Hitaus on hyve – myös matkalla

Kirjoittaja: Katri Tihilä

Lipumista läpi Mongolian arojen

Lipumista läpi Mongolian arojen

Why would I use a train, if I can fly?” – Man, Sweden

Tämä kysymys esitettiin minulle siperialaisessa kaupungissa kesällä 2014, kun otin puheeksi graduaiheeni ruotsalaisen nuoren herrasmiehen kanssa. Nyky-yhteiskunnassa, jossa tehokkuus ja nopeus näyttäytyvät hyveinä, saatetaan ajatella hitautta takapajuisuutena ja suorastaan tyhmyytenä. Miksi ihmeessä tuhlata ainoita vuosilomia esimerkiksi bussilla köröttelyyn, kun lentäen olisit jo nauttimassa kohteesta? Monessa tapauksessa lentäminen saattaa olla nykyisin jopa halvempaa kuin muilla liikennevälineillä kulkeminen, mikä ei sekään edistä hitaampien kulkuneuvojen valintaa. Onko kulkuväline olemassa vain siirtymistä varten vai onko mahdollista, että myös itse matkanteko voisi olla tärkeä (tai jopa tärkein) osa koko matkakokemusta? Nämä kysymykset saivat myös minut tutkimaan Pro Gradu -tutkielmassani hidasta matkailua, junamatkailua ja matkailijoiden ajatusmaailmaa Trans-Mongolian junaradalla.

Matkustaminen oli tietenkin konkreettisesti hidasta hevoskärryjen aikoina, mutta nykyiseksi käsitteiksi slow tourism ja slow travel muodostuivat ”Slow Food” -liikkeen vanavedessä 1980-luvun lopulla. Nykyään hidas matkailu nähdäänkin nousevana trendinä ja slow-etuliitettä käytetään ahkerasti matkailumarkkinoinnissa.

Hidas matkailu määritellään matkailuna, jonka tärkeitä arvoja ovat mm.:

  • hidastaminen matkailussa niin fyysisessä kuin henkisessä mielessä
  • itse matkustuskokemuksen oleminen olennainen osa koko matkaa
  • hitaiden, paikallisten ja ympäristöystävällisten kulkuvälineiden valinta
  • ympäristötietoisuus ja vaikutusten minimointi
  • paikallisiin ihmisiin ja kulttuuriin tutustuminen.

Hitautta ei nähdä pelkästään vastakohtana nopeudelle, vaan hidastaminen henkisesti matkailussa voi tarkoittaa myös irtautumista nykyajan hyödykkeistä kuten älypuhelimista ja sähköpostista. Hitaassa matkailussa olennaista on tutustua paikalliseen kulttuuriin, vaikkapa tapaamalla paikallisia ihmisiä tai kokeilemalla ruokaelämyksiä. Kulkuvälineen valinta on tärkeää ja esimerkiksi junamatkailu, bussimatkailu, melonta, pyöräily ja käveleminen nähdään hitaan matkailun muotoina. Ympäristöetujen lisäksi paikallisten kulkuvälineiden käyttö tarjoaa matkailijalle paremman kontaktin paikalliseen kulttuurin ja ihmisiin, sekä mahdollisuuden nauttia maiseman muutoksista. Omassa tutkimuksessani nimenomaan junalla matkustaminen ja Trans-Mongolian junaradan legendaarinen arvo nähtiin tärkeimpinä syinä lähteä tälle matkalle. Myös junassa tapahtuneet kokemukset koettiin tärkeäksi osaksi koko matkaa. ja maiseman muutoksen näkeminen Euroopan ja Aasian välillä miellettiin kiinnostavaksi. Näin ollen juna ei toiminut vain välineenä siirtymiseen vaan muodostui tärkeäksi ja elämykselliseksi paikaksi matkailijoille. Kaiken kaikkiaan tiivistettynä: hitaassa matkailussa tärkeää on matkailijan kokemuksen laatu ja matkustaminen niin, että negatiiviset vaikutukset paikalliselle yhteisölle ja ympäristölle jäävät mahdollisimman pieniksi. Tarkoituksena on myös matkustaa vähemmän ja viipyä yhdessä kohteessa pidempään. Matkailijalla on aikaa matkustamiseen eikä välttämättä tarvitse kiertää vauhdilla ns. pakollisia nähtävyyksiä.

Parhaimmassa tapauksessa hidas matkailu tarjoaa uusia keinoja kestävän matkailun toteuttamiseen, mutta myös kritiikkiä löytyy. Ympäristövaikutukset eivät ole yksinkertaisia; esimerkiksi melonta- tai pyörämatkalle pääseminen saattaa tarkoittaa varusteiden kuljettamista muilla kulkuvälineillä matkan alkupisteeseen, kuten lentämällä tai autolla. Myös omassa tutkimuksessani suurin osa lensi Trans-Mongolian radan alkupisteeseen Moskovaan, ja kaikki lensivät päätepisteestä Pekingistä kotiin. Kaikki junamatkatkaan eivät ole täysin päästöttömiä – Siperian radoillakin puksuttaa vielä diesel-vetureita. Oli mielenkiintoista haastatella matkailijoita heidän ympäristöarvoistaan, sillä harva oli edes ajatellut asiaa. Junamatkassa pääasiassa ei ollut ympäristöystävällisimmän kulkuvälineen valinta vaan junakokemus itsessään. Hitaan matkailun määritelmä on edelleen hieman ympäripyöreä, minkä vuoksi sitä todennäköisesti käytetään monenlaisessa matkailun markkinoinnissa.

Vaikka hidas matkailu ei olekaan suora vastaus kestävään matkailuun, se antaa reissaajille hyvää pohdiskeltavaa. On tärkeää kyseenalaistaa matkailun perusmallia, jossa liian usein nähdään, että kulkuväline on vain välttämätön paha, jolla siirrytään paikasta A paikkaan B mahdollisimman nopeasti ja halvalla. Matkailijoiden liikkumiseen liittyy myös muita arvoja, kuten ympäristövaikutukset ja kokemuksellisuus. Kun seuraavan kerran mietit valitsetko matkallasi helpon ja nopean lennon kaupungista toiseen, muista että enemmän aikaa vievä juna- tai bussimatka voi olla myös seikkailu ja kokemus itsessään.

 

Lähteet

Conway, D. & Timms B.F. (2012) Are Slow Travel and Slow Tourism misfits, compadres or different genres? p. 365-373 In Singh, T.V. (ed.) Critical debates in tourism. Channel view publications, Bristol.

Dicksinson, J. & Lumsdon, L.M. (2010) Slow travel and tourism. 232 p. Earthscan, Oxon.

Fullagar, S. et al. (toim.) Slow tourism. Experiences and mobilities. 227-233 p. Channel view publications, Bristol.

Tihilä, K. (2015) Taking it slow on the Trans-Mongolian railway – or not? A case-study on slow travel and tourist experience.

 

Opinnäyte: Pohjois-Korea matkakohteena ja maahan suuntautuvan matkailun eettisyys

Kirjoittaja: Hanna Janhunen

Korean demokraattinen tasavalta eli Pohjois-Korea sijaitsee Aasiassa Korean niemimaalla. Se on maailman suljetuin yhteiskunta, jota on sen perustamisesta lähtien hallinnut diktatuurivallalla Kimin suku. Kansalaisten ihmisoikeudet ovat lähes olemattomia, ja maan talous on romahduksen partaalla. Korean media on hallituksen alaisuudessa ja tuottaa pelkkää propagandaa. Lisäksi maassa on todistetusti poliittisia vankileirejä, joilla arvellaan tällä hetkellä olevan 80 000 – 120 000 ihmistä. Silti maahan suuntautuva matkailu kasvaa tasaisesti, vaikka turistimäärät ovatkin vielä pieniä.

Tein opinnäytetyönäni tutkimuksen aiheesta Pohjois-Korea matkakohteena ja maahan suuntautuvan matkailun eettisyys. Työn tarkoituksena oli tutkia, millainen matkakohde Pohjois-Korea on, ja tulevatko maan ongelmat esiin matkan aikana. Lisäksi pohdin työssäni maahan suuntautuvan matkailun eettisyyttä ihmisoikeusrikkomuksien ja diktatuurihallinnon valossa. Toteutin tutkimukseni kvalitatiivisesti haastattelemalla Pohjois-Koreassa käyneitä matkailijoita, vastuullisen matkailun asiantuntijoita sekä Suomesta Pohjois-Koreaan matkapaketteja tarjoavia matkanjärjestäjiä.

Tuloksista selvisi Pohjois-Korean olevan matkakohteena siisti, hiljainen ja rauhallinen, eikä turistin turvallisuus ole missään vaiheessa ongelma. Maalla on runsaasti matkailupotentiaalia suotuisan ilmaston, kauniiden maisemien sekä vaiherikkaan historian ansiosta – Pohjois-Koreasta löytyy edelleen jopa vanhan keisariajan arkkitehtuuria. Pääkaupunki Pjongjang tarjoaa turistille arkkitehtuuria eeppisissä mittasuhteissa olevien monumenttien muodossa.

Siltikin turistille käy selväksi, että kaikki on lavastusta. Itsenäisesti liikkuminen tai matkaohjelmasta määrääminen on lähes mahdotonta eikä spontaani kommunikointi paikallisten kanssa ole mahdollista. Myös hallituksen toteuttama valvonta on todellista ja helposti huomattavissa, jos tietää mitä etsiä. Pohjois-Korean käytännön ongelmat, kuten energianpuute ja huono infrastruktuuri, tulevat esiin matkan aikana. Turisti huomaa myös oikeuksien puutteen sekä jatkuvan propagandan ja henkilökultin ylistyksen. Myös teiden varsilla olevat propagandajulisteet muistuttavat Pohjois-Korean sotaisuudesta ja vihanpidosta ”vihollisiaan” kohtaan.

Kysymys Pohjois-Korean matkailun eettisyydestä jakoi mielipiteet. Toisaalta sitä pidetään epäeettisenä ja moitittavana ja kuvaillaan jopa inhottavaksi tirkistelyksi. Matkakustannuksien ajatellaan tukevan diktatuuria ja turisti voi itsekin altistua propagandan välineeksi. Toisaalta taas sen ei nähdä edistävän diktatuuria tai tukevan sitä rahallisesti, koska matkailua pidetään niin pienenä osana Pohjois-Korean tuloista. Lisäksi turistit levittävät tietoutta länsimaista pohjoiskorealaisille sekä Pohjois-Koreasta ulkomaailmaan. Turisti myös solmii kontaktin aina vähintään paikallisiin oppaisiin, jolloin oppaat ovat kosketuksissa ulkomaailmaan ja ulkomaalaisiin. Tulokset osoittavat myös, että Pohjois-Korean matkailu ja sen eettisyys on aihe, johon matkanjärjestäjät eivät ota kantaa. Matkanjärjestäjät myöntävät olevansa tietoisia Pohjois-Korean tilanteesta, mutta eivät ota poliittista kantaa, vaan tarjoavat matkoja sinne minne on kysyntää.

Tutkimukseni tuloksista voi päätellä länsimaalaisten olevan tietynlaisen propagandan uhreja Pohjois-Korean suhteen. Länsimaiset jossakin määrin syyllistyvät vahvoihin ennakkoluuloihin Pohjois-Koreaa kohtaan, ja siihen suurena osasyynä ovat länsimaiset mediat. Media luo omalta osaltaan länsimaista propagandaa Pohjois-Koreasta ja sen antama kuva maasta on hyvinkin yksipuolinen. Pohjois-Koreasta raportoidaan pelkästään poliittista tilannetta, jolloin media unohtaa tai ei suorastaan halua raportoida toistakin puolta, kuten esimerkiksi matkailupotentiaalia. Ihmisoikeusrikkomukset ja diktatuuri ovat tietysti totta, mutta haastateltavien mukaan siellä on paljon hyvääkin. Pohjois-Korea on tulosten mukaan matkakohteena mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen, ja se pitäisi kokea itse, jotta siitä saa todenmukaisen kuvan ja voi huomata, että se on paljon enemmän kuin ihmiset olettavat.

Pohjois-Korean matkailu ei sovi vastuullisen matkailun pääperiaatteisiin, ja tästä näkökulmasta katsottuna sitä ei voi pitää eettisesti hyväksyttävänä. Maan matkailua ei kuitenkaan voi pitää pelkästään epäeettisenä, vaan sen voidaan ajatella edistävän paikallisten tietoutta länsimaista ja murtavan osaltaan paikallisten ennakkoluuloja muusta maailmasta. Matkailijan tulee silti kantaa vastuunsa olemalla tarkka siitä, ettei saata paikallisia vaaraan tuomalla heidän sanomisiaan julki sekä siitä, ettei vahingossa tai tahallaan altistu Pohjois-Korean propagandan välineeksi matkansa aikana tai muuten tue propagandaa.

Hanna Janhunen
Opinnäytetyö luettavissa kokonaisuudessaan täällä.

 

Opinnäyte: Suomalaisten käsitykset kestävästä matkailusta Thaimaassa

Kirjoittaja: Tove Lindholm

Kestävä matkailu ei ole itsestäänselvyys ja sen saavuttamiseksi vaaditaan sekä elinkeinonharjoittajan, päätöksentekijän, että matkailijan yhteisvaikutusta. Vastuullisessa matkailussa myönteiset vaikutukset maksimoidaan ja kielteiset minimoidaan. Tämä on ehkä luontainen ajattelutapa alan ammattilaisille, mutta mitä ajattelee tavallinen suomalainen matkailija?

Continue reading