Tehdään yhdessä matkailun #mielenkumous – mitä viime viikon messut meille opettivat?

Viime viikon matkamessujen johdosta keskustelu kestävän sekä etenkin ilmastoystävällisen matkailun ympärillä on käynyt entistäkin kiihkeämpänä. Matkamessuilla vastuullisuus oli näkyvä teema, ja messuilla olikin laaja joukko erilaisia ohjelmanumeroita teemaan liittyen. Keskustelua vauhditti entisestään myös matkamessujen vaihtoehtotapahtumana järjestetyt Maata pitkin -matkamessut, jotka keräsivät yhteen suuren joukon ilmastoystävällisestä matkustamisesta kiinnostuneita kuluttajia. Myös Reilun matkailun yhdistys seurasi eturivin paikoilta kumpaakin tapahtumaa sekä ohessa käytyä keskustelua. Mitä viime viikosta jäikään sitten käteen? Tässä muutama nosto.

Vaihtoehtoiset Maata pitkin -matkamessut vetivät Sofia Future Farmin tilat täyteen, mikä kertoo siitä, että kysyntä ilmastoystävillisille matkustusmuodoille on jo merkittävää. Osa kuluttajista onkin ruvennut lentolakkoon, eikä lentäen matkustamista nähdä tietyissä piireissä enää niin ’coolina’. Maata pitkin – matkamessut olivatkin uutena avauksena hieno tilaisuus, ja eri tahojen tietoiskujen lisäksi siellä jaettiin kokemuksia julkisilla kulkuvälineillä ja polkupyörällä tapahtuvaan matkailuun liittyen.

Puheenjohtajamme Mia Halmén pitämässä yhdistyksen tietoiskua Maata pitkin -matkamessuilla. Kuva: Anu Häkkinen

 

Vaikka Maata pitkin -matkamessut pysyivät hyvin pitkälti käytännön tason kokemusten jaossa, voidaan niiden nähdä suuremmalla tasolla ajavan niin kutsutun hitaan matkailun asiaa. Haluamme kuitenkin tuoda nyt esiin, että hitaassa matkailussa on isossa kuvassa kyse paljon enemmästä kuin siitä, että valitsee lentokoneen sijaan kulkuvälineekseen junan tai bussin. Hitaassa matkailussa keskitytään etenkin matkailun laatuun sen määrän sijaan, ja itse matkustuskokemus on olennainen osa koko matkaa. Hitaasti matkaileva saa usein myös paremman kontaktin paikalliseen kulttuurin ja ihmisiin sekä mahdollisuuden nauttia maiseman muutoksista.

Sen lisäksi, että päädytään romantisoimaan junamatkustamista ja jakamaan hauskoja reissustooreja, hidas matkailu haastaa ajatusmallina aikakäsitystämme. Siis sitä, jonka seurauksena on muun muassa syntynyt hashtagilla #fomo kulkeva ilmiö: fear of missing out eli missaamisen pelko. Missaamisen pelossa aika koetaan rajallisena resurssina, joka on aina loppumassa. Missaamista pelkäävä myös kokee, että kaikkialla pitäisi olla samaan aikaan. 

Ilmastouutisia (taas) lainataksemme, ”lentämisen jälkeisessä ajassa” pieneksi kutistunut maapallo voidaan nähdä jälleen todella suurenaAjatus suuresta maapallosta ja pitkistä etäisyyksistä on kiehtova. Onhan mittavan  matkailun kautta saavutettu sosiaalinen status ilmiönä kokenut tietynlaisen inflaation. Eksoottisilla matkakokemuksilla tuskin voi enää edes erottautua yksilönä. On siis hienoa, että osa meistä onkin jo valmiina muuttamaan asenteitaan ottaen ajan pois puntarista ja laittaen päästöt tilalle.

Kuluttajat eivät kuitenkaan ole enää ainoita, jotka viime viikolla älähtivät näkyvästi ilmastonmuutokseen teemana. Myös monet yritykset näyttävät suhtautuvan ilmastonmuutoksen hillintään jo melko itsearvoisesti. Kuten puheenjohtajamme Mia Halmén Maata pitkin -matkamessujen puheenvuorossaan toikin ilmi, niin muutos kuuden vuoden takaisesta Ilmastokestävää matkailua -hankkeemme ajasta on ollut suuri. Matkamessujen kynnyksellä Finnair julkaisikin Push for Change -päästökompensointiohjelmansa, vaikka ei nähnytkään sille vielä vuosi sitten tarvetta vedoten kuluttajien vähäiseen kiinnostukseen. Viime aikojen kuohunta on siis tehnyt tehtävänsä ja se vähintääkin osoittaa kuluttajien kiinnostuksen ilmastonmuutoksen hillintää kohtaan. Hienoa siis, että yrityksetkin vihdoin alkavat vastaamaan kuluttajien tarpeeseen saada rahalle vastinetta myös vastuullisuuden saralla.


Sen lisäksi että ilmastokysymys itsessään on kriittinen ongelma matkailun kannalta, meidän täytyy myös muistaa tarkastella kestävää matkailua vielä kokonaisvaltaisemmin ja useista näkökulmista. Helsingin yliopiston ympäristönmuutoksen professori Atte Korholan Key Note matkamessuilla käsittelikin matkailua planeetan kantokyvyn rajojen näkökulmasta. Korholan esitys oli osuva tietopaketti siitä mitä kaikkia ympäristöllisiä haasteita matkailuun tällä hetkellä liittyy. Korholan esitys ei ainoastaan palauttanut mieliimme sitä miten ilmastonmuutos vaikuttaa kuivuuteen, lumipeitteeseen, ikiroutaan, merenpinnan tasoon ja arktiseen merijäähän, vaan se myös korosti monia muita matkailuun liittyviä kestävyyshaasteita. Sen lisäksi että, matkailu on ekstensiivisen maanpinnan ja vesistöjen käytön takia suuri uhka luonnon monimuotoisuudelle, matkailuvirrat itsessään keskittyvät paljolti alueille, jotka kärsivät vesipulasta ja kuivuudesta. Matkailun ympäristövaikutukset ovat myös sosiaalisesti epätasa-arvoisesti jakautuneet: kuten muunkin kulutuksen saralla asia on, niin myös matkailussa läntiset teollisuusmaat voidaan nähdä riistävän kehittyvien maiden luonnonvaroja.

 

Atte Korholan Key Note matkamessuilla – Kestämättömän matkailun ajurit. Kuva: Anu Häkinen

 

Atte Korholan Key Note matkamessuilla – Displacement of land use. Kuva: Anu Häkkinen

 

Suurena yhteenvetona viime viikosta on se, että kestävän matkailun edistäminen edellyttää meiltä kaikilta arvojemme puntarointia ja mielikuvitusta. Kun Atte Korhola peräänkuulutti puheenvuorossaan asennemuutosta ja puhui nykyisen jatkuvan kasvuun pyrkivän mallin toimimattomuudesta, niin Haaga-Helian lehtori Leena Grönroos puolestaan taas toi esiin sen, että kestävä matkailu vaatii meiltä kaikilta hieman myös mielikuvitusta. Esimerkiksi Suomen neljä vuodenaikaa kaikkine eri veden muotoineen voitaisiinkin nähdä ennemmin voimavarana kuin työntötekijänä. 

Vaikka matkailuun liittyvä vastuullisuuskeskustelu jäi viime viikolla edelleenkin valitettavan usein pyörimään muovipillien vähentämisen tasolle (mikä on toki myös tärkeää työtä käytännön tasolla), niin havaittavissa on jo selkeitä merkkejä siitä, että olemme valmiita rikkomaan ajatusmallejamme ja uudelleenpunnitsemaan arvojamme kestävää kehitystä edistääksemme. Kestävän matkailun kokonaiskuvassa tämä tarkoittaa itse tekojen lisäksi myös asioiden tekemättä jättämättä – eli sitä kuuluisaa luopumista. Pelkät päästökompensoinnit ja muovipillien kierrättämiset eivät yksinään riitä, jos matkailussa määrä nähdään jatkossakin suurempana arvona kuin laatu.

 

Vastuullisen matkailun verkoston ICRT:n Vastuullinen matkailu on tekoja -keskustelupaneeli matkamessuilla. Kuva: Anu Häkkinen


Reilun matkailun yhdistys tuleekin ajamaan tätä asenteiden ja mielten muutosta tulevana vuonna matkailun #mielenkumouksella, jonka lanseerasimme osana ICRT Finlandin järjestämää Vastuullinen matkailu on tekoja -paneelia.

(Ilmasto)kestävän matkailun sitoumuksemme kuluvalle vuodelle kuuluukin näin:
“Reilun matkailun yhdistyksen sitoumus tälle vuodelle on paneutua ilmastokestävämpään matkailuun. Me sitoudumme tuottamaan materiaalia aiheesta, sekä kampanjoimaan asian puolesta. Me haastammekin jokaisen eräänlaiseen mielenkumoukseen: miettimään omaa matkailuaan sekä arvojaan, ja voiko tutkia esimerkiksi hitaan matkailun tai lähimatkailun muotoja tarkemmin.” (Vastuullinen matkailu on tekoja -paneelissa 17.1.2019)


<3 Reilun matkailun yhdistys

 

Hitaus on hyve – myös matkalla

Kirjoittaja: Katri Tihilä

Lipumista läpi Mongolian arojen

Lipumista läpi Mongolian arojen

Why would I use a train, if I can fly?” – Man, Sweden

Tämä kysymys esitettiin minulle siperialaisessa kaupungissa kesällä 2014, kun otin puheeksi graduaiheeni ruotsalaisen nuoren herrasmiehen kanssa. Nyky-yhteiskunnassa, jossa tehokkuus ja nopeus näyttäytyvät hyveinä, saatetaan ajatella hitautta takapajuisuutena ja suorastaan tyhmyytenä. Miksi ihmeessä tuhlata ainoita vuosilomia esimerkiksi bussilla köröttelyyn, kun lentäen olisit jo nauttimassa kohteesta? Monessa tapauksessa lentäminen saattaa olla nykyisin jopa halvempaa kuin muilla liikennevälineillä kulkeminen, mikä ei sekään edistä hitaampien kulkuneuvojen valintaa. Onko kulkuväline olemassa vain siirtymistä varten vai onko mahdollista, että myös itse matkanteko voisi olla tärkeä (tai jopa tärkein) osa koko matkakokemusta? Nämä kysymykset saivat myös minut tutkimaan Pro Gradu -tutkielmassani hidasta matkailua, junamatkailua ja matkailijoiden ajatusmaailmaa Trans-Mongolian junaradalla.

Matkustaminen oli tietenkin konkreettisesti hidasta hevoskärryjen aikoina, mutta nykyiseksi käsitteiksi slow tourism ja slow travel muodostuivat ”Slow Food” -liikkeen vanavedessä 1980-luvun lopulla. Nykyään hidas matkailu nähdäänkin nousevana trendinä ja slow-etuliitettä käytetään ahkerasti matkailumarkkinoinnissa.

Hidas matkailu määritellään matkailuna, jonka tärkeitä arvoja ovat mm.:

  • hidastaminen matkailussa niin fyysisessä kuin henkisessä mielessä
  • itse matkustuskokemuksen oleminen olennainen osa koko matkaa
  • hitaiden, paikallisten ja ympäristöystävällisten kulkuvälineiden valinta
  • ympäristötietoisuus ja vaikutusten minimointi
  • paikallisiin ihmisiin ja kulttuuriin tutustuminen.

Hitautta ei nähdä pelkästään vastakohtana nopeudelle, vaan hidastaminen henkisesti matkailussa voi tarkoittaa myös irtautumista nykyajan hyödykkeistä kuten älypuhelimista ja sähköpostista. Hitaassa matkailussa olennaista on tutustua paikalliseen kulttuuriin, vaikkapa tapaamalla paikallisia ihmisiä tai kokeilemalla ruokaelämyksiä. Kulkuvälineen valinta on tärkeää ja esimerkiksi junamatkailu, bussimatkailu, melonta, pyöräily ja käveleminen nähdään hitaan matkailun muotoina. Ympäristöetujen lisäksi paikallisten kulkuvälineiden käyttö tarjoaa matkailijalle paremman kontaktin paikalliseen kulttuurin ja ihmisiin, sekä mahdollisuuden nauttia maiseman muutoksista. Omassa tutkimuksessani nimenomaan junalla matkustaminen ja Trans-Mongolian junaradan legendaarinen arvo nähtiin tärkeimpinä syinä lähteä tälle matkalle. Myös junassa tapahtuneet kokemukset koettiin tärkeäksi osaksi koko matkaa. ja maiseman muutoksen näkeminen Euroopan ja Aasian välillä miellettiin kiinnostavaksi. Näin ollen juna ei toiminut vain välineenä siirtymiseen vaan muodostui tärkeäksi ja elämykselliseksi paikaksi matkailijoille. Kaiken kaikkiaan tiivistettynä: hitaassa matkailussa tärkeää on matkailijan kokemuksen laatu ja matkustaminen niin, että negatiiviset vaikutukset paikalliselle yhteisölle ja ympäristölle jäävät mahdollisimman pieniksi. Tarkoituksena on myös matkustaa vähemmän ja viipyä yhdessä kohteessa pidempään. Matkailijalla on aikaa matkustamiseen eikä välttämättä tarvitse kiertää vauhdilla ns. pakollisia nähtävyyksiä.

Parhaimmassa tapauksessa hidas matkailu tarjoaa uusia keinoja kestävän matkailun toteuttamiseen, mutta myös kritiikkiä löytyy. Ympäristövaikutukset eivät ole yksinkertaisia; esimerkiksi melonta- tai pyörämatkalle pääseminen saattaa tarkoittaa varusteiden kuljettamista muilla kulkuvälineillä matkan alkupisteeseen, kuten lentämällä tai autolla. Myös omassa tutkimuksessani suurin osa lensi Trans-Mongolian radan alkupisteeseen Moskovaan, ja kaikki lensivät päätepisteestä Pekingistä kotiin. Kaikki junamatkatkaan eivät ole täysin päästöttömiä – Siperian radoillakin puksuttaa vielä diesel-vetureita. Oli mielenkiintoista haastatella matkailijoita heidän ympäristöarvoistaan, sillä harva oli edes ajatellut asiaa. Junamatkassa pääasiassa ei ollut ympäristöystävällisimmän kulkuvälineen valinta vaan junakokemus itsessään. Hitaan matkailun määritelmä on edelleen hieman ympäripyöreä, minkä vuoksi sitä todennäköisesti käytetään monenlaisessa matkailun markkinoinnissa.

Vaikka hidas matkailu ei olekaan suora vastaus kestävään matkailuun, se antaa reissaajille hyvää pohdiskeltavaa. On tärkeää kyseenalaistaa matkailun perusmallia, jossa liian usein nähdään, että kulkuväline on vain välttämätön paha, jolla siirrytään paikasta A paikkaan B mahdollisimman nopeasti ja halvalla. Matkailijoiden liikkumiseen liittyy myös muita arvoja, kuten ympäristövaikutukset ja kokemuksellisuus. Kun seuraavan kerran mietit valitsetko matkallasi helpon ja nopean lennon kaupungista toiseen, muista että enemmän aikaa vievä juna- tai bussimatka voi olla myös seikkailu ja kokemus itsessään.

 

Lähteet

Conway, D. & Timms B.F. (2012) Are Slow Travel and Slow Tourism misfits, compadres or different genres? p. 365-373 In Singh, T.V. (ed.) Critical debates in tourism. Channel view publications, Bristol.

Dicksinson, J. & Lumsdon, L.M. (2010) Slow travel and tourism. 232 p. Earthscan, Oxon.

Fullagar, S. et al. (toim.) Slow tourism. Experiences and mobilities. 227-233 p. Channel view publications, Bristol.

Tihilä, K. (2015) Taking it slow on the Trans-Mongolian railway – or not? A case-study on slow travel and tourist experience.