Kulttuurinen kestävyys matkailussa – sanahelinästä käytännön tekoihin

Kirjoittaja: Oona Simolin

Kestävää kehitystä toistellaan ahkerasti strategioissa ja juhlapuheissa. Runsas käyttö on voinut saada monet epäilemään koko sanaparin käyttökelpoisuutta. Pahimmillaan kyseessä onkin vain mitään tarkoittamaton viherpesu eli greenwashing, jossa kestävä kehitys on vain keino kiillottaa imagoa todellisista vaikutuksista välittämättä.

Toisinaan kestävä kehitys käsitetään myös virheellisesti yksinomaan ympäristöasioihin liittyväksi tavoitteeksi. Ekologisen kestävyyden lisäksi käsitteeseen ymmärretään kuitenkin kuuluvan myös taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys. Lisäksi vuosituhannen vaiheesta alkaen joukon jatkeeksi on tavattu lisätä kulttuurinen kestävyys, jonka tarkasta määrittelystä ei olla yksimielisiä. Siinä missä ekologisesta kestävyydestä kiinnostunut matkailija voi kiinnittää huomiota kulkuvälineiden valintaan tai pyrkiä syömään lähiruokaa, on kulttuurisesti kestävälle matkailulle vaikea luoda yleispäteviä ohjeita. Karkeasti hahmoteltuna kyseessä on sellaisten valintojen tekeminen, jotka kunnioittavat yhteisöjen vapautta harjoittaa kulttuuria, siis esimerkiksi suullisia perinteitä, uskonnollisia ja hengellisiä käsityksiä sekä arkisia tapoja.

Kulttuurisesti vastuullisen matkailijan ensimmäinen askel on monipuolisen tiedon hankkiminen kohteesta: miten uskontoja harjoitetaan, millainen tapakulttuuri yleisesti on tai millaisia vähemmistöjä maassa elää. Kestävyyden lisäämiseksi tämä tieto on vietävä käytännön tekoihin. Esimerkiksi juhlapyhät voivat olla perheyrityksessä harvinaisia yhdessäolon hetkiä, joita asiakkaankin roolissa voi pyrkiä kunnioittamaan vaatimuksineen. Yhteisöille tärkeissä paikoissa taas on kohteliasta pukeutua ja käyttäytyä paikallisten esimerkin mukaan. Kulttuurin elävyyttä tuleville sukupolville puolestaan voi tukea vierailemalla museossa tai yleisölle suunnatussa kulttuuritapahtumassa. Varsinkin jos kyseessä on hankalassa yhteiskunnallisessa asemassa oleva alkuperäiskansa tai vähemmistö, ei tällaisia yhteisön kulttuurin jatkuvuuden kannalta merkittäviä paikkoja välttämättä rahoiteta lainkaan julkisesti.

Armenialaiset Bukarestissa

Bukarestissa järjestetään vuosittain armenialaisen kulttuurin festivaalia, jossa voi tutustua esimerkiksi historiallisiin armenialaisiin henkilöihin. Festivaalilla kulttuuriaan esittelevät myös esimerkiksi romanit. Kuva: fusion-of-horizons (CC BY 2.0).

Matkaillessaan ihmiset ovat persoja havainnoimaan eksotiikkaa ympärillään. Pieni luonnonkierron mukaan elävä kalastajakylä kaukana kaikesta voi tuntua paratiisilta ja saada toivomaan, että paikka pysyisi aina samanlaisena. Hyvinvoinnin lisääntymisen kannalta kulttuurin muuttuminen voi olla kuitenkin hyvä asia – esimerkiksi käy tehottomien tai jopa vahingollisten sairauksien parantamiseen liittyvien uskomusten hylkääminen. Kulttuurisesti vastuullinen matkailija ei vaadi toisilta muuttumattomuutta oman erikoisuuden kokemuksensa vuoksi.

Matkailu vaikuttaa paikallisyhteisöihin ja sitä kautta paikalliskulttuuriin myös länsimaissa. Esimerkiksi Berliinissä ja Barcelonassa negatiivinen suhtautuminen matkailuun on lisääntynyt viime vuosina kasvaneiden kävijämäärien vuoksi. Helsingin Sanomien tammikuisessa jutussa lissabonilainen mies murehtii kotikaupunginosansa muutosta, kun tutut naapurit ovat joutuneet muuttamaan pois turistien majoitusten alta.

Paikallisen kulttuurin kannalta matkailijoiden pyrkimykset elää ”kuten paikallinen” voivat aiheuttaa isossa mittakaavassa hankalia seurauksia: hintataso karkaa käsistä loma-asuntojen vuoksi ja oikeat asukkaat joutuvat muuttamaan. Heidän mukanaan katoavat esimerkiksi elävä kahvilakulttuuri, kodikkaat kulmakuppilat, aktivistien valtaamat talot tai värikkäät torit – siis ne syyt, jotka ovat matkailijoita alkujaan houkutelleet paikalle. Kulttuurisesti vastuullinen matkailijan on siis syytä pohtia Euroopassakin majoitusvaihtoehtoja tai matkustamista sesongin ulkopuolella.

Berlin doesn't love you

Berliinin Kreuzbergissä vallatut talot ja alkuperäiset asukkaat ovat joutuneet väistymään matkailijoiden loma-asuntojen tieltä. Seurauksena on syntynyt liikehdintää turismia vastaan. Kuva: antjeverna (CC BY-NCND 2.0)

Elämyksiä etsivä matkalainen haluaa usein erottua turistista etsimällä paikkoja ja tilanteita kohdata paikallisten kanssa: off the beaten path on yleisesti hoettu matkailijan mantra. Tällaiset kohtaamiset voivat parhaimmillaan olla molemmille osapuolille antoisia ja tehdä matkailusta kestävämpää näkökulmien avartumisen kautta. Samalla on kuitenkin syytä muistaa ja hyväksyä oma ulkopuolisuutensa. On juhlia, tapahtumia ja paikkoja, jotka halutaan pitää varattuina omalle suvulle tai naapurustossa asukkaille. Kulttuurisesti kestävää ei ole vaatia pääsyä ja osallisuutta kaikkeen. Epävarmoissa tilanteissa kysyminen kannattaa aina – tosin samalla kannattaa muistaa isäntäpuolen ehkä haluavan vain olla kohtelias ja toivottavan siksi vieraan tervetulleeksi.

Kulttuurisesti kestävän matkailun tilannesidonnaisuus voi saada aiheen kuulostamaan monimutkaiselta, vaikka oikeastaan kyse on vain tiedonhankinnasta ja toisen asemaan asettumisesta. Jos sadat, tuhannet tai jopa miljoonat matkailijat valitsevat kuten minä, jääkö paikallisille mahdollisuuksia toteuttaa valitsemaansa elämäntapaa – ja pystyvätkö siihen myös tulevat sukupolvet?

 

Lähteet

Goodwin, H. (2011) Taking Responsibility for Tourism. Responsible Tourism Management. Goodfellow Publishers Ltd, Oxford.

Hawkes, J. (2001) The Fourth Pillar of Sustainability. Culture’s Essential Role in Public Planning. Cultural Development Network, Melbourne. Luettavissa: http://burgosciudad21.org/adftp/Jon%20Hawkes%20-%20Fourth%20Pillar%20of%20Sustainability.pdf

Salonen, A. O. (2013) Ekososiaalinen sivistys kulttuurin kulmakiveksi. Teoksessa Laine, M. & Toivanen, P.: Kestävä kasvatus – kulttuuria etsimässä. Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura, Helsinki. Luettavissa: http://www.kulttuuriperintokasvatus.fi/wp-content/uploads/2015/04/Kestava_kasvatus.pdf

Siivonen, K. (2009) Osallistava kulttuurituotanto. Pohdintaa kulttuurisesta kestävyydestä. Teoksessa Grahn, M. & Häyrynen, M. (toim.): Kulttuurituotanto. Kehykset, käytäntö ja prosessit. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.

 

Oona on RMY:n aktiivijäsen, joka opiskelee matkailun liikkeenjohtoa ja tekee Helsingin yliopistoon folkloristiikan oppiaineeseen gradua maailmanperintöarvojen roolista Suomenlinnan matkailun kehittämisessä.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*
*
Website