Globaalissa maailmassa matkaava etsii autenttisia kokemuksia ja kohtaamisia – mutta kenelle hyöty tästä jää?

Uusien  ja erilaisten kokemusten etsimisestä vieraista paikoista ja kaukaisista kulttuureista on tullut perustavanlaatuinen osa nykypäivän matkailua. HS kirjoitti taannoin siitä, kuinka etenkin paikallisen arjen kokemisesta on muodostumassa kansainvälisen matkailun ykköshitti. Matkailijoille ei enää riitä all-inclusive pakettimatkat, joissa ainoana päämääränä on rentoutuminen keinotekoisesti lavastetuissa puitteissa.

Matkailun motivaatiot ovat todella muuttuneet, ja nyt matkaillessa on trendikästä tehdä muutakin kuin loikoilla.  Sosiaalisessa mediassa pääsemmekin jatkuvasti todistamaan sitä, miten yksi on vapaaehtoismatkalla pelastamassa maailmaa, seuraava poseeraa heinäsirkka hampaiden välissä bangkokilaisen katuruokalan kupeessa, ja viimeinen on mopotaksin kyydissä kookospallo kourassa suuntaamassa kohti joogaretriittiä. Samalla kun etsimme jotain uutta ja erilaista, tapaamme myös viestiä matkoistamme rajaamalla tarkasti valikoiden muut turistit ja muut epäaitoina kokemamme asiat pois matkatarinoista ja -kuvista.

 

Mitä tavoittelemme etsimällä autenttista?

Matkailututkijat (esim. Martin 2010, Noy 2004)  ovat jo pitkään lähestyneet matkailun avulla haettuja aitoja kokemuksia autenttisuuden käsitteen kautta. MacCannell (1973) esitti uraauurtavassa tutkimuksessaan, että etenkin länsimaisissa moderniksi mielletyissä yhteiskunnissa elävät kokevat yhteytensä tietynlaiseen aitoon ja alkuperäiseen tapaan elää ja olla kadonneen. Tällöin lähdemme matkoiltamme jopa uskonnollisen palvonnan tunnusmerkit täyttäen etsimään tätä aitoa ja alkuperäistä, pyrkien katkaisemaan siteet jokapäiväiseen arkeemme. Kun me siis pyrimme matkailemalla yhä enemmän erottautumaan yksilöinä ja jopa löytämään itsemme, niin haluamme samalla löytää jotain autenttista. 

On kuitenkin syytä myös tarkastella niitä eettisiä kysymyksiä, jotka ovat läsnä silloin kuin matkailemme globaalissa maailmassa ja etsimme tätä autenttista. Ketkä globaalissa maailmassa ylipäätänsä matkailevat näin, ja miten globaali epätasa-arvoisuus on läsnä tämän autenttisen etsimisessä? Mihin pitää kiinnittää huomiota, jos ei halua hyväksikäyttää muita autenttista etsiessään? Muun muassa näitä kysymyksiä tulemme avaamaan tässä ja tulevissa artikkeleissamme, joissa käsittelemme globaalissa maailmassa matkailua yhdenvertaisuuden näkökulmasta. 

 

Mikä globaali etelä?

Tämä artikkeli on toteutettu osana Yhdenvertaisempaa matkailua globaaliin etelään -hankettamme, jonka tavoitteena on vähentää eriarvoisuutta globaalissa matkailussa. Koska pyrimme vaikuttamaan eriarvoisuuteen nimenomaan yhdenvertaisuutta lisäämäällä, jäsennämme maailman globaalin etelän ja globaalin pohjoisen käsitteiden kautta. Tavoitteena kyseisten termien avulla on korostaa ennen kaikkea sitä ketkä globaalissa maailmassa ovat häviäjiä ja ketkä voittajia. Käsitteet globaali etelä ja globaali pohjoinen eivät siis pyri jakamaan maailmaa yksiselitteisesti maantieteellisesti selkeärajaisiin yksiköihin. Sen sijaan käsitteet pyrkivät huomioimaan vallan, etuoikeuksien ja resurssien epätasaisen jakautumisen ihmisten välillä globaalissa maailmassa.

Soveltamassamme näkökulmassa tämä epätasa-arvoinen suhde maailman eri ihmisten välillä on juuri se, joka asettaa haasteen yhdenvertaisuuden toteutumiselle – myös matkailussa. Globaalilla etelällä viittaamme siis epäsuorasti perinteisesti kehitysmaina tai kehittyvinä maina tunnettuun joukkoon maailman maita. Pyrimme kuitenkin olemaan käyttämättä näitä termejä siksi että niiden voidaan nähdä olevan merkitykseltään eriarvoistavasti latautuneita: jo sanan “kehitys” voidaan itsessään nähdä edustavan narratiivia, jossa valtioiden ja niiden kansojen tulisi kehittyä lineaarisesti samalla tavalla kuin perinteiset teollisuusmaat ovat kehittyneet.

Kun siis lähestymme kysymystä autenttisen ja aidon etsimisestä globaalin eriarvoisuuskysymyksen kautta, täytyy pitää mielessä, että matkailu itsessään on jo todella iso etuoikeus. Kaikilla tässä maailmassa ei ole siihen varaa, saatikka mahdollisuutta vapaaseen liikkuvuuteen. Lisäksi vaikka globaalit matkailijamäärät ovat kasvussa, niin matkailu ei myöskään suuressa osassa maailman paikkoja ole samanlainen sosiaalinen normi kuin mitä se meillä on. 


Mitä on tirkistelyturismi?  

Globaalin etelän ja globaalin pohjoisen käsitteiden avaaman näkökulman kautta korostuu etenkin se, kuinka maailman enemmistö globaalissa etelässä elää globaaliin pohjoiseen verrattuna melko erilaisessa todellisuudessa. Tirkistelyturismin käsitteellä on pyritty tarttumaan siihen oikeastaan aika ironiseen asetelmaan, jossa tästä erilaisesta todellisuudesta on muodostunut autenttinen turistinähtävyys. Tirkistelyturismilla kuvataan siis sellaista matkailua, jossa halutaan nähdä ja kokea eli ’tirkistellä’ omasta arkipäivästä eroavia todellisuuksia. Yleensä nämä kohtaamiset ovat sellaisia, joissa tirkistelyn kohde on erilaisessa asemassa tirkistelijään nähden. Matkailijan motivaationa tirkistelyturismissa on ennen kaikea poistua omasta kuplasta, jopa epämukavuusalueella käväisten esimerkiksi slummikiertueen muodossa. Slummeihin eli köyhempiin ja huonomaineisempiin kaupunginosiin suuntautuvat kiertueet ovat suosittuja tapoja kokea paikallisuutta monissa eri matkakohteissa.

Matkakohteesta riippuen slummikiertueet kulkevat eri nimillä: Intian Mumbaissa niitä markkinoidaan ”todellisuuskiertueina” (eng. reality tours) ja Etelä-Afrikan Johannesburgissa puhutaan ”kyläkiertueista” (eng. township tours) (Nisbett 2017). Yhteistä näissä kiertueissa kuitenkin on, että kiertueille osallistuvat ovat pääosin varakkaimmista taustoista kotoisin olevia matkailijoita. Etenkin slummikiertueiden kohdalla tirkistelyturismin rinnalle on noussut esiin kiertueisiin kriittisesti suhtautuva termi köyhyysturismi (esim. Steinbrink 2012). Termi korostaa muun muassa sitä, että slummikiertueille osallistuvat pääasiassa sellaiset ihmiset, jotka voivat palata jälleen omaan etuoikeuksilla rikastettuun arkeensa, kun taas he, joita tirkistellään ”elävät siellä niin ihan joka päivä”.

Kawah Ijen ja kaivostyöntekijät – hyväksikäyttävää tirkistelyä vai arvokkaita kohtaamisia?

Kysymys tirkistelyn eettisyydestä nousi esiin myös, kun allekirjoittanut teki taannoin graduunsa liittyvää kenttätyötä Ijenin tulivuoressa itäisellä Jaavalla Indonesiassa. Kyseisen tulivuoren kraatterin – Kawah Ijenin – sekä siellä leimuavan sinisen tulen todistaminen ovat ehdoton osa jokaisen Jaavalla matkailevan ‘bucket listiä’. Uskomaton luonto loputtomine Instagram-maisemineen ei ole kuitenkaan ainoa merkittävä asia, joka tekee kyseisestä tulivuoresta erityisen turistinähtävyyden. Samaisen tulivuorikraatterin sydämessä sijaitsee myös rikkikaivos, josta siellä työskentelevien 300 miehen voimin louhitaan jopa 15 tonnia rikkimalmia päivittäin. Työ on täysin manuaalista: apuvälineinä toimivat lähinnä vain sorkkaraudat ja rottinkikorit, joiden avulla kaivostyöntekijät kantavat louhimansa rikkimalmin ylös kraatterista. Raakuudestaan huolimatta kyseinen työ on monille kaivoksella työskenteleville ainoa tapa saada turvattua elintärkeä elanto.

 

Kawah Ijenin kraatteri itä-Jaavalla Indonesiassa on osa monen matkailijan ’bucket listiä’. Kuva: Anu Häkkinen.

 

Rikkimalmia kantavia kaivostyöntekijöitä ja matkailijoita Kawah Ijenin kraatterissa itä-Jaavalla Indonesiassa. Kuva: Anu Häkkinen

 

Rikkimalmia Kawah Ijenin kraatterissa itä-Jaavalla Indonesiassa. Kuva: Anu Häkkinen

Allekirjoittanut päätyikin gradussaan kysymään, että mitä Kawah Ijenin kokeminen ja näkeminen merkitsee turisteille? Vaikka Kawah Ijenille ei ensisijaisesti suunnata todistamaan kaivostyön raakuutta samalla tavalla kuin esimerkiksi slummeihin mennään todistamaan kurjuutta, jälkikäteen kirjoittamissaan matkakertomuksissa matkailijat kuitenkin antavat suuren osan kaivostyöntekijöille. He päätyvät kertomaan näkemästään ja kokemastaan kuvaillen kokemustaan voimaannuttavana, silmiä avaavana, epämukavana ja jopa epätodellisena. Yksi heistä kehottaakin ”ottamaan sen kaiken sisään – kaivostyöntekijöiden vaikeat työolot sekä rikin pistävän ja intensiivisen hajun”.  Suureksi tutkimuseettiseksi kysymykseksi myös allekirjoittaneelle muodostui se, että kuinka paljon kyse olikaan oikeastaan kaivostyöntekijöiden tarinan hyväksikäyttämisestä.  Siis siitä, että heidän kärsimystään käytetään lähinnä tutkijan omien henkilökohtaisten päämäärien – tässä tapauksessa gradun – edesauttamiseen.



Tirkistelyturismin positiiviset puolet: matkailijoiden kyky peilata kokemuksiaan ja tuloja niitä tarvitseville

Vaikka omilla etuoikeuksilla rikastettuun arkeen palaaminen on keskeinen eettinen kysymys tirkistelyturismissa, ihailtavaa kuitenkin on, että moni matkailija päätyy jälkikäteen uudelleen arvioimaan ja puntaroimaan kohtaamisiaan. Matkailijoiden kyky reflektoida näkemäänsä ja kokemaansa on itseasiassa erittäin oleellinen osa silloin, kun nähtävyytenä on ollut jokin eettisiä kysymyksiä herättänyt asia – kuten vaikkapa köyhyys slummialueilla. Tällöin myöskään sosiaalinen media ei näyttele matkailussa ainoastaan paholaisen roolia, vaan se tarjoaa tärkeän alustan monille matkailijoille omiin kokemuksiin ja kohtaamisiin liittyvien eettisten pohdintojen läpikäyntiin (Mkono 2016). Esimerkiksi slummivierailut yhdistettynä matkailijoiden kykyyn reflektoida kokemuksiaan voivat toimia yksipuolisia stereotypioita purkavina kohtaamisina. Slummivierailujen jälkeen matkailijat yleensä tiedostavat nähneensä slummin ja sen ihmiset ahtaan, kielteisillä mielikuvilla höystetyn narratiivin kautta (Mkono 2016, Nisbett 2017).

Slummikiertueiden kohdalla positiiviseksi kehityssuunnaksi voidaan nähdä myös se, että kaupungin köyhiä alueita ei pyritä piilottamaan pois matkailijoiden silmistä ”poissa silmistä, poissa mielestä” -tyylisesti. Matkailijat tuovat myös tuloja köyhemmille alueille: Intiassa Mumbain Dharavissa kiertueita järjestävä Reality Tours käyttää suuren osan tuloistaan slummin asukkaiden elämän parantamiseen (Nisbett 2017). Samoin Kawah Ijenin tapauksessa kaivostyöntekijät ovat päässeet laajentamaan tulonlähteitään ryhtymällä matkailijoille oppaiksi (Häkkinen 2017). Näkemystä tirkistelyturismin hyväksikäyttävästä luonteesta voidaan myös haastaa. Toinen Mumbain Dharaviin suuntautuva tutkimus (Slikker & Koens 2015) tuo ilmi, että paikalliset eivät juurikaan näe turisteja pelkästään negatiivisessa valossa, vaan naapurustossa vierailevat matkailijat koetaan pikemminkin luonnollisena osana sen arkipäivää.

 

Tiedostava matkailija pyrkii purkamaan valta-asetelmia kohtaamisissa

Autenttisia ja paikallisuutta replikoivia kokemuksia metsästämällä laajennamme siis käsitystämme maailmasta avarammaksi.  Tulemme suvaitsevimmiksi kun opimme ymmärtämään toisenlaisia todellisuuksia: matkailun kautta tapahtuva vieraiden  kulttuurien tirkistely parhaimmillaan vähentää rasistisia ennakkoluuloja (Appiah 2018). Aineettomia elämyksiä metsästävä  matkailu voidaankin nähdä luonnonvaroja pyyteettömästi kuluttavaan luksusmatkailuun verrattuna pääsääntöisesti hyvänä kehityssuuntana.

Täyttä synninpäästöä tirkistelyturismille on kuitenkaan hankala antaa. Eettinen kysymys sen puitteissa tapahtuvissa kohtaamisissa on vallan ja etuoikeuksien epätasainen jakautuminen. On kiinnitettävä huomioita siihen, että onko tirkistelyn kohteella sananvaltaa siihen, milloin hänestä ja hänen arjestaan tulee turistinähtävyys. Tai pystyykö hän vaikuttamaan siihen, kuka hänen arkipäiväänsä tekee niin sanotun sosiaalisen benjihypyn (katso Steinbrink 2012), palaten taas mukavuuksilla kyllästettyyn arkipäiväänsä käyden nopeasti karummassa todellisuudessa. Tärkeää on myös punnita sitä, että missä määrin tirkistely edistää rauhaa suvaitsevaisuutta lisäten, ja milloin kysymys on pääosin vain matkailijasta itsestään ja itsekkäästä sosiaalisen statuksen pönkittämisestä.

Slummikiertueiden ja Kawah Ijenin esimerkit osoittavat sen, että harvemmin kysymykseen matkailun itsekkyydestä voidaan vastata täysin yksiselitteisesti. Pohjimmiltaanhan matkailun motiivit ovat matkailijan omien päämäärien edistämisessä, jolloin pääasiallinen hyötyjä on matkailija itse. Vastuullinen matkailija kuitenkin tiedostaa omaan matkailuunsa liittyvät mahdolliset epätasa-arvoiset valta-asetelmat, sekä pyrkii kohtaamisissa molempiin suuntiin kulkevaan hyötyyn. Tällöin matkailu myös perustuu arvokkaille kohtaamisille, joissa mieli pidetään avoimena ja ennakkoluulottomana. Vastuullinen matkailija kiinnittää myös aina huomiota siihen, miten kokemuksistaan kertoo ja pyrkii muun muassa olemaan vahvistamatta yksipuolisia stereotypioita kohteista viestiessään.

Tulemme tarjoamaan lisää näkökulmia ja eväitä globaalin matkailun etiikkaan ja eriarvoisuuden vähentämiseen tulevissa artikkeleissamme. Artikkelisarjamme huipentuu lopulta myöhemmin keväällä julkaistavaan globaalin maailman matkailun eettiseen ohjeistoon. 

___________________________

Blogitekstit ja niiden ohella julkaistu ohjeisto ovat osa EU:n Frame! Voice! Report! -tuella rahoitettua hanketta, jossa käsittelemme matkailua globaalissa etelässä yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Sisällöistä vastaa Reilun matkailun yhdistys, eikä sen voida missään olosuhteissa katsoa heijastavan Euroopan unionin kantaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*
*
Website