Kuulumiset Maailma kylässä 2018 -festivaaleilta

Helsingissä järjestettiin Maailma Kylässä -festivaalit 26-27. toukokuuta, ja Reilun matkailun yhdistys oli festivaaleilla jälleen mukana. Viikonloppu sujui aurinkoisessa tunnelmassa, ja sekä Rautatientorin ständillämme että Kansallisteatterin Taiga-lavalla järjestetyssä paneelikeskustelussamme riitti yleisöä.

Ständillä kerättiin festivaalikävijöiltä kysymyksiä vastuullisesta matkailusta

Ständimme sijaitsi tänä vuonna Rautatientorin Maailmanmatkaajat -teltassa. Olimme kyseisessä teltassa kansalaisjärjestönä ainoa laatuamme, kun muut näytteilleasettajat olivat matkatoimistoja. Tavoitimmekin sijainnin vuoksi keskeistä kohderyhmäämme, eli matkailusta kiinnostuneita festivaalivieraita paljon. Ständillämme syntyi keskustelua etenkin viime aikojen kuumasta perunasta, eli lentomatkustamisen vaikutuksista. Moni pohti, että onko vastuullinen matkailu lentäen edes mahdollista. Myös jäteongelma kohteissa sekä Lapin suuret turistimäärät mietityttivät ständillämme käyneitä. Osittain myös näihin kysymyksiin vastataksemme keräsimme festivaalikävijöiltä vastuulliseen matkailuun liittyviä kysymyksiä, joihin aiomme tänä kesänä vastata sosiaalisen median tileillämme. Post-it-lapuille kerättyjä kysymyksiä tulikin kymmenittäin monesta eri aiheesta ja näkökulmasta. Muistakaahan siis seurailla, kommentoida ja tykkäillä tulevana kesänä! 🙂

Maija Meri ja Minttu Lepänaho Reilun matkailun yhdistyksen ständillä  © Katri Tihilä

Festivaalikävijöiltä kerättiin kysymyksiä vastuullisesta matkailusta © Katri Tihilä

 

Paneelikeskustelu köyhyyden kohtaamisesta matkalla kiinnosti monia

Festivaalien toisena päivänä, sunnuntaina järjestämämme paneelikeskustelu “Näin kohtaat köyhyyden matkallasi” otti tilaa haltuun Kansallisteatterin Taiga-lavalla. Paneelissa käsiteltiin sitä kuinka omilla valinnoilla matkaillessa voi vaikuttaa köyhyyteen, etenkin kotimajoituksen näkökulmasta. Myös köyhyyden kohtaamiseen liittyviä eettisiä ongelmia kuten köyhyyden tuotteistumista etenkin slummi- ja orpokotiturismin kontekstissa, sekä sosiaalisen median roolia tässä kuviossa pohdittiin. Paneelissa keskusteltiin myös matkailijan itsensä harjoittamasta köyhäilystä, jossa pyrkimyksenä on matkustaa niin halvalla kuin mahdollista, jolloin paikallisille elinkeinoille harvemmin jää mitään käteen. Tähän kytkeytyen myös etenkin globaaliin etelään liitettyä mielikuvaa ylenpalttisesta vieraanvaraisuudesta kyseenalaistettiin.

Vastuullisen matkailun asiantuntijan Anu Nylundin johdolla aiheesta olivat keskustelemassa Duara Travelsin Annika Järvelin, Kaukokaipuu-blogista tunnettu Marinella Himari sekä tutkija Emily Höckert Linnaeusin yliopistosta Ruotsista. Vaikka ajankohta paneelille oli suhteellisen aikainen, saimme olla iloisesti yllättyneitä siitä, kuinka paljon paneeli veti yleisöä paikalle. Yhä useamman matkailijan suunnatessa kohti matalamman tulotason maita, paneelin aihe onkin erittäin ajankohtainen.

Paneelikeskustelu Kansallisteatterin Taiga-lavalla keräsi yleisöä paikalle © Katri Tihilä

Anu Nylundin (vas.) johdolla keskusteltiin köyhyyden kohtaamisesta matkalla. Keskustelijoina Annika Järvelin, Emily Höckert ja Marinella Himari. © Anu Häkkinen

 

Koko sunnuntain tallenne Taiga-lavan ohjelmanumeroista on nähtävillä alla olevasta Youtube-linkistä. Reilun matkailun yhdistyksen paneelikeskustelu alkaa kohdasta 2:16:13.

 

Festivaalit olivat yhdistyksemme osalta erittäin onnistuneet. Iso kiitos erityisesti niille, jotka pääsivät paikalle ständillemme ja paneeliimme. Ensi vuonna tavataan Maailma Kylässä -festivaaleilla uudestaan, ja silloin festivaalin teemana on ilmastonmuutos. Siihen asti meidät tavoittaa muissa tapahtumissamme sekä sosiaalisessa mediassa.

Kestävän maaseutumatkailun kehittämistä Azerbaidžanissa

Kirjoittaja: Anna Satovuori

Yksi Reilun matkailun yhdistyksen toimintamuodoista on olla mukana erilaisissa verkostoissa ja hankkeissa. Yhdistys on ollut mukana suomalaisen Kestävä tulevaisuus ry:n (KeTu ry) kahdessa matkailun kehittämishankkeessa, joiden molempien ohjausryhmässä yhdistyksellä on ollut vaihtuva edustaja. Parhaillaan menossa on Ulkoministeriön rahoittama jatkohanke Kestävän matkailun ja paikallisen käsityöelinkeinon kehittäminen Azerbaidžanin maaseudulla. Muutama kuukausi sitten hankkeen ohjausryhmä teki välievaluaatiomatkan yhdelle kolmesta hankealueesta, Pohjois-Azerbaidžanissa sijaitsevaan Qubaan.

Hankkeen tarkoitus on kehittää kestävää matkailua ja tukea paikallisten käsityöelinkeinojen säilymistä sekä etenkin naisten työllistymistä matkailualalle pienyrittäjyyden kautta. Käytännössä hankkeessa kehitetään uusia matkailutuotteita, luodaan hankealueille markkinointistrategia, järjestetään koulutusta sekä kehitetään toimijoiden välistä yhteistyötä. Keskiössä ovat naiset, joiden asema patriarkaalisessa kulttuurissa ja etenkin maaseudulla on edelleen heikko. Suomessa hankkeesta vastaa KeTu ry:n kanssa Kajaanin ammattikorkeakoulu ja Azerbaidžanissa hanketoimenpiteet toteuttaa kansalaisjärjestö Ekoloji Tarazliq.

Kansalaisjärjestöjen toiminta Azerbaidžanissa on autoritäärisen hallinnon myötä ajettu ahtaalle, mikä viivästytti hankkeen käynnistystä. Evaluaatiomatkan aikaan toimenpiteet olivatkin olleet käynnissä vasta vajaan vuoden ja siten niiden vaikuttavuutta oli vaikea arvioida. Ennen kaikkea matkan tarkoitus olikin tutustua uuteen hankealueeseen, joka ainoana ei ollut mukana edellisessä hankkeessa, sekä tavata hankehenkilöstöä ja hankkeen sidosryhmiä.

Luonnonvaroiltaan Azerbaidžan on rikas maa, joka saa suurimmat tulonsa öljystä. Vauraus ei kuitenkaan ole jakautunut lainkaan tasaisesti ja elintasoerot pääkaupunki Bakun ja muun maan välillä ovat räikeät. Epätasa-arvo on heijastunut myös matkailuun, jossa on toistaiseksi panostettu lähinnä Bakun kehittämiseen. Kaupungissa on toteutettu prameita rakennusprojekteja, kuten ympäri vuorokauden valaistu Flame Towers ja F1-rata sekä järjestetty suurtapahtumia, kuten “Euroopan kisat” 2015 ja Euroviisut 2012. Uusimmassa matkailustrategiassa kuitenkin myös maaseutumatkailu on nostettu ensimmäistä kertaa keskeiseksi kehittämiskohteeksi.

Vuoristomaisemaa Quban alueella. Kuva: Johannes Paavola

Tiivistahtinen matkamme alkoi Bakusta, jossa tapasimme ATMU-yliopiston (Azerbaijan Tourism and Management University) ja matkailuministeriön edustajia. Saimme kuulla yleisesti maassa käynnissä olevista toimista matkailun kehittämiseksi. Isona haasteena maaseudulla on tällä hetkellä palveluiden ja tuotteiden laatutaso. Maan matkailuministeriöllä onkin työn alla laatia kansalliset maaseutumatkailun standardit. Myös alan ammatillista koulutusta on tarkoitus kehittää.

Bakun virallisten tilaisuuksien jälkeen suuntasimme kohti Kaukasus-vuoristoa ja Qubaa. Bakun ja muun maan väliset elintasoerot tulevat hyvin näkyviksi miltei välittömästi Bakun jäädessä taakse. Maaseudulla kärsitään muun muassa työttömyydestä ja väestökadosta sekä näihin ilmiöihin liittyvistä sosiaalisista ongelmista. Yhä harvempi nuori jää maaseudulle ja samalla esimerkiksi perinteiset käsityötaidot jäävät siirtymättä sukupolvelta toiselle.

Quban alue on maatalousvaltaista ja vuoristokylien täplittämää aluetta, joka tunnetaan omenoistaan ja rikkaasta mattoperinteestä, jonka myös UNESCO on lisännyt aineettoman kulttuuriperinnön listaukseensa. Tapasimme kyseisen hankealueen paikallisen koordinaattorin, joka esitteli meille Qubaa ja kertoi hanketoimenpiteistä. Erityisen vaikuttava oli vierailu paikalliseen mattopajaan, joka on hankkeen tärkeä yhteistyökumppani. Pajassa koulutetaan paikallisia naisia ja tyttöjä perinteisessä matonkudonnassa mestari-kisälli -menetelmällä. Mattojen kuvasto ja symboliikka pohjaavat satoja vuosia vanhaan perinteeseen, jonka tutkimiseen pajan perustajat käyttivät vuosia aloittaessaan toimintaa. Pajan toiminnassa on vahva sosiaalinen ulottuvuus, sillä se tarjoaa esimerkiksi syrjäytymisvaarassa oleville tytöille mielekästä tekemistä ja koulutusta. Naisten tukeminen yhdistyy käsityöperinteen vaalimiseen ja pajalla olisi hyvät edellytykset toimia myös matkailijalle kiinnostavana showroom-tyyppisenä kohteena. Pääsimme tutustumaan myös pajan hiljattain perustamaan sivupisteeseen pienessä Alpanin vuoristokylässä, jossa koulutetaan parhaillaan 60 nuorta lähikylistä. Toimintaa on tarkoitus tulevaisuudetta laajentaa ja suunnitteilla on esimeriksi matkailijoille osallistavia kursseja paikallisen ruoanlaiton saloihin.

Paikallisia naisia kutomassa perinteisiä azerbaidzanilaisia mattoja. Kuva: Johannes Paavola

Hankealueelta palasimme vielä viimeiseksi päiväksi Bakuun ja keskustelimme hankkeen azerbaidžanilaisen koordinaattorin kanssa tulevista toimenpiteistä. Yhtenä seuraavana askeleena on koulutusten järjestäminen hankealueilla muun muassa yrittäjyystaidoissa. Lisäksi kaikille kolmelle hankealueelle on esimerkiksi tarkoitus perustaa matkailuyhdistys, joka kokoaa toimijat yhteen.

Omat haasteensa maaseutumatkailun kehittämiseen Azerbaidžanissa asettaa toimintaympäristö, jossa hallinto on vahvasti keskittynyt. Käytännössä kaiken kehittämisen, esimerkkinä hankkeessa laadittava markkinointisuunnitelma, on kuljettava matkailuministeriön syynin läpi. Neuvostoajalta periytynee myös ajattelutapa, että kaiken pitää olla aivan valmista ennen kuin asiakkaat voi toden teolla “päästää irti”. Suomalaisesta näkökulmasta taas toimintatapa tuntuu kovin kankealta.

Vaikka ulkopuolelta ei toki voi istuttaa kulttuuriin sopimattomia toimintamalleja, niin kansainvälisen hankkeen yksi vahvuus on, että Suomessa matkailun kehittämisessä toimiviksi osoittautuneita tapoja voidaan paikallisille esittää. Esimerkiksi ajatus tekemällä oppimisesta ja jonkinlaisten testimatkojen toteutus voisivat hyödyttää hanketta matkailutuotteiden kehittämisessä ja yhdeksi seuraavaksi toimenpiteeksi hankkeeseen ohjausryhmä esittikin testimatkoja. Tätä tekstiä kirjoitettaessa viimeisimpien kuulumisten mukaan opiskelijaryhmä Kajaanin ammattikorkeakoulusta onkin juuri vierailulla Qubassa, jossa he ovat yhdessä ATMU:n opiskelijoiden kanssa ideoineet matkapaketteja.

Paikallisten naisten valmistamia käsitöitä. Kuva: Kaisa Merilahti

Sen perusteella, mitä matkan aikana pääsimme näkemään on selvää, että Quban alueella on mahdollisuuksia luoda matkailijaa kiinnostavia tuotteita, joissa resursseja hyödynnetään kestävällä tavalla. Esimerkiksi matto- ja käsityöperinteen ympärille rakentuvat tuotteet voisivat myös hyvinkin tukea perinteen säilymistä ja arvostusta myös nuorten keskuudessa ja luoda etenkin naisille uusia työmahdollisuuksia. Oli hienoa tavata myös motivoituneita ja omistautuneita hankkeessa toimivia ihmisiä niin Bakussa kuin varsinaisella hankealueella.

Kaukasuksen alue yleisemmin on viime vuosina kasvattanut suosiotaan matkailijoiden keskuudessa. Azerbaidžanin naapurimaassa Georgiassa on puhuttu jo varsinaisesta turismibuumista, joka on herättänyt myös huolta hallitsemattomasta kasvusta ja matkailun hyödyistä. Azerbaidžan on vielä tuntemattomampi eikä matkailijamäärien kasvu ole vielä räjähtänyt käsiin. Maassa on kuitenkin runsaasti matkailupotentiaalia sekä luonnon että kulttuurin saralla. On hyvä, että tätä potentiaalia pyritään kehittämään juuri tämänkaltaisilla hankkeilla, joissa painotetaan pienimuotoisen yrittäjyyden, naisten aseman ja työllistymisen sekä kulttuuriperinnön vaalimisen tukemista.

Lisää hankkeesta voit lukea Kestävä tulevaisuus ry:n sivuilta: http://www.ketury.org/

 

Kuinka olla reilu reissukuvaaja?

 

Kirjoittaja: Ilona Lindh

Kun lähdin aikoinani vapaaehtoistöihin Intiaan, oli mukanani uusi, ihka ensimmäinen digikamerani. Siitä oli iloa sekä järjestölle että itselleni. Usein se toimi kielirajat ylittävänä kommunikaatiovälineenä, varsinkin lasten kanssa, joiden mielestä oli hauska nähdä kameran näytöstä juuri otettu kuva. Toisaalta oli myös tilanteita, joihin kamera ei kerta kaikkiaan sopinut. Koska olin elänyt siihen asti filmiaikaa, otin kuvia melko maltillisesti. Noin kerran kuussa kävin lähikaupungin valokuvausliikkeessä, jossa kuvat siirrettiin kameran muistikortilta CD-levylle. Olin myös juuri ennen Intiaan lähtöä perustanut blogin, joka toimi Hotmail-tilin yhteydessä. Kuvia en osannut siihen lisätä, vaan lähetin aina silloin tällöin levyllisen kuvia Suomeen veljelleni, joka siirsi ne blogiin kohtaan ”Kuvia”. Kuulostaako muinaisajalta? Tästä on kaksitoista vuotta.

Olen sittemmin käynyt Intiassa useita kertoja, viimeksi tämän vuoden tammikuussa. Tutkailin tällä kertaa erityisen herkin tuntosarvin sekä omaa että muiden matkailijoiden kuvauskäyttäytymistä. Liikuin Rajasthanissa paikoissa, joissa käy paljon turisteja sekä muualta Intiasta että muista maista. Intialaiset turistit ottivat tiuhaan selfieitä kännyköillään ja minutkin pyydettiin usein kuvaan mukaan. Ulkomaiset turistit puolestaan tuntuivat kuvaavan aivan kaikkea, myös niissä paikoissa, joissa kuvaaminen oli varta vasten kielletty, kuten temppeleissä. Räikeimmissä tapauksissa kamera tunkeutui salavihkaa hyvinkin yksityiselle alueelle. Seurasin esimerkiksi tilannetta, jossa turisti kuvasi kauko-objektiivilla temppelin edustalla puhdistautuvaa miestä. Mies oli niin keskittynyt yksityisiin toimiinsa, ettei huomannut lainkaan olevansa yhtä keskittyneen kuvausprosessin kohteena.

Itse pidin kamerani kurissa pyhissä paikoissa, mutta kuvatessani vaikkapa koristeellisia palatseja, ei minua tietenkään haitannut, jos kuvaan osui myös värikkäästi pukeutuneita ihmisiä. Vasta jälkeenpäin huomasin, että Udaipurin Picholajärven rannalla ottamiini kuviin oli tullut mukaan kolme portailla istuvaa naista, jotka olivat peittäneet kasvonsa käsillään. En saa koskaan tietää, johtuiko se meistä turisteista vai jostain muusta syystä, mutta ymmärtäisin hyvin, jos he halusivat välttää kuvatuksi tulemista. Tuskin itsekään haluaisin joutua suomalaisväestön edustajaksi jonkun ventovieraan lomakuviin, saati Helsinki-aiheiseen blogipostaukseen tai Facebook-päivitykseen – varsinkaan, jos emme olisi muuten tutustuneet.

Sosiaalisen median aikana myös paikkojen kuvaaminen vailla yhtään ihmistä voi olla ongelmallista. Suosittujen Instagram-tilien ja matkablogien ylläpitäjät ovat saaneet huomata, että kauniit kuvat todellakin liikuttavat ihmisiä. Viime aikoina on kirjoitettu siitä, että monet valitsevat matkakohteensa Instagramin matkakuvien perusteella. Pettymys voi olla suuri, kun perillä onkin laumoittain muita matkalaisia kuvaamassa täsmälleen samaa kohdetta, ja ympäristö on kaikkea muuta kuin luonnollisessa tilassaan. Matkailijan pettymystä suurempi haitta koituu kuitenkin todennäköisesti paikalliselle maanomistajalle, yhteisölle ja ympäristölle.

Tänä vuonna on vietetty YK:n julistamaa kestävän matkailun ja kehityksen vuotta, jonka tunnuslause on Travel. Enjoy. Respect – matkusta, nauti, kunnioita. Konkreettinen tapa kunnioittaa paikallista kulttuuria, luontoa ja asukkaita, on miettiä, mitä kuvaa ja missä kuviaan julkaisee. Ammattilaisille kuvaamisen etiikkaan liittyvät kysymykset ovat tuttuja, mutta meidän amatöörienkin kuvien merkitys on yleisöjen kasvaessa korostunut. Jaamme sosiaalisessa mediassa omiin matkakokemuksiimme perustuvia tulkintoja maailmasta. Joskus tulkinta vahvistaa luutuneita ennakkokäsityksiä. Parhaimmillaan niin kuva kuin tekstikin kertovat matkakohteesta tuoreella ja kunnioittavalla tavalla. Sellaisia kuvia YK:n teemavuoden kampanjassakin on etsitty. Niitä löytyy aihetunnisteella #travelenjoyrespect – muun muassa Instagramista.

 

Lue lisää:

Travel.Enjoy.Respect -kampanja

Helsingin Sanomat – Todellisuus Instagramin matkakuvien takana voi yllättää turistin – idyllisen kauniin riisipellon vieressä onkin krääsäkojuja ja mopoja

How Instagram Is Changing Travel

Kuvaajan etiikka

 

Kirjoittaja Ilona Lindh työskentelee kustannusalalla ja tekee väitöstutkimusta suomalaisesta matkakirjallisuudesta.