Pienet paikalliset festivaalit yhteisöllisyyden ylläpitäjinä

Kirjoittaja: Mari Holopainen

Kesä ja festarikausi lähestyy. Miten löytää omaleimaisimmat tapahtumat ja tehdä samalla hyvää?

Suomessa järjestetään kesäisin kadehdittava määrä teemoiltaan hyvinkin erilaisia festivaaleja. Ammattimaisesti tuotettujen festivaalien rinnalla järjestetään lukemattomia pieniä kyläfestareita, joiden voima on yhdessä tekeminen. Pienten keskisuomalaisten festivaalien aktiivitekijöiden haastatteluissa muodostui kuva aktiivisista yhteisöistä, jotka ovat ylpeitä tapahtumistaan ja haluavat jakaa festivaaliensa avulla hyvää paikallisesti ja hyvää mieltä laajemminkin.

Esimerkkeinä käyttämilläni festivaaleilla ei ole kasvutavoitteita kävijämäärissä tai rahallisesti vaan enemmän laadullisia tavoitteita esimerkiksi sisällölle – Musiikillisen ja taiteellisen kattauksen laadukkuus ja omaleimaisuus ovat tärkeitä, festivaalit halutaan tuottaa mahdollisimman edullisesti ja eettisiä yksityiskohtia painottaen. Näiden tapahtumien halutaan ennen kaikkea myös vahvistavan paikallista yhteishenkeä. Vastuullisuutta ilmentää esimerkiksi paikallisten nuorten työllistäminen festivaaleille tai yhteistyö nuorten omien yritysten kanssa sekä heidän tukemisensa festivaalin tuotoilla.

Yhteisöllisyys tukee ihmisten välistä kanssakäymistä, toisista välittämistä, työniloa, oppimista ja tuloksellisuutta. Yhteisö on enemmän kuin siihen kuuluvat yksilöt. Yhteisöllisyyden syntyminen vaatii yhteistä arvomaailmaa, aikaa, turvallisuuden tunnetta ja tunnustusta hyvästä työstä. Kihveli Soikoon – skiffle musiikin festivaaleilla Hankasalmella yhtenä vahvana arvona on yhteisöllisyys ja tavoite sen edelleen vahvistamiseen kunnassa. Festivaalia järjestävä Kihveli Soikoon ry. on saanut aikaan mm. vanhan asemarakennuksen säilyttämisen ja aktivoinnin paikallisten nuorten toiminta- ja työllistämispaikaksi. Vanhimmat talkoolaiset ovat noin seitsemänkymmenen ja nuorimmat koululaisia. Järjestäjät kertovat, kuinka festivaalien järjestäminen parantaa yhteisön ylpeyttä: omaleimainen, 20-vuotias festivaali saadaan järjestettyä vuosi toisensa jälkeen, vaikka monta kertaa tapahtuma on täytynyt luoda ”tyhjästä” pienillä rahallisilla ja henkilöresursseilla. Paikallinen identiteetti ja perinteen jatkaminen ovat vapaaehtoisia motivoivia tekijöitä. Tapahtumaan liittyy myös työpajoja, joissa soittimia tehdään itse. Tapahtumassa käy vuosittain noin 5000 kävijää.

Traktorijatzit festivaalin järjestäminen Viitasaaren Suovanlahden kylällä hyvällä meiningillä yhteistyönä on vähentänyt jännitteitä mm. paikallisten ja kesäasukkaiden välillä. Artistikattaus on mietitty keski-ikäiseen musiikkimakuun ja festivaali haluaa antaa tilaa myös uusille kyvyille. Hyvä tunnelma kauniissa järvimaisemassa saa sekä talkoolaiset että kävijät palaamaan vuodesta toiseen. Tapahtumaan liittyy myös traktorimarssi – vanhat masiinat pääsevät esiin torilla. Kävijöitä tämä yli 10-vuotias festivaali vetää puoleensa vuosittain noin 1200.

Kulttuurifestivaali Multiaista satoa on noin 5000 kävijän tapahtuma, jonka tavoitteena on ollut lähes 20 vuotta paikallisen kulttuurin näkyväksi tekeminen sekä ilon ja elämysten jakaminen. ”Multiaista satoa avaa kaikille kokemuksia ja rikastaa elämänlaatua”, tiivistää tapahtuman sielu Satu Olkkonen. Ohjelma koostuu mm. taidenäyttelyistä, tanssista, urheilusta ja musiikista. Kyläfestivaalin erityispiirteenä mainittakoon sukupolvien yli ulottuva talkoolaisuus.

Tapahtumien sosiaaliset edut voidaan nähdä jopa taloudellisia etuja arvokkaampina, sillä ne leviävät tapahtumaa ympäröivään yhteisöön tasaisemmin. Pienissä paikallisissa kulttuuritapahtumissa paikkakunnan historialla, maisemalla ja ympäristöllä on monessa tapauksessa keskeinen merkitys – jo mainituista festivaaleista esim. Multiasta Satoa nojaa vahvasti paikkakunnan omaan osaamiseen ja Kihveli Soikoon pohjaa paikallisiin tarinoihin ja historiaan mm. perustajanaan paikallinen bändi Werner Bros.

Suomalaisen maaseudun kulttuuriohjelman visiossa toivotaan maaseudusta luovien vastakohtaisuuksien tilaa, joka näyttäytyy rauhallisena ympäristönä, mutta on samalla eloisa. Pienet paikalliset festivaalit ovat tärkeitä kylien elävöittäjiä, verkostojen ja yhteisöllisyyden rakentajia. Miksi emme siis valitsisi, aistisi ja tukisi tulevana kesänä pientä maaseutumaisessa ympäristössä järjestettävää festivaalia?

 

 

Lähteet:

Silvanto Satu (toim.) (2016). Festivaalien Suomi. Cuporen julkaisuja 29. Artikkeli: Holopainen Mari ja Maukonen Annamari. Yhdessä tekeminen ja jakaminen – pienen festivaalin perusta

Paasivaara Leena, Nikkilä Juhani (2010). Yhteisöllisyydestä työhyvinvointia

YTR 2010:15 Maaseutumaisen kulttuuritapahtuman olemus, kehitys ja menestys. Ilmonen Kari, Luoto Ilkka & Rosenqvist Olli. Kymmenen kehityskertomusta Suomesta, Skotlannista, Norjasta ja Uudesta-Seelannista

 

Retkituotteena ihmiselämä

Kirjoittaja: Päivi Suutari

Maailmalla liikkuessaan törmää edelleenkin retkiin, joihin kuuluu vierailu paikallisessa lastenkodissa. Tällaisen matkailupalvelun eettisyyttä voi testata miettimällä, tuntuisiko se sopivalta myös omassa kotimaassa. Kokeillaanpa. Siirretään lastenkotivierailua vastaava tilanne suomalaiseen vanhusten hoivakotiin.

Hoivakoti X on tehnyt sopimuksen suomalaisen incoming-matkatoimiston kanssa. Kerran viikossa parinkymmenen hengen aasialainen turistiryhmä tulee eteläsuomalaiseen hoivakotiin retkelle, josta aasialainen matkanjärjestäjä maksaa sovitun summan. Turisteja pyydetään myös jättämään omantuntonsa mukaan rahaa ovensuussa olevaan säästöpossuun.

On tiistai ja turistiryhmän vierailun aika. Vaikka hoitajamitoitus on tavanomaiseen tapaan niukka, seisoo osastonhoitaja Sirpa odottamassa jälleen kerran uutta ryhmää. Bussi tulee etuajassa, mistä johtuen ruokailu on vielä kesken.

86-vuotias Kerttu hermostuu alkaneesta hälinästä. Hänen kätensä ja suunsa eivät suostu yhteistyöhön. Turisti ottaa videokuvaa, jossa Kertun mustikkakeitto valuu veren kaltaisena norona kertakäyttöiselle ruokalapulle. Muu ryhmä seisoo ringissä ruokailuhuoneessa. Voi vanhusraukkoja täällä Suomessa. On tämä paljon pahempaa kuin mitä etukäteen pystyi kuvittelemaan. Onneksi meillä ei ole tällaista, vaan vanhuksemme saavat asua läheistensä perheissä.

Joku ikuistaa itsensä samaan kuvaan pyörätuolissa istuvan, muistisairauden ja monien lääkkeiden uuvuttaman Yrjön kanssa. Hetken päästä kuva siirtyy sosiaaliseen mediaan hästägeillä ”visitingfinland”, ”oldpeopleshomeinfinland” ja ”traveltuesday”.

Pari turistia aivastelee maapallon toiselta laidalta mukanaan tuomia pöpöjä hihaansa kohti. Osa pärskeistä menee ohi. Sirpa kertoo, että hoivakodissakin tavataan parhaillaan tauteja, kuten keuhkokuumetta. Lisäpöpöjä ei toivota. Keuhkokuumeesta kuultuaan osa ryhmäläisistä alkaa jo hivuttautua kohti ulko-ovea. Monen turistin mielestä 90-vuotias, vaipoissa kulkeva Airi oli niin suloinen, että eteisen säästöpossu saa tavanomaista runsaammin täytettä. Lähtiessä ennättää vielä ottaa pari kuvaa ja tehdä kiperiä kysymyksiä vanhusten taustoista ja hoidosta.

Ryhmän poistumisen jälkeen hoivakodissa alkaa siivoustyö, sillä ryhmä kantoi sisälle melkoisen kasan kuraa. Yrjön pitäisi saada apua vessakäyntiin, mutta kukaan ei ehdi. Turistiryhmän vierailu sekoittaa arjen aina hetkeksi, ja apukäsiä on liian vähän. Matkailijoiden retki jatkuu kauppakeskukseen. Shoppaillessa karistuvat vierailun aiheuttamat tunteet pois mielistä.

Turisteille tapahtuma oli ainutkertainen, mutta hoivakodin asukkailla sama toistuu pelkästään tämän yhden matkanjärjestäjän toimesta 52 kertaa vuodessa. Se on yhtä kuin 1040 valokuvaavaa, pärskivää, elinolosuhteita kauhistelevaa ja hoitajien aikaa sitovaa muukalaista vanhusten omassa kodissa joka ikinen vuosi.

Onneksi tarina on keksitty ja Kerttu, Yrjö ja Airi saavat asua hoivakodissaan ilman, että heistä tulee tahtomattaan ja tietämättään sometähtiä. Monelle kehittyvän maan lastenkodissa asuvalle lapselle ja laitoshenkilökunnalle tällaiset tilanteet ovat kuitenkin arkipäivää.

Joskus voi käydä niinkin, että paikalliseen säästöpossuun kertyneet rahat päätyvät toisaalle kuin piti. Lapset saavat retkibisneksestä vain henkiset roskat: aiempaa vakavamman kiintymyssuhdehäiriön, jonka aiheuttamaa käytöstä moni turisti pitää tietämättään suloisena ja ruokkii ihailullaan lisää vääristyneen vuorovaikutuksen kierrettä.

Matkailubisnekseen kuuluva retki lastenkotiin maapallon toisella laidalla ei ole sen eettisempi ajatus kuin kepeä turistiretki suomalaiseen hoivakotiin. Matkatoimiston tarjoama pintaraapaisu laitoselämään asettaa turistien ja paikallisten ihmisten valtasuhteet vinksalleen.

Lastenkoti ei ole matkailijanähtävyys, vaan haavoittuvassa asemassa olevien lasten ainoa suojapaikka. Maanosasta riippumatta.

 

Kirjoittaja Päivi Suutari on matkailuliiketoiminnan ja -markkinoinnin yrittäjä, eettisen matkailun puolestapuhuja ja Adoptioperheet-lehden toimitussihteeri.

 

Lähiruoka – reilun matkailijan valinta

Kirjoittaja: Mari Holopainen

Ruoka, se ihana osa matkaa, on hyvin konkreettinen osa myös elämystä. Ruokailu on oivallinen tilaisuus tehdä reilu valinta matkalla. Kotimaassa ” Lähiruoka on mahdollisimman lähellä tuotettua suomalaista ruokaa, jonka alkuperä, tuottaja ja valmistaja tiedetään” (MTK 2011).

Valitessasi lähiruokaravintolan tai ostaessasi tuliaisia elintarvikealan pienyrittäjiltä tai suoraan tiloilta tuet paikallistaloutta, työllisyyttä ja ruokakulttuuria. Lähiruoan etu on sen lyhyt jakeluketju joka vähentää säilöntäaineiden tarvetta sekä läpinäkyvä tuotanto, mikä on iloksemme Suomessa kaikkiaan hyvällä mallilla. Nämä seikat lisäävät lähiruoan turvallisuutta. Lähiruoka on usein myös vähemmän käsiteltyä ja hyödyntää kunkin paikkakunnan tai alueen raaka-aineita, makuja ja osaamista. Eli vaikutukset ovat moninaiset niin terveyteesi kuin yhteiskuntaankin. Lisäksi pienyritysten tuotteista voi löytää ilahduttavan omaleimaisia, korkealaatuisia tuotteita.

Jos eri paikkakuntien tarjontaa haluaa tarkastella ennen matkalle lähtöä, lähiruokaa tarjoavia ravintoloita löytää muiden muassa Makujen Suomi /Taste of Finland –sivustolta. Esitellyistä ravintoloista löytyy kaupunkien menut monipuolisine, vuodenaikoja korostavine raaka-aineineen. Myös paikallisen ruoan valmistus yhdessä on lomamatkalla mukava ohjelmanumero, jota jotkut matkailuyritykset tarjoavat. Miltä kuulostaisi vaikka oppia Saaristolaismakujen parhaat salaisuudet tai osallistuminen ”Piiroo kouluun” Pohjois-Karjalassa?

Jos innostut tekemään ruoasta koko kotimaanmatkan teeman, on Maakuntien parhaat -sivustolle koottu valmiiksi muutamia ruokaan perustuvia kiertomatkareittejä ja erilaisia vierailukohteita autoilijoille. Pistäytymiset viinitiloilla, pienjuustoloissa, toreilla ja ruokatapahtumissa avaavat lähiruoan monipuolista makumaailmaa. Vuodesta 2011 järjestetty lähiruoan suurtapahtuma Herkkujen Suomi, Helsingissä lienee lähiruokatapahtumista tunnetuin.

Eettisestä kuluttamisesta kaiken kaikkiaan puhutaan nyt paljon. Siinä missä toisen motivaatio on ympäristön suojelu ilmansaasteelta ja jätteeltä, toinen kiinnittää huomiota työllisyyteen, eläinten oloihin tai ruoan puhtauteen. Joskus valintoja tehdessä valtaa ristiriitainen tunne: kenen hyötyä tulisi ajatella eniten? Lähiruoka on yksi hyvä vaihtoehto monelta kannalta. Ulkomaalaisten matkailijoiden kiinnostus Suomea kohtaan on kasvussa; Suomi rankattiin kolmanneksi Lonely Planetin vuoden 2017 kiinnostavimpien matkailukohteiden listalla. Kun seuraavan kerran pääset antamaan vinkkejä ulkomaalaiselle matkailijalle tai ystävälle hyvistä ruokapaikoista, muistathan lähiruoan?

 

Kirjoittaja Mari Holopainen (YTM, matkailututkimus), projektipäällikkö (Jamk) vuodesta 2011 erilaisissa hyvinvointi- ja kulttuurimatkailuhankkeissa. RMY:n Kestävän matkailun lähettiläs vuodesta 2011.

 

Muita lähteitä:

Lähi- ja Luomuruokahakemisto

Aitoja makuja

Lähiruokaa – totta kai! – Hallituksen lähiruokaohjelma ja lähiruokasektorin kehittämisen tavoitteet vuoteen 2020