Tehdään yhdessä matkailun #mielenkumous – mitä viime viikon messut meille opettivat?

Viime viikon matkamessujen johdosta keskustelu kestävän sekä etenkin ilmastoystävällisen matkailun ympärillä on käynyt entistäkin kiihkeämpänä. Matkamessuilla vastuullisuus oli näkyvä teema, ja messuilla olikin laaja joukko erilaisia ohjelmanumeroita teemaan liittyen. Keskustelua vauhditti entisestään myös matkamessujen vaihtoehtotapahtumana järjestetyt Maata pitkin -matkamessut, jotka keräsivät yhteen suuren joukon ilmastoystävällisestä matkustamisesta kiinnostuneita kuluttajia. Myös Reilun matkailun yhdistys seurasi eturivin paikoilta kumpaakin tapahtumaa sekä ohessa käytyä keskustelua. Mitä viime viikosta jäikään sitten käteen? Tässä muutama nosto.

Vaihtoehtoiset Maata pitkin -matkamessut vetivät Sofia Future Farmin tilat täyteen, mikä kertoo siitä, että kysyntä ilmastoystävillisille matkustusmuodoille on jo merkittävää. Osa kuluttajista onkin ruvennut lentolakkoon, eikä lentäen matkustamista nähdä tietyissä piireissä enää niin ’coolina’. Maata pitkin – matkamessut olivatkin uutena avauksena hieno tilaisuus, ja eri tahojen tietoiskujen lisäksi siellä jaettiin kokemuksia julkisilla kulkuvälineillä ja polkupyörällä tapahtuvaan matkailuun liittyen.

Puheenjohtajamme Mia Halmén pitämässä yhdistyksen tietoiskua Maata pitkin -matkamessuilla. Kuva: Anu Häkkinen

 

Vaikka Maata pitkin -matkamessut pysyivät hyvin pitkälti käytännön tason kokemusten jaossa, voidaan niiden nähdä suuremmalla tasolla ajavan niin kutsutun hitaan matkailun asiaa. Haluamme kuitenkin tuoda nyt esiin, että hitaassa matkailussa on isossa kuvassa kyse paljon enemmästä kuin siitä, että valitsee lentokoneen sijaan kulkuvälineekseen junan tai bussin. Hitaassa matkailussa keskitytään etenkin matkailun laatuun sen määrän sijaan, ja itse matkustuskokemus on olennainen osa koko matkaa. Hitaasti matkaileva saa usein myös paremman kontaktin paikalliseen kulttuurin ja ihmisiin sekä mahdollisuuden nauttia maiseman muutoksista.

Sen lisäksi, että päädytään romantisoimaan junamatkustamista ja jakamaan hauskoja reissustooreja, hidas matkailu haastaa ajatusmallina aikakäsitystämme. Siis sitä, jonka seurauksena on muun muassa syntynyt hashtagilla #fomo kulkeva ilmiö: fear of missing out eli missaamisen pelko. Missaamisen pelossa aika koetaan rajallisena resurssina, joka on aina loppumassa. Missaamista pelkäävä myös kokee, että kaikkialla pitäisi olla samaan aikaan. 

Ilmastouutisia (taas) lainataksemme, ”lentämisen jälkeisessä ajassa” pieneksi kutistunut maapallo voidaan nähdä jälleen todella suurenaAjatus suuresta maapallosta ja pitkistä etäisyyksistä on kiehtova. Onhan mittavan  matkailun kautta saavutettu sosiaalinen status ilmiönä kokenut tietynlaisen inflaation. Eksoottisilla matkakokemuksilla tuskin voi enää edes erottautua yksilönä. On siis hienoa, että osa meistä onkin jo valmiina muuttamaan asenteitaan ottaen ajan pois puntarista ja laittaen päästöt tilalle.

Kuluttajat eivät kuitenkaan ole enää ainoita, jotka viime viikolla älähtivät näkyvästi ilmastonmuutokseen teemana. Myös monet yritykset näyttävät suhtautuvan ilmastonmuutoksen hillintään jo melko itsearvoisesti. Kuten puheenjohtajamme Mia Halmén Maata pitkin -matkamessujen puheenvuorossaan toikin ilmi, niin muutos kuuden vuoden takaisesta Ilmastokestävää matkailua -hankkeemme ajasta on ollut suuri. Matkamessujen kynnyksellä Finnair julkaisikin Push for Change -päästökompensointiohjelmansa, vaikka ei nähnytkään sille vielä vuosi sitten tarvetta vedoten kuluttajien vähäiseen kiinnostukseen. Viime aikojen kuohunta on siis tehnyt tehtävänsä ja se vähintääkin osoittaa kuluttajien kiinnostuksen ilmastonmuutoksen hillintää kohtaan. Hienoa siis, että yrityksetkin vihdoin alkavat vastaamaan kuluttajien tarpeeseen saada rahalle vastinetta myös vastuullisuuden saralla.


Sen lisäksi että ilmastokysymys itsessään on kriittinen ongelma matkailun kannalta, meidän täytyy myös muistaa tarkastella kestävää matkailua vielä kokonaisvaltaisemmin ja useista näkökulmista. Helsingin yliopiston ympäristönmuutoksen professori Atte Korholan Key Note matkamessuilla käsittelikin matkailua planeetan kantokyvyn rajojen näkökulmasta. Korholan esitys oli osuva tietopaketti siitä mitä kaikkia ympäristöllisiä haasteita matkailuun tällä hetkellä liittyy. Korholan esitys ei ainoastaan palauttanut mieliimme sitä miten ilmastonmuutos vaikuttaa kuivuuteen, lumipeitteeseen, ikiroutaan, merenpinnan tasoon ja arktiseen merijäähän, vaan se myös korosti monia muita matkailuun liittyviä kestävyyshaasteita. Sen lisäksi että, matkailu on ekstensiivisen maanpinnan ja vesistöjen käytön takia suuri uhka luonnon monimuotoisuudelle, matkailuvirrat itsessään keskittyvät paljolti alueille, jotka kärsivät vesipulasta ja kuivuudesta. Matkailun ympäristövaikutukset ovat myös sosiaalisesti epätasa-arvoisesti jakautuneet: kuten muunkin kulutuksen saralla asia on, niin myös matkailussa läntiset teollisuusmaat voidaan nähdä riistävän kehittyvien maiden luonnonvaroja.

 

Atte Korholan Key Note matkamessuilla – Kestämättömän matkailun ajurit. Kuva: Anu Häkinen

 

Atte Korholan Key Note matkamessuilla – Displacement of land use. Kuva: Anu Häkkinen

 

Suurena yhteenvetona viime viikosta on se, että kestävän matkailun edistäminen edellyttää meiltä kaikilta arvojemme puntarointia ja mielikuvitusta. Kun Atte Korhola peräänkuulutti puheenvuorossaan asennemuutosta ja puhui nykyisen jatkuvan kasvuun pyrkivän mallin toimimattomuudesta, niin Haaga-Helian lehtori Leena Grönroos puolestaan taas toi esiin sen, että kestävä matkailu vaatii meiltä kaikilta hieman myös mielikuvitusta. Esimerkiksi Suomen neljä vuodenaikaa kaikkine eri veden muotoineen voitaisiinkin nähdä ennemmin voimavarana kuin työntötekijänä. 

Vaikka matkailuun liittyvä vastuullisuuskeskustelu jäi viime viikolla edelleenkin valitettavan usein pyörimään muovipillien vähentämisen tasolle (mikä on toki myös tärkeää työtä käytännön tasolla), niin havaittavissa on jo selkeitä merkkejä siitä, että olemme valmiita rikkomaan ajatusmallejamme ja uudelleenpunnitsemaan arvojamme kestävää kehitystä edistääksemme. Kestävän matkailun kokonaiskuvassa tämä tarkoittaa itse tekojen lisäksi myös asioiden tekemättä jättämättä – eli sitä kuuluisaa luopumista. Pelkät päästökompensoinnit ja muovipillien kierrättämiset eivät yksinään riitä, jos matkailussa määrä nähdään jatkossakin suurempana arvona kuin laatu.

 

Vastuullisen matkailun verkoston ICRT:n Vastuullinen matkailu on tekoja -keskustelupaneeli matkamessuilla. Kuva: Anu Häkkinen


Reilun matkailun yhdistys tuleekin ajamaan tätä asenteiden ja mielten muutosta tulevana vuonna matkailun #mielenkumouksella, jonka lanseerasimme osana ICRT Finlandin järjestämää Vastuullinen matkailu on tekoja -paneelia.

(Ilmasto)kestävän matkailun sitoumuksemme kuluvalle vuodelle kuuluukin näin:
“Reilun matkailun yhdistyksen sitoumus tälle vuodelle on paneutua ilmastokestävämpään matkailuun. Me sitoudumme tuottamaan materiaalia aiheesta, sekä kampanjoimaan asian puolesta. Me haastammekin jokaisen eräänlaiseen mielenkumoukseen: miettimään omaa matkailuaan sekä arvojaan, ja voiko tutkia esimerkiksi hitaan matkailun tai lähimatkailun muotoja tarkemmin.” (Vastuullinen matkailu on tekoja -paneelissa 17.1.2019)


<3 Reilun matkailun yhdistys

 

Matkailu osallisena ilmastonmuutokseen – voisiko yksi ratkaisu löytyä yhdenvertaisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunteen lisäämisestä?

Ilmastonmuutos on hälyttävän tärkeä kysymys vastuullisen matkailun näkökulmasta. Suurimpana murheena tähän liittyen on lentoliikenteen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt.  Aihe ei ole voinut ohittaa ketään meistä – voit lukea siitä esimerkiksi täältätäältä tai täältä. Paradoksaalisesti ilmastonmuutos on myös ongelma matkailun itsensä kannalta muuttuvan ilmaston ollessa uhka monille suosituille nähtävyyksille.

Lokakuussa julkaistun IPCC:n raportin jälkeen ympärillämme vellova #ilmastoahdistus onkin ollut niin sakeaa, että sitä voi jo leikata saksilla. Monet meistä ovatkin päätyneet tekemään synninpäästöjä – etenkin lentämisestään. Näistä mainintoina ovat muun muassa lentävä vegaani ja Ronja Salmi, joka lohduttaa itseään ajatuksella, että taivas on vain netistä ostettavan lentolipun päässä. Riku Rantala peräänkuulutti myös päättäjiltä vastuuta meidän kuluttajien päätöksenteon ohjailussa.

Pelkät oman kuplan sisäiset synninpäästöt ja ahdistuminen eivät kuitenkaan valitettavasti enää riitä, vaikka niitä suoltavat olisivatkin hyvin perillä siitä, kuinka vakavasta ongelmasta on kyse.

Sanoista tekoihin siis? Muutamat kuluttajat ovatkin jo esimerkillisesti tarttuneet tuumasta toimeen – esimerkiksi matkailun saralla #lentolakosta on tullut käsite. Toinen – ilmastonmuutokseen vielä ehkä kokonaisvaltasemmin paneutuva esimerkki on Timo Wildernessin Ilmastouutiset. Ilmastouutiset ei vielä ole tehnyt tietään puoli yhdeksän uutisten ja urheiluruudun väliin, mutta me kaikki olemme saaneet innoissamme seurata kuinka Timo selviytyy haasteestaan. Timon tavoitteena on rajata henkilökohtaiset päästöt kahteen hiilidioksiditonniin vuodessa, jota pidetään yleisesti hyväksyttynä rajana kestävälle hiilijalanjäljelle. Ilmastouutiset todellakin ravisuttavat käsitystämme hyvinvoinnin ja päästöjen välisestä suhteesta – Timo ei edes näytä kärsivän vaikka hänen tavoitellut päästönsä ovat vain viidenneksen siitä mitä keskivertosuomalaisen.

Muutamasta esimerkillisestä suunnannäyttäjistä huolimatta työtä ilmastonmuutoksen torjumiseksi on vielä tehtävä – etenkin matkailun saralla.

Ilmastonmuutos globaalina eriarvoisuuskysymyksenä 

Yhdistyksellämme käynnistyi marraskuussa viestintä- ja koulutushanke, jossa käsittelemme matkailua globaalissa etelässä yhdenvertaisuuden näkökulmasta.  Hankkeeseen valittujen eettisten kysymysten tarkoituksena oli alunperin keskittyä sosiokulttuurisesti vastuullisen matkailun osa-alueeseen, eli lyhykäisyydessään siihen, mitä voimme tehdä oikein sen jälkeen, kun olemme saapuneet perille kohteeseen (useimmiten vieläpä  lentäen). Tavoitteenamme on ennen kaikkea valottaa sitä epätasa-arvoista asetelmaa, jossa globaali pohjoinen ja globaali etelä ovat toisiinsa nähden, ja sitä miten tämä ilmenee matkailussa. Hankkeen tiimoilta tulemme avaamaan keskustelua muun muassa sellaisista ilmiöistä kuin tirkistelyturismi ja valkoinen pelastajuus.

Emme kuitenkaan voi olla sivuuttamatta ilmastonmuutosta kysymyksenä, jos lähestymme matkailua globaalissa maailmassa yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Ilmastonmuutos on myös kysymys globaalista  yhdenvertaisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta.

Globaalin eriarvoisuuskysymyksen kontekstissa on etenkin huomioitava se, että päästöt ovat globaalisti todella epätasaisesti jakautuneet – pieni varakkaampi osa lentelee menemään kun suurin osa ei ole ikinä edes ollut lentokoneessa. Se mikä tekee tästä vieläkin isomman eettisen ongelman on se, että ilmastonmuutoksen todellisia häviäjiä ovat lopulta ne, jotka eivät ole olleet mukana sitä edistämässä. Vaikka me suomalaiset luovisimmekin tästä jotenkin läpi, niin kaikista köyhimmillä on heikot edellytykset varautua ja sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen yhdenvertaisuutta lisäämällä 

Onneksi toimeen on tartuttu: teknologiat kehittyvät, Suomeen on kaavailtu #ilmastovaaleja, EU:n puheenjohtajuuskauden kunniaksi on lanseerattu Ilmastoveivi 2019 -kampanja, ja osa kuluttajistakin – Timon Wildernessin lisäksi – näkee itsensä jo aktiivisina toimijoina. Edistystäkin nähdään tapahtuneen kaikesta hälyttävästä uutisoinnista huolimatta.

Miksei ilmastoahdistus – ja sen kanssa usein käsi kädessä kulkeva halu vaikuttaa – ole siltikään vielä purrut ihan meihin kaikkiin?  Miksi tämä sanoinkuvailematon ilmastoahdistus ei edes kaikilla ahdistuneilla ole lopulta realisoitunut teoiksi?

Ehkäpä suurin osa meistä ei vieläkään ole täysin perillä siitä mitä ilmastonmuutos todella merkitsee niille, joihin sen vaikutukset iskevät kovimmin.  Vastaus voi siis osaltaan löytyä siitä etäisyydestä, joka meillä on suurimmaksi osaksi globaalissa etelässä asuviin ilmastonmuutoksen häviäjiin. Hyvä toki on myös muistaa, että “etäisiä” häviäjiä löytyy toki meiltä Suomestakin. Samalla kun me Suomessa istumme vielä paukkupakkasillakin t-paidat päällä sisätiloissa, niin ilmastonmuutoksen vauhdittama kuivuus on ehtinyt jo aiheuttaa merkittävää pakolaisuutta. Mutta kaikki tämä tapahtuu kaukana monien meidän arkipäivästä, jolloin asia merkitsee meille vähemmän.

Täytyykin siis kysyä, että voisimmeko –  itse ilmastotekojen lisäksi – yrittää hillitä ilmastonmuutosta kaventamalla niitä henkisiä kuiluja, jotka estävät meitä näkemästä toisenlaisia todellisuuksia? Sellaisia todellisuuksia, joita ilmastonmuutos uhkaa eniten. Voisiko tämä tapahtua lisäämällä empatiaa sellaisten tarinoiden ja näkökulmien (kuten Siemenpuun Kirjeitä Tulevaisuudesta, Sulamisvesissä -radioessee) kautta jotka lisäävät samaistumista – tunnetta siitä, että tämä on yhteinen asia? 

Suurin oivallus käynnissä olevan hankkeen aikana onkin ollut se, että yhdenvertaisuutta lisäämällä sekä vahvistamalla yhteenkuuluvuuden tunnetta, voimme mahdollisesti hillitä ilmastonmuutosta. Näppärien 10 kohdan listojen tueksi, saisimme myös arvoihin sidotun syyn toiminnallemme. Vaikka hankkeemme matkailun yhdenvertaisuudesta tuleekin jatkossa keskittymään lähinnä siihen mitä voimme matkailijoina ja matkanjärjestäjinä tehdä oikein perillä kohteessa, tulemme myös käsittelemään erityisesti niitä ajatusmalleja ja valta-asetelmia, jotka pitävät ”meidät” ja ”heidät” edelleen omissa lokeroissaan – ja etäisinä toisistamme.  

Joten pysykää kuulolla – luvassa on taatusti uusia näkökulmia globaaliin matkailuun, jotka haastavat olemassa olevia käsityksiämme maailmasta.

Yhdenvertaisemman globaalin etelän matkailun edistämisen lisäksi, tulemme tänä vuonna palaamaan vielä ilmastokysymykseen ja lentomatkustamisen päästöihin. Sitä odotellessa voit lukea vinkkejä hitaaseen matkailuun, sekä käydä klikkaamassa itsesi osallistuvaksi Maata pitkin – matkamessuille!

 

Blogiteksti on tuotettu osana hanketta, joka on rahoitettu EU:n Frame! Voice! Report! -tuella. Blogitekstin sisällöstä vastaa tuensaaja, eikä sen voida missään olosuhteissa katsoa heijastavan Euroopan unionin kantaa.

Reilun matkailun vuosi 2018 ja poimintoja WTM-messuilta

Muovimeri, ilmastoahdistus ja overtourismista kärsivät paikalliset ovat puhuttaneet kestävän matkailun saralla kuluvana vuonna. Aiheet ovat synkkiä, mutta positiivista on se, että niistä sentään keskustellaan. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että pelkkä puhe ei riitä ja tarvitsemme tekoja.

85 miljoonaa muovipulloa heitetään pois 3 sekunnin välein

“85 miljoonaa muovipulloa heitetään pois 3 sekunnin välein” Kuva WTM-messuilta. (kuva: Katri Tihilä)

Reilun matkailun yhdistyksellä oli mahdollisuus vierailla World Travel Market – messuilla Lontoossa marraskuun alussa, jossa oli myös vastuullisen matkailun oma ohjelma (WTM Responsible Tourism).

UNWTO:n ennuste matkailun kasvusta. (UNWTO 2017)

UNWTO:n ennuste matkailun kasvusta. (UNWTO 2017)

Overtourism ja matkailun kasvu osoittautuivat tapahtuman ykköspuheenaiheeksi. UNWTO ennustaa vuoteen 2030 jopa 1,8 miljardia kansainvälistä matkailijaa ja matkailusektorille 3,3 % vuosittaista kasvua.Valitettavasti hallitsemattomalla kasvulla on negatiivisia vaikutuksia sekä ympäristöllisessä että sosio-kulttuurisessa mielessä. Overtourism eli liikaturismi tarkoittaa ilmiötä, jolloin matkailijoiden määrä on ylittänyt alueen kantokyvyn ja jolloin matkailijoiden suuri määrä tietyssä kohteessa vaikuttaa negatiivisesti paikallisten elämänlaatuun ja/tai vierailijoiden kokemuksiin (UNWTO 2018). Kuluvana vuonna esimerkiksi Barcelona, Dubrovnik ja Venetsia ovat olleet uutisissa kyseisen ilmiön vuoksi.

WTM-messuilla Barcelonan kaupungin ja matkailun edustajat kertoivat toimistaan ”What we can learn from Barcelona?” -paneelissa. Barcelonan yhtenä toimena on lähialueiden markkinointi matkailijoille ”Barcelona is much more” -kampanjalla, jotta matkailijoiden virta tasoittuisi alueellisesti laajemmin. Viestiä viedään mm. Mielipidevaikuttajien (influencers) avulla ja keräämällä tietoa suosituista paikoista big datan avulla sosiaalisesta mediasta. Hyvänä kysymyksenä kuitenkin nousi esiin se miten ensi kertaa Barcelonassa vierailevat saadaan kiinnostumaan myös muista kaupungin alueista ruuhkaisten päänähtävyyksien lisäksi?  Koko tilaisuuden voi katsoa täältä. Barcelonan edustajille myönnettiin ”Overall winner” -palkinto vastuullisen matkailun palkintojen jaossa.

Minne matkailija pääsee 1-2 tunnissa Barcelonan keskustasta? (Kuva: Katri Tihilä)

Minne matkailija pääsee 1-2 tunnissa Barcelonan keskustasta? (Kuva: Katri Tihilä)

Kiinalaisten matkailijoiden kasvava osuus nivoutui myös osaksi matkailun kasvun keskustelua. Kiinalaisten matkailun kasvusta on puhuttu paljon myös Suomessa ja ”Responsible Tourism and China” -ohjelma keräsi paljon kiinnostuneita seuraajia messuilla. Vuonna 2017 yhteensä 145 miljoonaa kiinalaista matkailijaa ylitti rajatarkastuksen Manner-Kiinasta (joista 69.5 miljoonaa matkaa suuntautui Hong Kongiin, Macaoon ja Taiwaniin) (COTRI 2018). Cotrin ennusteen mukaan vuoteen 2030 mennessä povataan ainakin 400 miljoonaa kiinalaista matkailijaa. Miten kiinalaisten matkailutrendit linkittyvät vastuulliseen matkailuun? Positiivinen trendi on, että kiinnostus laatuun eikä pelkästään määrään matkailun saralla on kasvamassa kiinalaisten keskuudessa. Matkoilta haetaan tulevaisuudessa elämyksiä, joihin halutaan panostaa pikanähtävyyskierroksien ja ostosmatkailun sijaan. Kuitenkin suurin osa kiinalaisista vasta suunnittelee ensimmäistä koti- tai ulkomaan matkaansa, joten tämän trendin ja vastuullisten toimintatapojen kehittyminen vie vielä aikaa. Matkailua kasvattavat myös helpottuneet viisumit ja uudet lentoyhteydet mm. Eurooppaan.

Matkailun digitalisaatio on megatrendi, joka oli suuressa osassa WTM-messuja. Useammassa puheenvuorossa pohdittiin, mikäli teknologian kehittyminen voisi tarjota ratkaisun myös kestävämpään matkailuun. Koemmeko tulevaisuudessa matkaelämykset virtuaali- ja lisätyn todellisuuden avulla kotisohvalta käsin? Toisaalta tällä hetkellä virtuaalitodellisuutta hyödynnetään enimmäkseen matkailun markkinoinnissa, jolla nimenomaan pyritään lisäämään tietyn kohteen kasvua. Korvaako tekoäly työpaikkoja matkailualla ja miten tämä vaikuttaa alueisiin, joissa matkailu on tärkeimpiä työllistäjiä? Nämä asiat jäivät vielä pohdintaan, vaikka tekoälyä hyödynnetään jo tällä hetkellä matkailualalla.

Etelä-Afrikan matkailuministeri Derek Hanekom “World’s Responsible Tourism Day Opening.” Kuva: Katri Tihilä

Etelä-Afrikan matkailuministeri Derek Hanekom “World’s Responsible Tourism Day Opening.” Kuva: Katri Tihilä

”If we don’t act, we will be the architects of our own destruction”

Päätöspäivänä Etelä-Afrikan matkailuministeri Derek Hanekom peräänkuulutti erityisesti tekoja ja puhui suoraan matkailualan toimijoille vaatien toimia. Vastuulliset ja kestävän kehityksen mukaiset toimet matkailussa ovat pakollisia ympäristömme vuoksi ja on tärkeää pysähtyä miettimään mitä muuta haluamme matkailulta kuin pelkkiä numeroita ja kasvua. Ohjelma päättyi verkostointitilaisuuteen ja vastuullisen matkailun hyvien tekojen palkitsemiseen. Yhtenä hyvänä esimerkkinä haluaisimme nostaa World Animal Protection –järjestön työn eläinmatkailun tiedottamisen saralla.

Vastuullisen matkailun palkintojenjako.

Vastuullisen matkailun palkintojenjako. Katso kaikki palkinnot täältä.

On hyvä myös pohtia oman yhdistyksemme tekoja, mitä voisimme oppia ja tehdä paremmin? Oma vuotemme on ollut monipuolinen ja antoisa. Kestävä matkailu ja vastuulliset valinnat kiinnostavat myös suomalaisia; olemme saaneet huikean joukon lisää seuraajia eri kanaviimme, ja yhdistykseemme on otettu yhteyttä useasta mediasta kuluneena vuonna. Vuoden 2018 kohokohtia ovat olleet mm. kesäkampanjamme ”Mitä haluaisit kysyä vastuullisesta matkailusta?”, Maailma kylässä – festivaalien paneelikeskustelu ”Köyhyyden kohtaaminen matkalla” ja oma marraskuinen Reilun matkailun iltamme.

Reilun matkailun yhdistys aloittaa vuoden 2019 ”Yhdenvertaisempaa matkailua globaaliin etelään” – hankkeen työpajoilla ja syvennymme alkuvuonna erityisesti matkailun sosio-kulttuurisiin vaikutuksiin globaalissa etelässä. Ensi vuoden erityisteemaksi nostamme myös ilmastonmuutoksen ja jatkamme työtämme ilmastokestävämmän matkailun parissa.

Yhdistyksen poppoota Reilun matkailun illassa