#ReilutBlogit vol. 2: Matkanjärjestäjien vastuu

Matkakuume ja Tarinoita Maailmalta aloittivat mainion seurantakampanjan #ReilutBlogit vol. 2 jatkamaan keskustelua vastuullisen matkailun ulottuvuuksista. Nyt puhutaan matkanjärjestäjien vastuusta.

Enää 36 % suomalaisten tekemistä ulkomaan vapaa-ajan matkoista on matkanjärjestäjien pakettimatkoja. Silti niitäkin oli viime vuonna yli kaksi miljoonaa, joten mistään merkityksettömästä määrästä ei ole kyse. Matkanjärjestäjät ovat myös mahdollisesti näkyvimpiä matkailun edistäjiä ja markkinoijia suomalaiselle matkailijalle, vaikka tämä ei itse valmismatkaa ostaisikaan. Lisäksi isot suomalaiset matkanjärjestäjät ovat tosiaan isoja; puhutaan maailmanlaajuisista konserneista tai jopa satojen miljoonien eurojen liikevaihdoista Suomessa. Tällaisilla resursseilla voidaan oikeasti saada muutosta aikaan.

Mitä matkanjärjestäjän voisi sitten olettaa tekevän edistääkseen vastuullista matkailua? Jos asiakkaat eivät vaadi vihreitä majoitusvaihtoehtoja tai eettisiä retkiä, miksi matkanjärjestäjän pitäisi investoida tai nähdä vaivaa muutosten tekemiseksi?

Reilun matkailun yhdistys lähtee siitä, että matkailun tarkoituksena on hyödyttää vastaanottavia maita ilman, että ne joutuvat uhraamaan ympäristöään tai kulttuuriaan, sekä antaa matkailijalle aitoja uusia kokemuksia. Visioimme maailman, jossa matkailu toimii kulttuurienvälisen ymmärryksen ja rauhan asialla. Tähän asti ensisijainen tavoitteemme on ollut jakaa tietoa erityisesti suomalaisille matkailijoille, jotta nämä osaisivat tehdä oikeanlaisia päätöksiä matkoillaan. On kuitenkin aika saada matkanjärjestäjät mukaan tiedottamiseen. Miten matkailija voi tehdä oikeita päätöksiä, jos hyviä vaihtoehtoja ei ole tarjolla tai niistä ei kerrota?

Vaaditaan reilusti

Matkailija äänestää lompakollaan. Se, mitä juuri sinä toivot, muuttuu usein ihan oikeaksi tuotteeksi. Siksi on tärkeää, että matkanjärjestäjiäkin muistutetaan siitä, että meitä kestäviä pakettimatkoja ja retkiä haluavia on olemassa.

Vaatimuksien esittäminen on kuitenkin hyvä tehdä rakentavasti. Jos sellainen kansanosa, joka ei lähtökohtaisesti muutenkaan osta pakettimatkoja, ärähtää epäeettisistä retkistä samalla kun se toinen, maksava osuus ostaa samoja retkiä ilman omantunnontuskia, onko yrityksellä tarpeeksi motivaatiota puuttua asiaan? Pitäisi olla, mietin minä. Matkanjärjestäjä voi ohjata reiluja valintoja osoittamalla asiakkailleen hyviksi todettuja kohteita ja avaamalla samalla syitä siihen, miksi toisia on jätetty pois.

Potentiaalia on – kerrotaan siitä!

Matkanjärjestäjillä on valtavasti potentiaalia vastuullisen matkailun edistämiseksi. Charter-lennot ovat usein täyteen buukattuja, samoin retkibussit – tämä on ympäristön kannalta parempi kuin vajailla laitteilla liikkuminen. Matkanjärjestäjillä on myös taloudellista valtaa vaikuttaa käyttämiensä hotellien ja muiden palveluntarjoajien toimintaan, ja niiden on täysin mahdollista sitouttaa toimittajansa eettisiin koodistoihin. Asiakassuhteen lopettamisen uhka on yleensä varsin tehokas insentiivi toimittajille muuttaa käytöstään – ja myös matkailijalle voi kertoa, miksi tietyistä paikoista luovutaan.

Vastuullisen yritystoiminnan bisneshyödyt hotelleille on todettu merkittäviksi jo aikoja sitten. Mutta miten tällaisista investoinneista hyötyvät matkanjärjestäjät, jotka harvoin omistavat käyttämiään hotelleja? Entä miten sosiaalinen vastuu hyödyttää yritystoimintaa? Riittääkö se, että maine hyväntekijänä vahvistuu, tuoko se lisää asiakkaita? Ja syytetäänkö yritystä tällöin imagon kiillottamisesta ja viherpesusta? Jos vastuullisia vaihtoehtoja lisätään, ostaako niitä kukaan? Osa vastuullista yritystoimintaa on sen pitäminen kannattavana, mutta laajempi yritysvastuutoiminta vaatii oman toiminnan kriittistä tarkastelua, tärkeimpien osa-alueiden selvittämistä ja niiden kehittämistä – sekä avointa viestintää siitä, mitä, miksi ja millä aikataululla tehdään.

Ei kukaan odota, että yksi yritys poistaisi maailmasta epäeettisen eläinmatkailun tai lapsiseksiturismin. Kyse on siitä, miten yksi yritys voi kantaa oman kortensa kekoon mahdollisimman hyvin. Yritysvastuuviestinnän ei tarvitse olla yletöntä oman sädekehän kiillottamista vaan tosiasioiden toteamista; tätä me teemme, tätä pitää parantaa tästä syystä, ja näin me sen aiomme tehdä. Vastuullisuusviestintä ei saa olla sitä, että vastataan mahdollisimman lyhyesti ja ympäripyöreästi suoriin kysymyksiin. Se ei saa olla sitä, että reagoidaan sitten, kun on pakko.

Hyvän tekemisen täytyy olla helppoa, mutta sen olisi hyvä myös buustata matkailijan omaa statusta vastuullisena kuluttajana. Antakaa meille se mahdollisuus: kertokaa mitä me voimme tehdä. Minkälaisia tuotteita ja palveluita meidän kannattaa teiltä ostaa, jotta matkastamme olisi iloa sekä meille että muille?

4 thoughts on “#ReilutBlogit vol. 2: Matkanjärjestäjien vastuu

  1. Kiitos, että lähditte mukaan taas tähän kampanjaan! Tosi hyvä kirjoitus, etenkin tykkäsin tästä osasta: ”Vastuullisuusviestintä ei saa olla sitä, että vastataan mahdollisimman lyhyesti ja ympäripyöreästi suoriin kysymyksiin. Se ei saa olla sitä, että reagoidaan sitten, kun on pakko”. Minä haluaisin nähdä enemmän matkanjärjestäjiä, jotka olisivat proaktiivisia vastuullisuusasioissa ja tekisivät niin sanotusti enemmän hyvää itse kohteessa.

    • Hienoa saada olla mukana! Kaipaan myös proaktiivisuutta – sitä, että katsotaan millainen vastuullisuustyö sopii parhaiten omaan yritystoimintaan ja myös tukee sitä. Toisaalta minulla on aavistus, että monet matkanjärjestäjät jo tekevät ainakin pieniä hyviä tekoja kohteissa. Niistä haluaisin kuulla lisää!

      -Tytti

  2. Todella hyvin jäsennelty ja kirjoitettu tämä, Tytti!

    Olen joka ikisestä asiasta niin samaa mieltä – vastuullisuus pitäisi ihan jo bisneshyödynkin näkökulmasta olla itsestäänselvä osa liiketoimintaa, ja sen pitäisi nimenomaan olla proaktiivista ja läpinäkyvää.

    Toivoisin todella että tästä otettaisiin vinkeistä vaariin ja ryhdyttäisiin toimimaan reilumman matkailun puolesta ihan toden teolla.

    • Kiitso kommentista! Näin mekin toivomme – että #ReilutBlogit -kamppiksen viesti kuullaan ja siihen reagoidaan. Ei siksi että on pakko, vaan siksi että nyt on kreivin aika reagoida ja kertoa, minkälaisia pitkän tähtäimen yritysvastuustrategioita yrityksillä on olemassa. Siis mitä oikeita tekoja on suunnitteilla ja miksi juuri ne – ja mikä kaipaa vielä kehittämistä. Sitä dialogia!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*
*
Website