Matkailu osallisena ilmastonmuutokseen – voisiko yksi ratkaisu löytyä yhdenvertaisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunteen lisäämisestä?

Ilmastonmuutos on hälyttävän tärkeä kysymys vastuullisen matkailun näkökulmasta. Suurimpana murheena tähän liittyen on lentoliikenteen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt.  Aihe ei ole voinut ohittaa ketään meistä – voit lukea siitä esimerkiksi täältätäältä tai täältä. Paradoksaalisesti ilmastonmuutos on myös ongelma matkailun itsensä kannalta muuttuvan ilmaston ollessa uhka monille suosituille nähtävyyksille.

Lokakuussa julkaistun IPCC:n raportin jälkeen ympärillämme vellova #ilmastoahdistus onkin ollut niin sakeaa, että sitä voi jo leikata saksilla. Monet meistä ovatkin päätyneet tekemään synninpäästöjä – etenkin lentämisestään. Näistä mainintoina ovat muun muassa lentävä vegaani ja Ronja Salmi, joka lohduttaa itseään ajatuksella, että taivas on vain netistä ostettavan lentolipun päässä. Riku Rantala peräänkuulutti myös päättäjiltä vastuuta meidän kuluttajien päätöksenteon ohjailussa.

Pelkät oman kuplan sisäiset synninpäästöt ja ahdistuminen eivät kuitenkaan valitettavasti enää riitä, vaikka niitä suoltavat olisivatkin hyvin perillä siitä, kuinka vakavasta ongelmasta on kyse.

Sanoista tekoihin siis? Muutamat kuluttajat ovatkin jo esimerkillisesti tarttuneet tuumasta toimeen – esimerkiksi matkailun saralla #lentolakosta on tullut käsite. Toinen – ilmastonmuutokseen vielä ehkä kokonaisvaltasemmin paneutuva esimerkki on Timo Wildernessin Ilmastouutiset. Ilmastouutiset ei vielä ole tehnyt tietään puoli yhdeksän uutisten ja urheiluruudun väliin, mutta me kaikki olemme saaneet innoissamme seurata kuinka Timo selviytyy haasteestaan. Timon tavoitteena on rajata henkilökohtaiset päästöt kahteen hiilidioksiditonniin vuodessa, jota pidetään yleisesti hyväksyttynä rajana kestävälle hiilijalanjäljelle. Ilmastouutiset todellakin ravisuttavat käsitystämme hyvinvoinnin ja päästöjen välisestä suhteesta – Timo ei edes näytä kärsivän vaikka hänen tavoitellut päästönsä ovat vain viidenneksen siitä mitä keskivertosuomalaisen.

Muutamasta esimerkillisestä suunnannäyttäjistä huolimatta työtä ilmastonmuutoksen torjumiseksi on vielä tehtävä – etenkin matkailun saralla.

Ilmastonmuutos globaalina eriarvoisuuskysymyksenä 

Yhdistyksellämme käynnistyi marraskuussa viestintä- ja koulutushanke, jossa käsittelemme matkailua globaalissa etelässä yhdenvertaisuuden näkökulmasta.  Hankkeeseen valittujen eettisten kysymysten tarkoituksena oli alunperin keskittyä sosiokulttuurisesti vastuullisen matkailun osa-alueeseen, eli lyhykäisyydessään siihen, mitä voimme tehdä oikein sen jälkeen, kun olemme saapuneet perille kohteeseen (useimmiten vieläpä  lentäen). Tavoitteenamme on ennen kaikkea valottaa sitä epätasa-arvoista asetelmaa, jossa globaali pohjoinen ja globaali etelä ovat toisiinsa nähden, ja sitä miten tämä ilmenee matkailussa. Hankkeen tiimoilta tulemme avaamaan keskustelua muun muassa sellaisista ilmiöistä kuin tirkistelyturismi ja valkoinen pelastajuus.

Emme kuitenkaan voi olla sivuuttamatta ilmastonmuutosta kysymyksenä, jos lähestymme matkailua globaalissa maailmassa yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Ilmastonmuutos on myös kysymys globaalista  yhdenvertaisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta.

Globaalin eriarvoisuuskysymyksen kontekstissa on etenkin huomioitava se, että päästöt ovat globaalisti todella epätasaisesti jakautuneet – pieni varakkaampi osa lentelee menemään kun suurin osa ei ole ikinä edes ollut lentokoneessa. Se mikä tekee tästä vieläkin isomman eettisen ongelman on se, että ilmastonmuutoksen todellisia häviäjiä ovat lopulta ne, jotka eivät ole olleet mukana sitä edistämässä. Vaikka me suomalaiset luovisimmekin tästä jotenkin läpi, niin kaikista köyhimmillä on heikot edellytykset varautua ja sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen yhdenvertaisuutta lisäämällä 

Onneksi toimeen on tartuttu: teknologiat kehittyvät, Suomeen on kaavailtu #ilmastovaaleja, EU:n puheenjohtajuuskauden kunniaksi on lanseerattu Ilmastoveivi 2019 -kampanja, ja osa kuluttajistakin – Timon Wildernessin lisäksi – näkee itsensä jo aktiivisina toimijoina. Edistystäkin nähdään tapahtuneen kaikesta hälyttävästä uutisoinnista huolimatta.

Miksei ilmastoahdistus – ja sen kanssa usein käsi kädessä kulkeva halu vaikuttaa – ole siltikään vielä purrut ihan meihin kaikkiin?  Miksi tämä sanoinkuvailematon ilmastoahdistus ei edes kaikilla ahdistuneilla ole lopulta realisoitunut teoiksi?

Ehkäpä suurin osa meistä ei vieläkään ole täysin perillä siitä mitä ilmastonmuutos todella merkitsee niille, joihin sen vaikutukset iskevät kovimmin.  Vastaus voi siis osaltaan löytyä siitä etäisyydestä, joka meillä on suurimmaksi osaksi globaalissa etelässä asuviin ilmastonmuutoksen häviäjiin. Hyvä toki on myös muistaa, että “etäisiä” häviäjiä löytyy toki meiltä Suomestakin. Samalla kun me Suomessa istumme vielä paukkupakkasillakin t-paidat päällä sisätiloissa, niin ilmastonmuutoksen vauhdittama kuivuus on ehtinyt jo aiheuttaa merkittävää pakolaisuutta. Mutta kaikki tämä tapahtuu kaukana monien meidän arkipäivästä, jolloin asia merkitsee meille vähemmän.

Täytyykin siis kysyä, että voisimmeko –  itse ilmastotekojen lisäksi – yrittää hillitä ilmastonmuutosta kaventamalla niitä henkisiä kuiluja, jotka estävät meitä näkemästä toisenlaisia todellisuuksia? Sellaisia todellisuuksia, joita ilmastonmuutos uhkaa eniten. Voisiko tämä tapahtua lisäämällä empatiaa sellaisten tarinoiden ja näkökulmien (kuten Siemenpuun Kirjeitä Tulevaisuudesta, Sulamisvesissä -radioessee) kautta jotka lisäävät samaistumista – tunnetta siitä, että tämä on yhteinen asia? 

Suurin oivallus käynnissä olevan hankkeen aikana onkin ollut se, että yhdenvertaisuutta lisäämällä sekä vahvistamalla yhteenkuuluvuuden tunnetta, voimme mahdollisesti hillitä ilmastonmuutosta. Näppärien 10 kohdan listojen tueksi, saisimme myös arvoihin sidotun syyn toiminnallemme. Vaikka hankkeemme matkailun yhdenvertaisuudesta tuleekin jatkossa keskittymään lähinnä siihen mitä voimme matkailijoina ja matkanjärjestäjinä tehdä oikein perillä kohteessa, tulemme myös käsittelemään erityisesti niitä ajatusmalleja ja valta-asetelmia, jotka pitävät ”meidät” ja ”heidät” edelleen omissa lokeroissaan – ja etäisinä toisistamme.  

Joten pysykää kuulolla – luvassa on taatusti uusia näkökulmia globaaliin matkailuun, jotka haastavat olemassa olevia käsityksiämme maailmasta.

Yhdenvertaisemman globaalin etelän matkailun edistämisen lisäksi, tulemme tänä vuonna palaamaan vielä ilmastokysymykseen ja lentomatkustamisen päästöihin. Sitä odotellessa voit lukea vinkkejä hitaaseen matkailuun, sekä käydä klikkaamassa itsesi osallistuvaksi Maata pitkin – matkamessuille!

 

Blogiteksti on tuotettu osana hanketta, joka on rahoitettu EU:n Frame! Voice! Report! -tuella. Blogitekstin sisällöstä vastaa tuensaaja, eikä sen voida missään olosuhteissa katsoa heijastavan Euroopan unionin kantaa.