.org/10.3727/108354209788970225
Äijälä, M. (2022). Tourist Landscapes as Multispecies Trails: Storying a Mushing Landscape Through Mobile Video Ethnography. (Väitöskirja, Lapin yliopisto). https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/65184