Valta ja epätasa-arvo suomalaismiesten ja thainaisten suhteissa – maan tapako?

Kirjoittaja: Anu Häkkinen

Thaimaahan suuntautuvan seksiturismin ympärillä vellova keskustelu nousi jälleen pinnalle, kun HS julkaisi alkuvuodesta artikkelin aiheen tiimoilta. Artikkeli käsitteli Kumimiehenä tunnettua henkilöä. Kumimiehen profiilin takaa löytyy Tero Vuorimies, suomalaismies joka jakaa vapaaehtoistyönä tietoa seksitaudeista ja niiden ehkäisystä Thaimaan suomalaisyhteisössä.

Monen lukijan silmään tarttui jutussa esiintynyt “Maassa maan tavalla” -sitaatti, jota suomalaismiehet toistelivat oikeuttaessaan prostituutiopalveluiden ostoaan. Myös omaan Thaimaan kokemukseeni, tutkimustietoon ja aihepiirin liittyvään keskusteluun vedoten, voinkin todeta, että tämänkaltainen ajattelu ‘maan tavasta’ on varsin tavanomainen suomalaismiesten keskuudessa Thaimaassa.

Ilmaisu maan tavasta kieltämättä herättää tunteita, mutta miksi? Osittain vastaus tähän kysymykseen löytyykin jo HS:n toimittajan esiintuomasta ihmiskaupan ja seksiturismin kytköksestä. Ihmiskauppa mielletään Thaimaan prostituutioon kiinteästi liittyväksi ongelmaksi. Se on myös ilmiö, jonka prostituutiopalveluiden käyttäjät jollain tasolla tiedostavat, mutta eivät koe, että he itse olisivat osallisina siihen. Myös Kumimies pyrki irrottamaan itsensä ilmiöstä korostamalla seuraavaa: ”Olen kasvanut ihmisenä. Haluan päästä kartalle siitä, keitä tytöt ovat. Tykkäävätkö he olla töissä baarissa? Myyvätkö he seksiä vain rahan takia?”

Seksityöläiset halutaan siis nähdä ennemmin vapaaehtoisesti työtä tekevinä kuin ihmiskaupan uhreina. Monesti näin voikin olla, mutta kysymys kuuluukin mihin tämä vapaaehtoisuus oikeastaan perustuu? Voiko vapaaehtoisuus olla näennäistä vapaaehtoisuutta?

Walking Street on yksi suosituimmista illanviettopaikoista Pattayalla Thaimaassa. © Anu Häkkinen

Ihmiskauppa Thaimaassa on paljon piilevämpi ongelma, kuin miltä se saattaa ensi silmäyksellä vaikuttaa. YK:n alaisen ihmiskauppayksikkö Un Actin mukaan ongelmana onkin juuri se, että suurin osa Thaimaan ihmiskaupasta alkaa uhrin omasta vapaaehtoisesta siirtolaisuudesta, ollen sidoksissa hyvin pienen mittakaavan  paikallisen tason verkostoihin, jotka koostuvat ystävistä ja perheenjäsenistä.

Ongelmaa voi olla siis vaikea tunnistaa, sillä vapaaehtoisuuden ja pakotettuna työskentelyn välinen raja on kuin veteen piirretty viiva. Myös Thaimaan monipuolinen palvelutarjonta matalan kynnyksen tyttöbaareineen hämärtää kuviota, kun kaikissa suhteissa ei ole varsinaisesti edes kyse seksin ostosta, vaan juoman nauttimisesta baaritytön seurassa.

Kohauttava “Maassa maan tavalla” -sitaatti saikin lopulta vastineensa seuraavan viikon sunnuntai-liitteessä. Suomen thaiyhteisön voimanaisena esitelty Vanitsri Tirkkonen kyseenalaisti ‘maan tavan’, ja toi esiin sen, että myös Thaimaassa prostituutio on hävetty ammatti. Hän myös kritisoi sitä, että Thaimaa tunnetaan etenkin vain seksiteollisuudestaan.

Tirkkonen korosti kuitenkin myös maiden välisiä kulttuurieroja tuoden esille sen, että vaikka ajat muuttuvat myös Thaimaassa, on edelleen monelle thaimaalaiselle naiselle – myös hänelle itselleen – suuri ilo ja kunnia olla miestä palvelevassa roolissa. Kyse ei ole siis alistumisesta vaan onnellisuudesta, joka saavutetaan tekemällä hyvää muille buddhalaisen periaatteen mukaan.

Artikkelissa lainattiin myös thaimaalaista prostituoitujen etuja ajavaa Empower-järjestöä, joka kritisoi tapaa, jolla ihmiskauppa ja seksityö niputetaan yhteen, sekä sitä kuinka seksityöläisen asema nähdään aina uhrina. Heidän mukaansa myös “nykymuotoinen ihmiskaupan vastainen työ Thaimaassa aiheuttaa prostituoiduille enemmän ongelmia kuin ihmiskauppiaat.” Thaimaan prostituoitujen tilanteesta on siis näkemyksiä yhtä monta kuin on osallisiakin.

Kulttuurien väliset ajattelutavan erot ovatkin aina varmasti läsnä kun pohditaan thaimaalaisen seksityöläisen roolia suhteessa suomalaiseen ostajaan. Keskustelussa on kuitenkin myös toinen mielenkiintoinen, ja monesti vähemmälle huomiolle jäänyt seikka.

Tarina Kumimiehestä ja hänen suomalaistuttavistaan oli siitä poikkeuksellinen, että se toi parrasvaloihin ne yleensä näkymättömät miehet, jotka seksipalveluja Thaimaassa ostavat. Mutta keitä ovat nämä miehet ja mikä on heidän asemansa ilmiössä?

Myös Kumimies avasi tätä problematiikkaa seuraavin sanoin: ”Näen töissäni palomiehenä paljon sitä, että suomalaisvanhukset makaavat kodeissaan kaksi kolme päivää ulosteissaan. Toinen vaihtoehto heille on muuttaa vanhana Thaimaahan kuolemaan. Täällä heillä on rahaa ottaa vaikka kaksi nuorta naista pitämään itsestään huolen.”  Suurelle osalle Thaimaan suomalaisyhteisönkään miehistä kyse ei ole siis pelkästään seksistä, vaan heidän kontekstissaan arvokkaasta vanhenemisesta.

Tätä suomalaismiehen asemaa ilmiössä pohtiessani vastaani tuli myös jo jokusen vuotta sitten ilmestynyt, mutta edelleen ajankohtainen gradu:  “Mistä on aikuisten kaukaiset Disneylandit tehty?“ (Susanna Jussila, 2011).  Tapaustutkimuksen aineistona on  suomalaismiesten seksimatkailua koskevat nettikeskustelut, jotka on käyty Sihteeriopistona tunnetulla keskustelufoorumilla.

Vaikka Jussila tuo myös esiin materiaalis-taloudellisen epätasa-arvon seksipalveluita ostavien ja myyvien välillä, erityinen huomio on rodullisissa valtasuhteissa, ja tämän myötä tulevassa Thainaisen toiseuttamisessa: ”me ja he”-kategorioissa.

Suomalaismiesten keskusteluissa thaimaalaisia naisia muun muassa eksotisoidaan ja demonisoidaan, eksoottisen ’toisen’ myytteihin turvautuen. Thainaisia myös “lapsellistetaan” korostaen thaimaalaisten toimintatapojen jälkeenjääneisyyttä suomalaiseen “järkiperäiseen” kulttuuriin verrattuna. Myös omaa miehuutta korostetaan tuomalla esiin muun maalaisten miehien – toki stereotypioin väritettyjä – huonoja puolia. Esimerkiksi paikaliset miehet mielletään epärehellisinä ja epäluotettavina kumppaneina thaimaalaisille naisille – verrattuna kunnollisiin suomalaisiin miehiin.

Thaimaa ei myöskään näyttäydy suomalaisten miesten tarinoiden valossa ainoastaan omaan lähtömaahan verrattuna jälkeenjääneenä ja laista piittaamattomana, vaan myös lopputomien mahdollisuuksien maana.  Siellä show on aina käynnissä, ja oman maan vastuut ja velvoitteet eivät paina.

Pattayan walking streetin valokyltit kertovat monipuolisesta tarjonnasta. © Anu Häkkinen

Osuvan esimerkin tästä myös Jussila toi gradussaan esille, rinnastaessaan erään ihmiskaupan uhrin tarinan ja suomalaismiehen kuvauksen vierailemastaan bordellista (s. 78). Tarinoiden tapahtumat kuvauksineen viisikerroksisesta bordellista ja numerolapuin varustetuista tytöistä ovat lähes identtiset.  Ainoana erona on välittynyt mielikuva: kun uhrin kuvaus on epätoivoa täynnä, niin suomalaismiehen kertomuksesta jää kuva jännittävästä viihteestä.

Näiden faktojen valossa, Thaimaan seksiturismia vaikea katsoa sormien läpi, pelkistetysti maan tapaan vedoten. Tähän liittyen myös Kumimiehen tarina jouduttiin päättämään. Loppiaisen jälkeen HS:ssä ilmestyi myös toinenkin uutinen, jossa kerrottiin Hivpontin erottaneen kumimiehen tehtävästään, sillä osa “vapaaehtoistyöntekijän seksikauppaa koskevista kommenteista oli vastoin järjestön periaatteita … järjestö katsoo, että seksikauppaan liittyy usein myös rakenteellista epätasa-arvoa ja ihmisten heikon taloudellisen tai oikeudellisen aseman hyväksikäyttöä.”

Yhtälailla kun hiv-tartunnat ovat vakava asia suomalaismiesten Thaimaan suhteissa, niin ovat myös suhteissa läsnä olevat rakenteelliset valtasuhteet ja epätasa-arvo. Vähättelemättä Kumimiesten kaltaisten henkilöiden tekemää valistustyötä, ehkäpä olisi myös tarvetta työlle sen eteen, että suomalaismiesten tietoisuus omasta valta-asemastaan Thaimaan suhteissa lisääntyisi.  

 

Kirjoittaja Anu Häkkinen on kulttuurimaantieteilijä, joka toimii tällä hetkellä Reilun matkailun yhdistyksen tiedottajana. Hän on myös Thaimaan matkoillaan Pattayan suomalaisyhteisössä useamman kerran iltaa viettänyt repputuristi, joka löytää itsensä usein pohtimasta matkailuun liittyviä eettisiä kysymyksiä. 

 

 

Lähteet

Jussila, Susanna (2011). “Mistä on aikuisten kaukaiset Disneylandit tehty? Thaimaan seksiturismi postkoloniaalin etuoikeustietoisen feminismin ja suomalaismiesten nettikirjoitusten valossa”. Pro gradu, Tampereen yliopisto. <http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/82789/gradu05268.pdf?sequence=1&isAllowed=y>

HS 6.1.2018. “Joka viides suomalaisen saama hiv-tartunta tulee Thaimaasta – Tero Vuorimies valistaa lomakohteissa turvaseksistä ja katsoo asiaa seksin ostajan näkökulmasta” <https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005514768.html>

HS 14.1.2018. “Thaimaassa naisen tulee palvella miestä, mutta seksityö on silti moraalisesti paheksuttua – Suomen thaiyhteisön voimanainen Vanitsri Tirkkonen kertoo kulttuurierosta” <https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005522614.html>

HS 14.1.2018. “Hivpoint lopettaa vapaaehtoisten seksivalistajien käytön Thaimaassa – syynä lausunnot Helsingin Sanomissa” <https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005522706.html>

UN ACT. National trafficking trends: Thailand. <http://un-act.org/thailand/> Viimeksi vierailtu 8.2.2018.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*
*
Website