Matkanjärjestäminen globaalissa etelässä – onko yhdenvertainen yhteistyö paikallisten kanssa mahdollista?

Kuluvana vuonna olemme käsitelleet blogissamme matkailun ja globaalin eriarvoisuuden välistä suhdetta. Tarkoituksena on ollut puuttua globaaliin eriarvoisuuteen tiedottamalla siitä, mitä etenkin matkailijat voivat toiminnassaan huomioida, jotta kohtaamiset paikallisten kanssa globaalissa etelässä* olisivat yhdenvertaisempia. Olemme painottaneet myös matkakohteista tapahtuvan viestinnän eettisyyttä.

Matkailijoiden ja matkailuviestinnän lisäksi merkitystä on tietenkin myös sillä, miten matkailun yksityissektori – ja etenkin matkanjärjestäjät – huomioivat eriarvoisuuskysymyksen omassa toiminnassaan. Kysymmekin, että miten yhteistyöstä globaalin etelän kumppanien ja paikallisyrittäjien kanssa voi pyrkiä tekemään yhdenvertaisempaa ja oikeudenmukaisempaa? Mitä periaatteita matkanjärjestämisen globaalissa etelässä tulisi sisältää, jotta se olisi yhdenvertaisempaa?

Avaamme kysymystä yhdenvertaisesta matkanjärjestämisestä Salia Binaudin myöhemmin tänä keväänä julkaistavan pro gradu -tutkielman tuloksiin pohjaten. Tutkielmassa perehdyttiin länsimaisten ja paikallisten matkailuyrittäjien väliseen yhteistyöhön Sri Lankan kontekstissa. Tutkielman tavoitteena oli ymmärtää etenkin, miten länsimaiset ‘yhteiskunnalliset’ eli niin sanotut vastuulliset matkanjärjestäjät vaikuttavat matkailun kehittämiseen globaalissa etelässä. Lisäksi tutkielma tarkasteli sitä, kuinka paljon paikallisilla yhteistyökumppaneilla on omaa vastuuta kestävän matkailun edistämisessä globaalissa etelässä.

Binaud perehtyi tutkielmassaan etenkin siihen, miten paikalliset kokevat yhteistyökumppanuuden länsimaisten yhteiskunnallisten yritysten kanssa. Tutkimusta varten haastateltiin yhdeksää paikallista matkailuyrittäjää, joista osa toimi kohteen matkailupalvelujen tuottajana (eng. DMC – destination management company), osa majoitusyrittäjinä ja osa muina palveluntarjoajina tai oppaina.

*Globaalin etelän ja globaalin pohjoisen käsitteillä on pyritty korvaamaan perinteinen jako kehitys- ja teollisuusmaiden välillä. Käsitteillä pyritään korostamaan sitä, ketkä ovat globaalissa maailmassa niin sanottuja häviäjiä ja ketkä voittajia. Maantieteellisten rajanvetojen sijaan käsitteet huomioivat etenkin vallan, etuoikeuksien ja muiden resurssien epätasaisen jakautumisen eri ihmisten ja ihmisryhmien välillä. Olemme valinneet käyttää näitä termejä siksi, että tavoitteenamme on purkaa juuri tätä epätasa-arvoista suhdetta maailman eri ihmisten välillä. Katso myös Fingon artikkeli.

 

Globaali pohjoinen hallitsee yhteistyötä globaalissa etelässä monin tavoin

Sri Lanka – kuten globaalin etelän matkakohteet yleensäkin – on taloudellisesti hyvin riippuvainen länsimaisista matkailijoista ja matkanjärjestäjästä. Paikalliset yrittäjät Sri Lankalla kokevat, että länsimaisten yhteistyökumppaneiden tärkein tehtävä on tuoda heille lisää vaurauksia ja asiakkaita sekä sitä kautta nostaa elintasoa ja tuloja. Tämä riippuvuussuhde väistämättä myös aiheuttaa sen, että länsimaiset toimijat hyvin pitkälti hallitsevat kumppanuuksia (ks. myös Akama 2015).

Binaudin tutkielma tuo ilmi sen epätasapainoisen asetelman, jossa länsimaiset matkailijat rakentavat koko matkailun kentän. Vaikka Sri Lankalla paikalliset kokevat, että heillä on vapaat kädet alihankkijoiden valinnassa ja palveluiden suunnittelussa, niin länsimaisten asiakkaiden asettamat kriteerit ovat alati huomion keskipisteenä. Länsimaisilla yhteistyökumppaneilla on esimerkiksi tapana lähettää paikallisille ohjekirjoja tai muita toiveita, joiden mukaan paikallinen yhteistyökumppani tarjoaa palvelun.

Majoituskohteet myös valitaan ja suunnitellaan sen mukaan, mihin länsimaalaiset ovat tottuneet. Joskus käytetään jopa länsimaisen matkanjärjestäjän omaa ryhmänvetäjää. Kun länsimainen aamupala kuuluu huoneen hintaan, niin paikallisen aamiaisen saa monissa hotelleissa vain lisähintaan ja erikseen tilattuna. Samalla paikalliset kokevat, että heidän palvelunsa ovat huonosti mukautettuja uudelle aasialaiselle asiakaskunnalle, jolla on erilaiset tottumukset ja vaatimukset kuin eurooppalaisilla.

Paikallista ruokaa Sri Lankalla. Kuva: Salia Binaud

 

Lisäksi Sri Lankan paikallisyrittäjät kokevat länsimaalaisten matkanjärjestäjien toimintakulttuurin ja työskentelytavat haasteellisina.  Ensinnäkin sopimukset paikallisten yhteistyökumppaneiden välillä uusitaan joka sesonki tai vuosittain, mikä tuo epävarmuutta kumppanuuden jatkuvuuteen, ja mihin paikallisilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa.

Toisekseen länsimaisten kumppaneiden hintaneuvottelut ja hintojen kilpailuttaminen koetaan haastavana ja kestämättömänä. Mitä alempia hintoja länsimainen yhteistyökumppani pyytää, sitä huonommin paikallinen yrittäjä voi esimerkiksi maksaa asianmukaista palkkaa työntekijöilleen. Yleensä siinä kohtaa pitäisi hälytyskellojen soida, jos toinen DMC tarjoaa samasta palvelusta puolet alhaisempaa hintaa kuin aikaisempi yhteistyökumppani. Halpaa hintaa tarjonnut DMC toimii todennäköisesti kaikkea muuta kuin vastuullisesti sekä paikallista yhteisöä että länsimaisia kumppaneitaan kohtaan.

Viimeisenä, internetin käytön mukana tulevat vaatimukset ovat lisänneet paikallisten yrittäjien haasteita. Esimerkiksi vaaditut nopeat vastausajat sähköposteihin ja asiakkaiden kyselyihin aiheuttavat sen, että paikalliset yrittäjät eivät aina koe voivansa tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisivat. ‘Länsimainen elämäntapa’ ja kiire väistämättä kontrolloi myös Sri Lankan paikallisyrittäjien tapaa työskennellä.

 

Vastuullinen matkanjärjestäminen globaalissa etelässä edellyttää kumppaniin tutustumista

Binaudin tutkielman myötä ilmeni, että Sri Lankan ollessa suhteellisen pieni markkina monille länsimaalaisille matkanjärjestäjälle, länsimaiset matkanjärjestäjät eivät myöskään erityisesti valvo tai tarkista paikallisten kumppaneiden vastuullista toimintaa. Sertifikaatteja vastuullisuuteen liittyen ei myöskään velvoiteta.

Yleensä Sri Lankalla paikallisyrittäjät kokevat vastuullisuuden, paikallisten yhteisöjen sekä ympäristön huomioimisen omana tehtävänään. Toisin sanoen, Sri Lankan paikalliset matkailuyrittäjät eivät oleta, että heidän länsimaiset yhteistyökumppaninsa puuttuisivat vastuullisuuteen tai hoitaisivat sitä heidän puolestaan. Paikalliset kokevat sen jopa luottamuksenosoituksena, kun heillä on vapaus ja vastuu toimia kuten he parhaaksi näkevät. 

Vaikka paikalliset yrittäjät Sri Lankalla haluavat kantaa itse vastuunsa, he kuitenkin toivovat, että länsimaalaiset yhteistyökumppanit kävisivät enemmän paikan päällä ja tutustuisivat paremmin myytäviin palveluihin sekä paikallisten tapaan toimia.

Lisäksi paikalliset toivovat, että sen lisäksi, että matkanjärjestäjät tutustuisivat itse paremmin paikalliseen kulttuuriin, he myös informoisivat asiakkaittaan eli matkailijoita paremmin kulttuuriin liittyvistä tavoista. Paikallisen kulttuurin tiedostaminen ja siitä informoiminen jää tällä hetkellä suureksi osaksi asiakkaiden omalle vastuulle. Ikään kuin länsimaalaiset toimijat eivät pelkästään hallitsisi matkailuyrittämistä – vaan myös kulttuuria.

Toisin sanoen, jos länsimaalainen matkanjärjestäjä haluaa markkinoida itseään sillä, että tukee paikallisia yhteisöjä sekä kunnioittaa työntekijöitä, kulttuuria ja ympäristöä, on matkanjärjestäjän myös resursoitava aikaa yhteistyökumppaniin tutustumiseen.

 

Globaalin etelän paikalliset ovat usein heterogeeninen joukko eri ihmisryhmien edustajia

Globaalissa etelässä toimittaessa on hyvä pitää mielessä myös se, että ne osalliset, joihin matkanjärjestäminen vaikuttaa matkakohteessa suoraan tai epäsuoraan, ovat usein iso joukko erilaisia ”paikallisia”. On myös hyvä tiedostaa, että monesti eri ihmisryhmät ovat paikallisessa yhteiskunnassa eriarvoisessa asemassa toisiinsa nähden.

Schellhornin (2010) tapaustutkimus Indonesiasta Lombokin saaren Senarun kylästä tuo ilmi sen, kuinka kansainvälisesti rahoitettu matkailun kehittämishanke on vahvistanut olemassa olevaa sosioekonomista epätasa-arvoa Sasakin alkuperäisväestön edustajista koostuvan paikallisyhteisön ja muiden toimijoiden välillä.

Monet ristiinvaikuttavat seikat ovat aiheuttaneet sen, että Sasakin paikallisyhteisön edustajat saavat suhteettoman vähän hyötyä oman kulttuuriperintönsä valjastamisesta osaksi alueelle suuntautuvaa matkailuteollisuutta. Ensinnäkään perinteiseen sasakilaiseen elämäntapaan ja kulttuuriin ei ole kuulunut kilpailu ja kaupankäynti, joille taas alueen matkailu perustuu.

Lisäksi Sasakin paikallisyhteisön edustajien on ollut vaikea tarttua matkailun tuomiin mahdollisuuksiin alhaisen koulutustason ja yleisesti huonon sosioekonomisen aseman vuoksi. Harva heistä myöskään kuuluu niin sanottuihin “rinkeihin” – sellaisiin sosiaalisiin ympyröihin, joihin alueen matkailu pitkälti perustuu. Lopulta erityisesti paikallisyhteisöjen naiset ovat heikommassa asemassa siinä, miten pääsevät osallisiksi niihin mahdollisuuksiin, joita matkailu alueella luo. Suurimmat hyödyt alueen matkailusta virtaavat etenkin siirtolaistaustaisille miehille.

Ehkäistäkseen omaa negatiivista vaikutusta matkakohteen paikallisten väliseen dynamiikkaan, länsimaisten matkanjärjestäjien tulisi siis olla perillä siitä, millaisia mahdollisia epätasa-arvoisia asetelmia kohteessa eri paikallisryhmien välillä on. 

Vaikka nämä kysymykset ei ole olennainen pelkästään globaalin etelän matkakohteissa, on niillä erityinen painoarvo silloin kun taustalla vaikuttaa kolonialistinen historia. On hyvä tiedostaa, että myös oman toiminnan taustalla voi vaikuttaa monia kulttuurisista, historiallisista ja yhteiskunnallisista syistä johtuvia tiettyjä ihmisryhmiä ulkopuolistavia käytäntöjä ja ajatusmalleja.

Viime kädessä on myös oltava hienovarainen sen suhteen, miten eri kulttuurit mieltävät matkailuelinkeinon ja matkailun ilmiönä yleensäkin. Myös tässä korostuu se, kuinka tapamme järjestää matkailu ei ole kaikkialla välttämättä se paras tapa.

 

Matkailun yksityissektorilla on potentiaalia ja keinoja tehdä matkailusta yhdenvertaisempaa

Kuten tiedämme, yksi kymmenestä työpaikasta, kymmenes maailman bruttokansantuotteesta sekä kolmannes maailman palveluviennistä on matkailun ansiota. Näitä lukuja voisi luetella lähes loputtomiin, ja mitä niillä yleensä halutaan osoittaa, on se, että matkailu todellakin merkitsee.

Matkailulla on tällöin myös erittäin erityinen asema YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden ajamisessa. ’Eriarvoisuuden vähentäminen’ ei kuitenkaan ole Maailman matkailujärjestön UNWTO:n raportin valossa se kaikista näkyvin matkailun yksityissektorilla huomioitu kestävän kehityksen tavoite. Samainen raportti tuo kuitenkin myös ilmi, että eriarvoisuuden ehkäiseminen ei ole niin epäolennaista matkailun yksityissektorin näkökulmasta, kuin mitä sen eteen tehtyjen toimien määrä antaisi ymmärtää.

Mihin länsimaisten matkanjärjestäjien tulisi sitten kiinnittää toiminnassaan huomiota, jotta kumppanuudet ja toiminta yleensäkin globaalissa etelässä olisivat yhdenvertaisempia?

Yhdenvertainen matkanjärjestäminen globaalissa etelässä lähtee ennen kaikkea liikkeelle siitä, että matkanjärjestäjä näkee itsensä vastuullisena toimijana, jolla on valtaa vaikuttaa – mutta ei vahingoittaa.

Matkanjärjestäjillä tulisi olla tavoitteena, että oma toiminta globaalissa etelässä ei vahingoita paikallisyhteisöjä. Pikemminkin kumppanuuksista pitäisi pyrkiä tekemään kaikkia tasapuolisesti hyödyttäviä. Myös äsken mainitussa UNWTO:n raportissa luetellaan monia hyviä keinoja, joilla matkailun yksityissektori voi pyrkiä eriarvoisuuden ehkäisemiseen: moninaisuuden hallinnointi, paikallisyrittäjyyteen investointi, vastuulliset hankinnat, tasa-arvoinen henkilöstörekrytointi ja -koulutus sekä paikallisyhteisöjen osallistaminen.

Konkreettisten toimien lisäksi yhdenvertainen matkanjärjestäminen globaalissa etelässä edellyttää valta-asetelmien puntaroimista. Hyvä on tiedostaa, että usein kielellä on suuri rooli epätasa-arvoisten valta-asetelmien ylläpitämisessä. Merkitystä on esimerkiksi sillä, että puhutaanko kumppanin ohjeistamisesta ja neuvomisesta – vai yhteistyöstä ja tulkkaamisesta.

Viimeisenä, yhdenvertaisuutta edistävä matkanjärjestäjä uudelleenarvioi jatkuvasti toimintaansa ja myöntää virheensä oppien niistä. Tämän työn voi aloittaa lukemalla vinkit yhdenvertaisempaan matkanjärjestämiseen äskettäin julkaisemasta ohjeistostamme!

 

Lähteenä:
Binaud, Salia. 2019 (julkaistaan myöhemmin keväällä). In search for Responsible Partnerships: Postcolonial analysis of tourism development in Sri Lanka. Pro gradu -tutkielma, Lapin yliopisto.

 

 


Blogitekstit ja niiden ohella julkaistu ohjeisto ovat osa EU:n Frame! Voice! Report! -tuella rahoitettua hanketta, jossa käsittelemme matkailua globaalissa etelässä yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Sisällöistä vastaa Reilun matkailun yhdistys, eikä sen voida missään olosuhteissa katsoa heijastavan Euroopan unionin kantaa.

 

 

 

 

 

Aurinkomatkat edistää vastuullista matkailua yhteistyössä Reilun matkailun yhdistyksen kanssa

Reilun matkailun yhdistys ja Aurinkomatkat aloittivat yhteistyön vuodenvaihteessa. Yhteistyön tavoitteena on kouluttaa koko Aurinkomatkojen henkilökunta  ymmärtämään vastuullisen matkailun keskeiset periaatteet, ongelmakohdat ja kehittämistavat.

Vastuullisen matkailun koulutus koostuu seitsemästä osiosta, joihin Reilun matkailun yhdistys on tuottanut sisältöä yhteistyössä Aurinkomatkojen kanssa. Sisältöön kuuluu mm.: luonnon monimuotoisuus ja ilmastonmuutos, ihmisoikeuksiin ja lastenoikeuksiin liittyvät haasteet, paikallisväestön, kulttuurin ja talouden tukeminen matkakohteissa sekä eettinen matkailuyritystoiminta.

– Koulutus on erittäin tervetullut, sillä Aurinkomatkoilla vastuullisuustyö kuuluu kaikille ja vastuullisuus pyritään ottamaan huomioon tasapainoisesti kaikissa toiminnoissa ja tuotesuunnittelussa, sanoo Aurinkomatkojen vastuullisesta matkailusta vastaava Hanna Seppä.

Tytti McVeigh Reilun matkailun yhdistyksestä kertoo yhteistyöstä:

– Yhteistyö matkanjärjestäjien kanssa on Reilun matkailun yhdistyksen mielestä tärkeä ja tervetullut osa vastuullisen matkailun edistämistä. Se sallii yritysten ja järjestöjen keskittyä niiden omiin asiantuntija-alueisiin sekä lisää molempien tietämystä vastuullisen matkailun haasteista ja ratkaisumalleista. Yhteistyö Aurinkomatkojen kanssa on ollut sujuvaa. Aurinkomatkat on halukas selvittämään oman toimintansa haasteita ja valmis puuttumaan epäkohtiin, mitä Reilun matkailun yhdistys arvostaa.

Koulutuksen taustalla on Aurinkomatkojen henkilökunnalle tehty kysely, jolla kartoitettiin aiheita jotka kiinnostavat niin henkilöstöä itseään kuin asiakkaita lomakohteissa.  Kyselyn vastaajista reilut 60% kertoi, että asiakkaat kysyvät vastuullisesta matkailusta. Kysymyksiä esitetään lomakohteissa esimerkiksi paikallisesta jätehuollosta, lajittelusta, muovinkierrätyksestä, jäteveden puhdistuksesta, uimarantojen vesien puhdistuksesta ja eläinten suojelusta.

Reilun matkailun yhdistyksen kanssa toteutettu koulutus antaa vankat perustiedot vastuullisesta matkailusta. Jatkossa Aurinkomatkojen henkilökunnan on esimerkiksi helpompi tunnistaa vastuullisen toimijan merkit ja antaa käytännön ohjeita asiakkaille, siitä kuinka toimia, jos havaitsee epäeettistä toimintaa lomakohteissa.

Reilun matkailun yhdistys haluaa tulevaisuudessa kehittää yritysyhteistyötä. Matkanjärjestäjien kanssa tehtävä yhteistyö on tärkeää vastuullisen matkailun edistämiseksi.

 

Lisätietoja

Hanna Seppä, Aurinkomatkat, hanna.seppa@aurinkomatkat.fi

Tytti McVeigh, Reilun matkailun yhdistys, tytti.mcveigh@reilumatkailu.fi

Aurinkomatkat – lue koko tiedote

Aurinkomatkat ja vastuullinen matkailu

 

 

#ReilutBlogit vol. 2: Matkanjärjestäjien vastuu

Matkakuume ja Tarinoita Maailmalta aloittivat mainion seurantakampanjan #ReilutBlogit vol. 2 jatkamaan keskustelua vastuullisen matkailun ulottuvuuksista. Nyt puhutaan matkanjärjestäjien vastuusta.

Enää 36 % suomalaisten tekemistä ulkomaan vapaa-ajan matkoista on matkanjärjestäjien pakettimatkoja. Silti niitäkin oli viime vuonna yli kaksi miljoonaa, joten mistään merkityksettömästä määrästä ei ole kyse. Matkanjärjestäjät ovat myös mahdollisesti näkyvimpiä matkailun edistäjiä ja markkinoijia suomalaiselle matkailijalle, vaikka tämä ei itse valmismatkaa ostaisikaan. Lisäksi isot suomalaiset matkanjärjestäjät ovat tosiaan isoja; puhutaan maailmanlaajuisista konserneista tai jopa satojen miljoonien eurojen liikevaihdoista Suomessa. Tällaisilla resursseilla voidaan oikeasti saada muutosta aikaan.

Mitä matkanjärjestäjän voisi sitten olettaa tekevän edistääkseen vastuullista matkailua? Jos asiakkaat eivät vaadi vihreitä majoitusvaihtoehtoja tai eettisiä retkiä, miksi matkanjärjestäjän pitäisi investoida tai nähdä vaivaa muutosten tekemiseksi?

Reilun matkailun yhdistys lähtee siitä, että matkailun tarkoituksena on hyödyttää vastaanottavia maita ilman, että ne joutuvat uhraamaan ympäristöään tai kulttuuriaan, sekä antaa matkailijalle aitoja uusia kokemuksia. Visioimme maailman, jossa matkailu toimii kulttuurienvälisen ymmärryksen ja rauhan asialla. Tähän asti ensisijainen tavoitteemme on ollut jakaa tietoa erityisesti suomalaisille matkailijoille, jotta nämä osaisivat tehdä oikeanlaisia päätöksiä matkoillaan. On kuitenkin aika saada matkanjärjestäjät mukaan tiedottamiseen. Miten matkailija voi tehdä oikeita päätöksiä, jos hyviä vaihtoehtoja ei ole tarjolla tai niistä ei kerrota?

Vaaditaan reilusti

Matkailija äänestää lompakollaan. Se, mitä juuri sinä toivot, muuttuu usein ihan oikeaksi tuotteeksi. Siksi on tärkeää, että matkanjärjestäjiäkin muistutetaan siitä, että meitä kestäviä pakettimatkoja ja retkiä haluavia on olemassa.

Vaatimuksien esittäminen on kuitenkin hyvä tehdä rakentavasti. Jos sellainen kansanosa, joka ei lähtökohtaisesti muutenkaan osta pakettimatkoja, ärähtää epäeettisistä retkistä samalla kun se toinen, maksava osuus ostaa samoja retkiä ilman omantunnontuskia, onko yrityksellä tarpeeksi motivaatiota puuttua asiaan? Pitäisi olla, mietin minä. Matkanjärjestäjä voi ohjata reiluja valintoja osoittamalla asiakkailleen hyviksi todettuja kohteita ja avaamalla samalla syitä siihen, miksi toisia on jätetty pois.

Potentiaalia on – kerrotaan siitä!

Matkanjärjestäjillä on valtavasti potentiaalia vastuullisen matkailun edistämiseksi. Charter-lennot ovat usein täyteen buukattuja, samoin retkibussit – tämä on ympäristön kannalta parempi kuin vajailla laitteilla liikkuminen. Matkanjärjestäjillä on myös taloudellista valtaa vaikuttaa käyttämiensä hotellien ja muiden palveluntarjoajien toimintaan, ja niiden on täysin mahdollista sitouttaa toimittajansa eettisiin koodistoihin. Asiakassuhteen lopettamisen uhka on yleensä varsin tehokas insentiivi toimittajille muuttaa käytöstään – ja myös matkailijalle voi kertoa, miksi tietyistä paikoista luovutaan.

Vastuullisen yritystoiminnan bisneshyödyt hotelleille on todettu merkittäviksi jo aikoja sitten. Mutta miten tällaisista investoinneista hyötyvät matkanjärjestäjät, jotka harvoin omistavat käyttämiään hotelleja? Entä miten sosiaalinen vastuu hyödyttää yritystoimintaa? Riittääkö se, että maine hyväntekijänä vahvistuu, tuoko se lisää asiakkaita? Ja syytetäänkö yritystä tällöin imagon kiillottamisesta ja viherpesusta? Jos vastuullisia vaihtoehtoja lisätään, ostaako niitä kukaan? Osa vastuullista yritystoimintaa on sen pitäminen kannattavana, mutta laajempi yritysvastuutoiminta vaatii oman toiminnan kriittistä tarkastelua, tärkeimpien osa-alueiden selvittämistä ja niiden kehittämistä – sekä avointa viestintää siitä, mitä, miksi ja millä aikataululla tehdään.

Ei kukaan odota, että yksi yritys poistaisi maailmasta epäeettisen eläinmatkailun tai lapsiseksiturismin. Kyse on siitä, miten yksi yritys voi kantaa oman kortensa kekoon mahdollisimman hyvin. Yritysvastuuviestinnän ei tarvitse olla yletöntä oman sädekehän kiillottamista vaan tosiasioiden toteamista; tätä me teemme, tätä pitää parantaa tästä syystä, ja näin me sen aiomme tehdä. Vastuullisuusviestintä ei saa olla sitä, että vastataan mahdollisimman lyhyesti ja ympäripyöreästi suoriin kysymyksiin. Se ei saa olla sitä, että reagoidaan sitten, kun on pakko.

Hyvän tekemisen täytyy olla helppoa, mutta sen olisi hyvä myös buustata matkailijan omaa statusta vastuullisena kuluttajana. Antakaa meille se mahdollisuus: kertokaa mitä me voimme tehdä. Minkälaisia tuotteita ja palveluita meidän kannattaa teiltä ostaa, jotta matkastamme olisi iloa sekä meille että muille?