Hitaus on hyve – myös matkalla

Kirjoittaja: Katri Tihilä

Lipumista läpi Mongolian arojen

Lipumista läpi Mongolian arojen

Why would I use a train, if I can fly?” – Man, Sweden

Tämä kysymys esitettiin minulle siperialaisessa kaupungissa kesällä 2014, kun otin puheeksi graduaiheeni ruotsalaisen nuoren herrasmiehen kanssa. Nyky-yhteiskunnassa, jossa tehokkuus ja nopeus näyttäytyvät hyveinä, saatetaan ajatella hitautta takapajuisuutena ja suorastaan tyhmyytenä. Miksi ihmeessä tuhlata ainoita vuosilomia esimerkiksi bussilla köröttelyyn, kun lentäen olisit jo nauttimassa kohteesta? Monessa tapauksessa lentäminen saattaa olla nykyisin jopa halvempaa kuin muilla liikennevälineillä kulkeminen, mikä ei sekään edistä hitaampien kulkuneuvojen valintaa. Onko kulkuväline olemassa vain siirtymistä varten vai onko mahdollista, että myös itse matkanteko voisi olla tärkeä (tai jopa tärkein) osa koko matkakokemusta? Nämä kysymykset saivat myös minut tutkimaan Pro Gradu -tutkielmassani hidasta matkailua, junamatkailua ja matkailijoiden ajatusmaailmaa Trans-Mongolian junaradalla.

Matkustaminen oli tietenkin konkreettisesti hidasta hevoskärryjen aikoina, mutta nykyiseksi käsitteiksi slow tourism ja slow travel muodostuivat ”Slow Food” -liikkeen vanavedessä 1980-luvun lopulla. Nykyään hidas matkailu nähdäänkin nousevana trendinä ja slow-etuliitettä käytetään ahkerasti matkailumarkkinoinnissa.

Hidas matkailu määritellään matkailuna, jonka tärkeitä arvoja ovat mm.:

  • hidastaminen matkailussa niin fyysisessä kuin henkisessä mielessä
  • itse matkustuskokemuksen oleminen olennainen osa koko matkaa
  • hitaiden, paikallisten ja ympäristöystävällisten kulkuvälineiden valinta
  • ympäristötietoisuus ja vaikutusten minimointi
  • paikallisiin ihmisiin ja kulttuuriin tutustuminen.

Hitautta ei nähdä pelkästään vastakohtana nopeudelle, vaan hidastaminen henkisesti matkailussa voi tarkoittaa myös irtautumista nykyajan hyödykkeistä kuten älypuhelimista ja sähköpostista. Hitaassa matkailussa olennaista on tutustua paikalliseen kulttuuriin, vaikkapa tapaamalla paikallisia ihmisiä tai kokeilemalla ruokaelämyksiä. Kulkuvälineen valinta on tärkeää ja esimerkiksi junamatkailu, bussimatkailu, melonta, pyöräily ja käveleminen nähdään hitaan matkailun muotoina. Ympäristöetujen lisäksi paikallisten kulkuvälineiden käyttö tarjoaa matkailijalle paremman kontaktin paikalliseen kulttuurin ja ihmisiin, sekä mahdollisuuden nauttia maiseman muutoksista. Omassa tutkimuksessani nimenomaan junalla matkustaminen ja Trans-Mongolian junaradan legendaarinen arvo nähtiin tärkeimpinä syinä lähteä tälle matkalle. Myös junassa tapahtuneet kokemukset koettiin tärkeäksi osaksi koko matkaa. ja maiseman muutoksen näkeminen Euroopan ja Aasian välillä miellettiin kiinnostavaksi. Näin ollen juna ei toiminut vain välineenä siirtymiseen vaan muodostui tärkeäksi ja elämykselliseksi paikaksi matkailijoille. Kaiken kaikkiaan tiivistettynä: hitaassa matkailussa tärkeää on matkailijan kokemuksen laatu ja matkustaminen niin, että negatiiviset vaikutukset paikalliselle yhteisölle ja ympäristölle jäävät mahdollisimman pieniksi. Tarkoituksena on myös matkustaa vähemmän ja viipyä yhdessä kohteessa pidempään. Matkailijalla on aikaa matkustamiseen eikä välttämättä tarvitse kiertää vauhdilla ns. pakollisia nähtävyyksiä.

Parhaimmassa tapauksessa hidas matkailu tarjoaa uusia keinoja kestävän matkailun toteuttamiseen, mutta myös kritiikkiä löytyy. Ympäristövaikutukset eivät ole yksinkertaisia; esimerkiksi melonta- tai pyörämatkalle pääseminen saattaa tarkoittaa varusteiden kuljettamista muilla kulkuvälineillä matkan alkupisteeseen, kuten lentämällä tai autolla. Myös omassa tutkimuksessani suurin osa lensi Trans-Mongolian radan alkupisteeseen Moskovaan, ja kaikki lensivät päätepisteestä Pekingistä kotiin. Kaikki junamatkatkaan eivät ole täysin päästöttömiä – Siperian radoillakin puksuttaa vielä diesel-vetureita. Oli mielenkiintoista haastatella matkailijoita heidän ympäristöarvoistaan, sillä harva oli edes ajatellut asiaa. Junamatkassa pääasiassa ei ollut ympäristöystävällisimmän kulkuvälineen valinta vaan junakokemus itsessään. Hitaan matkailun määritelmä on edelleen hieman ympäripyöreä, minkä vuoksi sitä todennäköisesti käytetään monenlaisessa matkailun markkinoinnissa.

Vaikka hidas matkailu ei olekaan suora vastaus kestävään matkailuun, se antaa reissaajille hyvää pohdiskeltavaa. On tärkeää kyseenalaistaa matkailun perusmallia, jossa liian usein nähdään, että kulkuväline on vain välttämätön paha, jolla siirrytään paikasta A paikkaan B mahdollisimman nopeasti ja halvalla. Matkailijoiden liikkumiseen liittyy myös muita arvoja, kuten ympäristövaikutukset ja kokemuksellisuus. Kun seuraavan kerran mietit valitsetko matkallasi helpon ja nopean lennon kaupungista toiseen, muista että enemmän aikaa vievä juna- tai bussimatka voi olla myös seikkailu ja kokemus itsessään.

 

Lähteet

Conway, D. & Timms B.F. (2012) Are Slow Travel and Slow Tourism misfits, compadres or different genres? p. 365-373 In Singh, T.V. (ed.) Critical debates in tourism. Channel view publications, Bristol.

Dicksinson, J. & Lumsdon, L.M. (2010) Slow travel and tourism. 232 p. Earthscan, Oxon.

Fullagar, S. et al. (toim.) Slow tourism. Experiences and mobilities. 227-233 p. Channel view publications, Bristol.

Tihilä, K. (2015) Taking it slow on the Trans-Mongolian railway – or not? A case-study on slow travel and tourist experience.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*
*
Website