NÄKÖKULMIA MATKAKUVAUKSEEN

Mitä tulee huomioida matkoilla kuvatessa? Mitä saa kuvata ja mitä ei? Miten saan matkakuvani onnistumaan?

Reilun matkailun yhdistyksen järjestämässä teemaillassa paneuduttiin matkakuvauksen eettisiin näkökulmiin sekä saatiin ammattikuvaajien valokuvausvinkkejä. tilaisuus järjestettiin helsingissä Kirjakauppa Arkadiassa 21.4.2010.

Teemailtaan oli kutsuttu alustajiksi valokuvaaja Katja Turunen ja Suomen Lehtikuvaajat ry:n puheenjohtaja ja Photo Raw-lehden kuvatoimittaja Hanna-Kaisa Hämäläinen. Illan päätteeksi aiheesta virisi vielä tiivis yleisökeskustelu.

Tilaisuudessa julkistettiin myös 1.5.2010 alkava valokuvauskilpailu ”Matkailu kulttuurien säilyttäjänä ja muuttajana”. RMY:n järjestämä kilpailu on kaikille avoin, ja kilpailuaika kestää 30.9.2010 saakka.

KATJA TURUNEN: MATKAKUVAUKSEN TEKNIIKKA

Ensimmäisenä alustajana toimi valokuvaaja Katja Turunen. Katja on opiskellut valokuvausta Roomassa ja työskennellyt valokuvaajana ympäri maailmaa. Erityisesti hän pitää ihmisten kuvaamisesta. Katjan alustus keskittyi matkavalokuvauksen teknisiin seikkoihin. Esimerkkikuvina hän näytti kuvareportaasia, jonka hän oli kuvannut Fijillä päällikkösuvun hautajaisissa. 

Pyydä lupa. Puheenvuorossaan Katja korosti, että ihmisiä kuvatessa on tärkeää muistaa pyytää lupa kuvattavilta. Yleensä luvan saa kysymällä, myös hymy ja ystävälliset eleet voivat riittää. 

Salamalla parempia kuvia. Salaman käyttö on erittäin suositeltavaa joka tilanteessa. Paras vaihtoehto on salama, joka on kameran päällä. Jos salama on liian lähellä optiikkaa (esim. minipokkarit ym.), kuviin tulee helposti punasilmäisyyttä. Siksi kameran päälle asetettava salama on parempi. Salama olisi hyvä olla myös käänneltävissä, jotta valoon saadaan vaihtelua. Mikäli kuvataan tummia ihmisiä, salaman käyttö on erityisen suotavaa. Etenkin auringossa kuvattaessa salama on tarpeen. Salamaa voi usein säätää monissa kameramalleissa, eli ali- ja ylivalotusta voi opetella. Esimerkiksi tummia henkilöitä kuvatessa ylivalotus voi olla tarpeen. Keinovalo esim. loisteputket tuovat helposti ”vääränlaista” valoa kuviin. Hyvällä salamalla näitä ongelmia voi ehkäistä. Kuvien käyttötarkoitus ratkaisee paljon asetuksia mietittäessä. Mikäli kuvia on tarkoitus painaa esim. lehtiin, kuvien täytyy olla hyvin valotettuja ja teräviä. Esim. tunnelmalliset ”pimeät” kuvat, joissa on mustan ja tummansinisen sävyjä ovat vaikeita painettavia. Vaikka kuvat olisivat hyviä näytöllä, lehdet eivät välttämättä niitä osta jos ne eivät ole painokelpoisia valotukseltaan. Syväterävyyttä kuviin saa aukkoa pienentämällä, jolloin valotusaika kasvaa. Samalla voi nostaa ASAa ylöspäin. Pitkällä valotusajalla saa kuviin mukaan liikettä, nopealla valotuksella liike pysähtyy.  John Hedgecoen ja muiden asiantuntijoiden kirjallisuus auttaa perusasioiden oppimisessa.

Määrästä laatua. Usein hyvää reportaasia varten tarvitaan jopa tuhat kuvaa, joista parhaat valikoituvat. Onkin tärkeä malttaa kuvata paljon ja kokeilla eri asetuksia. Liikaa ei voi kuvata, mitä enemmän kuvia sitä parempia kuvia joukosta löytyy!

Kunnioita paikallisten tapoja. Hyvissä valokuvissa on mukana aitoja tilanteita ja ihmisiä jotka tekevät asioita. Matkoilla kuvaaja saa kunnioitusta tuntemalla paikalliset säännöt ja kunnioittamalla niitä. Esim. kunnioittava pukeutuminen vaikkapa muslimimaissa auttaa. 

Ota yhteystiedot. Matkoilla ihmisiä kuvatessa on huomaavaista ottaa kuvattavien yhteystiedot kuten sähköpostiosoite, jotta voit lähettää ottamiasi kuvia kuvattaville. Näin kuvattavatkin saavat pienen palkkion ja hyvän mielen. Jos lähetät kuvatiedostoja esim. sähköpostilla, lähetä kuvat sellaisessa muodossa että tiedostot saa auki yksinkertaisimmillakin koneilla.

HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN: KUVIEN MERKITYS JA MITÄ JÄÄ KUVAN ULKOPUOLELLE

Toisen alustuksen piti Suomen Lehtikuvaajat ry:n puheenjohtaja ja Photo Raw-lehden kuvatoimittaja Hanna-Kaisa Hämäläinen. Hanna-Kaisa kertoi olevansa kiinnostunut niistä asioista, jotka jäävät kuvan ulkopuolelle. Hänen puheenvuoronsa keskittyi kuvaamiseen, kuvien merkitykseen ja kuvan katsomiseen.

Hanna-Kaisan mukaan elämme ”kuvan aikakautta” ja ihmiset elävät keskellä visuaalisia viestejä, puhutaan jopa ”kuvaähkystä”. Valokuvauksen ammattilaiset joutuvatkin miettimään, miten nykyihmisiä voi enää pysäyttää kun kaikki on jo nähty. 

Mitä kaikkea jää kuvan ulkopuolelle? Lehdissä ei voi näyttää kaikkea ja siksi paljon todellisuutta jää näyttämättä. Kuvaajat ja lehdet voivatkin näin ottaa kantaa asioihin näyttämällä haluamiaan asioita. Esimerkiksi 1970-luku oli aikaa, jolloin kuvilla otettiin voimakkaasti kantaa. Sittemmin tuli aika jolloin nimenomaan haluttiin olla puolueettomia, nykyään kannan ottaminen kuvalla on taas suosittua. Ennen eri mediat suosivat tiettyjä tyylilajeja, nykyisin mediat käyttävät sekoitetusti monia.

Nykykuvat estetisoivat maailmaa enemmän kuin ennen. Kuvankäsittelyllä ym. kuvista tehdään kauniita ja silmää miellyttäviä, rosoisuus ja aitous jäävät usein taka-alalle.

”Viisas kuvaaja katsoo nähtävyyden viereen, näkee sen mitä on muualla.” Sen sijaan että kuvaa stereotypioita, voi myös laajentaa näkökulmaa. Kuvan käyttötarkoitus määrittelee kuvan rajauksen ja näkökulman valinnan. 

YLEISÖKESKUSTELUA

Keskustelua virisi aiheista mitä ei voi kuvata ja onko maksun pyytäminen kuvaajalta oikein. Yleisesti ottaen kaikkea voi kuvata mutta järki täytyy pitää mukana. Toisaalta, jos kohde kieltää kuvan ottamisen, sitä ei saa napata edes salaa. Kuvaajat luovat itse itselleen ohjeet tällaisissa asioissa. Osa kuvaajista kuvaa kaikkea mutta miettii julkaisuvaiheessa eettisyyttä. Jotkut kuvaajat eivät esim. suostu kuvaamaan ihmisten kurjuutta. Kuvaajat joutuvat myös miettimään rooliaan tilanteissa, joissa he voisivat kuvaamisen sijaan auttaa, esim. onnettomuuspaikoilla.

Monet ovat törmänneet matkoillaan tilanteisiin, joissa paikalliset pyytävät maksua valokuvamallina olostaan. Tässäkin kuvaajan on tehtävä valinta itse. Käyttäytyvätkö kuvattavat ”epäaidosti” palkkion toivossa, onko maksetuilla kuvilla niin suurta arvoa? Toisena esimerkkinä nousi tilanne, jossa toimittaja vie poliitikon hienoon ravintolaan syömään jutun teon yhteydessä mutta haastateltava kadunmies ei saa mitään korvausta haastattelusta tai valokuvista.

Matkalla ihmiset ottavat monesti stereotypioita vahvistavia kuvia, Venäjällä kuvataan huivipäisiä mummoja ym. Näin matkavalokuvillakin voi käyttää valtaa ja vaikuttaa siihen millaisia mielikuvia eteenpäin jaetaan. Siksi kuvaustapaa ja näkökulmaa on hyvä pohtia.

Valokuvaajat nostavat kuvillaan esille ajankohtaisia ilmiöitä ja kuvaavat historiaa. Kuviin tallentuu muotia, arkielämää, vallitsevia trendejä ja kaikkea muuta mikä muuttuu vuosien varrella. 

Kuvaamiseen liittyvässä lainsäädännössä voi olla poikkeuksia eri maiden välillä ja ne onkin hyvä selvittää ennen kuvausmatkalle lähtöä. Esimerkiksi Suomessa julkisella paikalla saa kuvata mikäli kuvattavat henkilöt eivät esiinny epäedullisessa asemassa (esim. kadulla oksentamassa).

Kuvaustilanteissa on hyvä muistaa eettiset ohjeet ja kunnioitus paikallisiin kulttuureihin! Huomioitavia asioita ovat esimerkiksi pukeutuminen, uskonto, pyhät asiat ja reviiri. 

Kuva on aina kuvaajan oma tulkinta, ei ole olemassa oikeaa tai väärää kuvaa.

 

Kiitokset alustajille, Ianille kirjakauppa Arkadiasta sekä kaikille osallistujille!