Vastauksia Maailma Kylässä-kävijöiden esittämiin kysymyksiin vastuullisesta matkailusta – kesäkampanjan kooste

Keräsimme tämän vuoden Maailma kylässä -kävijöiltä kysymyksiä vastuullisesta matkailusta, joihin vastasimme sosiaalisessa mediassa kesän aikana. Kysymykset ja vastaukset on nyt koottu myös tänne blogin puolelle. Antoisia lukuhetkiä! 🙂


 

“Mikä erottaa vastuullisen matkailun ns. normimatkailusta? Mikä on helpoin tapa matkustaa vastuullisemmin?”

“Mitä tulisi ottaa huomioon, jos haluaa matkustaa vastuullisesti?”

Vastuullisen matkailun ja ns. normimatkailun välinen raja on häilyvä – jos sitä edes on. Uskomme siihen, että kaikki matkailijat voivat matkustaa vastuullisesti. Pesäeron tekeminen ns. normaalin ja vastuullisen matkailijan välille ei myöskään ole sinänsä mielekästä, sillä se saattaa saada vastuullisen matkailun näyttäytymään vaikeasti toteutettavana, vain jonkun erillisen matkailijatyypin harrastamana asiana. Loppupeleissä sitä se ei ole, vaan monet vastuullisen matkailun periaatteista ovat melko helposti omaksuttavissa kaikenlaisessa matkailussa.

Vastuullisen matkailun voidaan ajatella käsittävän kolme eri osa-aluetta: ympäristöllisen, sosio-kulttuurisen ja taloudellisen kestävyyden. Vastuullinen matkailija pyrkii huomioimaan kaikki nämä osa-alueet matkaillessaan. Näihin pohjautuen yhdistyksemme on luonut reilun matkailijan ohjeet, jotka löytyvät verkkosivuiltamme http://www.reilumatkailu.fi/reilun-matkailijan-ohjeet/

Ohjeissa kehotetaan muun muassa suojelemaan luontoa myös matkaillessa, kunnioittamaan paikallisia ihmisiä kohteessa ja matkustamaan huippusesongin ulkopuolella, sillä silloin esimerkiksi paikallisille menevät tuotot ja matkailun ympäristölle aiheuttama kuormitus jakautuvat kohteessa tasaisemmin. Hyvin tärkeää on myös aina perehtyä kohteeseen ennen matkaa. Reilun matkailijan ohjeista löytyy vielä paljon muita hyviä yksityiskohtaisempia vinkkejä, joten ne kannattaakin tarkistaa jo hyvissä ajoin ennen seuraavaa matkaa!

 


 

”Miten valitsen reilun lentoyhtiön?”

”Miten lentomatkailu voi olla vastuullista?”

”Miten lentämistä voisi ”kompensoida” matkustellessa?”

”Kuinka pitkän matkan voin ajaa henkilöautolla, että hiilijalanjälki vastaa edestakaisin HKI-NYK –
lentomatkaa?”

Lentämisen vaikutukset ilmastonmuutokseen ja ympäristöön ovat herättäneet paljon keskustelua viime aikoina. Liikenne aiheuttaa matkailun päästöistä noin 75 %, ja lentäminen on vastuussa noin 2-4 % suuruisista kasvihuonepäästöistä globaalilla tasolla. Tällä hetkellä lentämiseen ympäristövaikutuksiin liittyvät päätökset ovat paljolti kuluttajien vastuulla, ja Suomessa ei ole samanlaista verotusta kuten esimerkiksi Ruotsissa.

Lentoyhtiötä valittaessa suosi yhtiötä, joka tiedottaa vastuullisuustavoitteistaan ja lentää uudella kalustolla. Pyri välttämään lentämistä ja valitse vähäpäästöisempi kulkuneuvo, esimerkiksi juna. Jos kuitenkin lennät, niin valitse aina mahdollisimman suorat lennot ja vältä välilaskuja. Pahimmassa tapauksessa välilasku tuplaa päästöt. Yksi vaihtoehto voi olla esimerkiksi Keski-Eurooppaan lentäessä, että lennät mahdollisimman lähelle ja jatkat matkaa kohteeseen junalla tai bussilla. Matkusta kevyesti, sillä matkatavaroidenkin paino lisää polttoaineen kulutusta.

Yksi vaihtoehto lentämisen kompensointiin matkustellessa on lentämisen päästöjen kompensointi. Voit maksaa tietyn määrän päästöhyvitystä lentämisestä ja rahoilla tuetaan esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikuttamistyötä tai metsityshankkeita. Esimerkiksi sertifioiduilla (esimerkiksi Gold Standard) Atmosfair tai My climate palveluilla voit maksaa hyvityksen. Päästöjen hyvitys toisaalta siirtää vastuuta pois lentoyhtiöiltä, eikä ainoa keino päästöjen kuriin saamiseksi ole niiden pelkkä kompensointi.

Oman lentämisen hiilijalanjäljen arvioimista varten netistä löytyy paljon erilaisia lentämisen päästölaskureita, joissa tulokset vaihtelevat riippuen laskentatavasta ja käytetystä aineistosta. Helsinki – New York välinen menopaluu suorilla lennoilla tuottaa CO2-päästöjä keskimäärin 706-1120 kilogrammaa henkilöä kohden riippuen laskurista (Lähteinä Carbon neutral calculator, ICAO:n ja Finnairin laskurit). Jos tekisit välilaskut Lontoossa niin päästöt tälle matkalle nousisivat noin 217 kilogrammaan henkilöä kohden (lähteenä ICAO:n laskuri). Tämän menopaluun lentomatkan päästöt vastaavat suunnilleen kolmea edestakaista automatkaa Helsingistä Utsjoelle, yhden suunnan vastatessa noin 147 kilogrammaa CO2-päästöjä henkilöä kohden (lähteenä EU Green Driving Tool). Notz & Stroeven (2016)* tutkimuksen mukaan 1000 kilogrammaa CO2-päästöjä vastaa noin 3 neliömetriä sulanutta arktista merijäätä, joten keskimäärin HEL-NYK lennon hiilidioksidipäästöillä sulaa 2,73 neliömetriä arktista merijäätä.

Linkit laskureihin:
https://www.icao.int/environmental-protection/…/default.aspx
https://www.finnair.com/fi/fi/emissions-calculator
http://www.carbonneutralcalculator.com/flightcalculator.aspx
https://green-driving.jrc.ec.europa.eu/#/

*Notz, D. & Stroeve, J. (2016) Observed Arctic sea-ice loss directly follows anthropogenic CO2 emission.http://science.sciencemag.org/…/…/2016/11/02/science.aag2345

 


 

“Pitäisikö suosia paikallisia oppaita isojen kansainvälisten matkatoimistojen sijasta?”

Paikallisia oppaita, ja palveluita ylipäänsä suosimalla voi yleensä olla varmempi siitä, että suurempi osa käytetyistä rahoista jää kohteeseen. Välikäsiä on tällöin vähemmän kuin ostettaessa palveluita isoilta kansainvälisiltä matkatoimistoilta. Paikallisten omistamilla yrityksillä on usein paremmat mahdollisuudet työllistää kohteen väestöä ja näin ollen maksimoida kohteeseen jäävä taloudellinen hyöty.

Automaattisesti ei kuitenkaan voi ajatella, että paikallisen suosiminen olisi aina parempi vaihtoehto ja asioihin täytyy suhtautua aina tapauskohtaisesti. Vastuullisuusnäkökulmasta kannattaa ottaa huomioon, että kansainväliset organisaatiot saattavat olla paremmin järjestäytyneitä ja esimerkiksi työnlainsäädäntöä noudatetaan paremmin kuin paikallistasolla. Myös oppaiden ammattitaito ja koulutus voivat vaihdella huomattavasti.

Oppaiden toimintatapoihin ja itse aktiviteetin vastuullisuuteen on myös syytä kiinnittää huomiota. Pääasia on, että oppaan, paikallisten ja matkailijan välinen suhde perustuu kunnioitukseen ja toiminta on niin ympäristöllisesti, kulttuurisesti kuin sosiaalisesti kestävää. Kannattaa pyrkiä ottamaan mahdollisimman paljon selvää ja hakea tietoa jo etukäteen, ja vaatia vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin palveluntarjoajalta.

“Kuinka paljon paikalliset köyhät ihmiset hyötyvät matkailustasi?”

Tähänkään kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta vaan kaikkeen pitää suhtautua tapauskohtaisesti. Kysymyksenasettelu on jo lähtökohtaisesti ongelmallinen, sillä köyhän ihmisen määrittely on moniulotteista ja suhteellista. Lisäksi mitataanko matkailun tuoma hyöty rahassa vai muulla tavalla? Yleistäen, vähäosaisin väestö saattaa monissa kohteissa hyvinkin jäädä kokonaan matkailuelinkeinon tai ainakin sen suorien vaikutusten ulkopuolelle, mutta välillisesti hyödyt ulottuvat laajemmalle.

Kuten mainittu, suosimalla paikallisia palveluita voi kuitenkin parhaiten tukea kohteen elinkeinoelämää ja palvelujen arvoketjuja. Kannattaa ottaa selvää paikallisista aloitteista ja tutkia mahdollisuuksia esimerkiksi kotimajoitukseen. Esimerkiksi katuruokaa kannattaa suosia, sillä siihen ei myyjältä usein tarvita suurempia alkuinvestointeja (ja katuruoka saattaa muutenkin olla yleensä tuoreempaa ja vaihtuvampaa kuin monissa ravintoloissa). Monissa tapauksissa kuitenkin ns. vähäosaiseen väestöön kohdistuvat matkailuaktiviteetit, kuten orpokotivierailut tai slummiturismi ovat jo lähtökohtaisesti kyseenalaista toimintaa, joihin kannattaa suhtautua varauksella.

 


 

”Miten tukea paikallista elinkeinoa tukematta samalla eksotisointia?”

Eksotisoimisella tarkoitetaan yleensä sitä, että jokin tietyn kulttuurin edustaja tai edustajat valjastetaan rajatusti edustamaan tiettyä mielikuvaa tai esitystä kyseisestä kulttuurista. Tämä voi olla haitallista etenkin silloin, jos tämä eksotisointi johtaa todellisuudesta ja ihmisistä yksipuolisesti kertoviin stereotypioihin. Matkailun kontekstissa esimerkiksi tiettyjen alkuperäiskansojen voidaan ajatella joutuneen eksotisoinnin kohteeksi, kun monia matkailijoita kiinnostaa nähdä muunlaista, heille vieraanlaiseksi miellettyä elämää. Eksotisoinnista ilmiönä puhutaan matkailun saralla jokseenkin vähän, vaikka se on erittäin ajankohtainen yhä useamman matkailijan matkustaessa vieraammille kulttuurialueille.

Mikäli alkuperäisessä kysymyksessä tarkoitetaan paikallisuuden ja kulttuurin eksotisoimista matkailun tarpeisiin paikallisten omalta taholta, tähän on matkailijan vaikea oikeastaan vaikuttaa. Voidaan myös kysyä, että pitääkö tähän edes vaikuttaa? Jos kysymys olisi taas aseteltu toisinpäin, eli miten matkailijana välttää paikallisuuden eksotisointia, voidaan taas kysyä, että miten ylipäänsä määritellä missä kulkee raja “normaalin” toiminnan ja eksotisoinnin välillä? Johonkin paikkaan matkustamalla tuet aina lähtökohtaisesti ko. paikan elinkeinoa – liittyi siihen eksotisointi tai ei.

Kulttuurin eksotisointiin ja kaupallistamiseen suhtaudutaan yleisesti melko negatiivisesti, vaikka ilmiötä tulisi tarkastella markkinoinnin näkökulmasta laajemmin. Tämä tulee näkyväksi etenkin alkuperäiskulttuurien kohdalla, jolloin kulttuuri käännetään helposti kaupalliseksi. Kyllähän toisaalta kaikki maatkin brändäävät itseään samaan tyyliin ollakseen houkuttelevia matkailijoille, mutta koska kyseessä ei ole yhtä selkeästi yhteen nivoutuva yksittäinen kulttuuri, ei asiaan kiinnitetä samalla tavalla huomiota.

Matkailussa lähtökohtana kuitenkin on, että kohteen tulee tarjota jotakin erilaista ollakseen paikkana houkutteleva. Toisaalta oman paikallisuuden/kulttuurin eksotisointi voi monessa tapauksessa olla myös mahdollisuus ja väylä kulttuuriperinteen säilyttämiseen. Vaikka matkailussa halutaan yleensä päästä autenttiseen asetelmaan, täytyy matkailijan myös hyväksyä, että kaikkialle ei tarvitse päästä, kaikkea ei tarvitse päästä näkemään ja se, että menee johonkin katsomaan vaikkapa jonkun järjestetyn tanssiesityksen, voi sittenkin olla paras tapa suhtautua eksotisointiin liittyvään kysymykseen.

Vastaavasti, jokin matkailua varten väkisin luotu esitys voi olla nimenomaan paikallisten oma ajatus siitä, mitä matkailijat haluavat nähdä, vaikka todellisuudessa matkailija ei edes tarvitsisi moisia aktiviteetteja. Jos halutaan välttää eksotisointia, tulisi paikallisia elinkeinoja tukea siis muillakin tavoin. Tällöin paikallinen talous ei välttämättä nojaa niin paljon matkailun varaan, ja valmius tehdä kyseenalaisiakin valintoja oman paikallisuuden kustannuksella ei ole niin suuri.

Lopulta, jos miettii kysymystä yksittäisen matkailijan kannalta, mitä matkailija voi tehdä? Matkailijana kannattaa kiinnittää huomiota aktiviteettien luonteeseen. Osallistuvatko paikalliset mielellään vai tuntuuko väkinäiseltä? Käytetäänkö esimerkiksi lapsia hyväksi eksotisointiin tähtäävissä tarkoituksissa? Minkälainen rooli on kulttuurisilla elementeillä, kuten esimerkiksi pukeutumisella ja uskonnolla? Stereotypioimista kannattaa välttää, mikä kannattaa pitää mielessä etenkin itse matkan jälkeen kertoessaan omista kokemuksistaan muille. Tärkeää on myös keskustella aiheesta paikallisten kanssa ja kuten muutenkin, mahdolliset epäkohdat palveluntarjoajan puolelta kannattaa rohkeasti nostaa esiin.

 


 

”Miten voimme edistää jätehuollon luontia ja toimintaa?”

”Matkaillessa ahdistaa kehittyvien (ja kehittyneiden) maiden puutteellinen jätehuolto ja muovipullojen määrä. Miten tähän voi vaikuttaa?”

Monissa suosituissa matkakohteissa jätehuolto on valitettavan puutteellista, ja tähän voi olla matkailijana vaikea suoraan vaikuttaa, asioiden ollessa hyvin pitkälti kiinni kohteen paikallisen tason päätöksenteossa. Matkaillessa – kuten kotonakin – voi kuitenkin voi kuitenkin pyrkiä toimimaan oikein. Loma ja rentoutuminen eivät ole hyviä syitä olla välittämättä ympäristöstä. Matkailija voi suoraan vaikuttaa tuottamansa jätteen määrään, esim. vähentämällä takeaway-astioiden, pillejen ja muun turhan pakkausmateriaalin käyttöä. Omassa majapaikassa voi myös hienovaraisesti kysyä kierrätysmahdollisuuksista. Vaikutus ei välttämättä ole suuri, mutta jos tiedustelut toistuvat voi ns. ”yleinen asenneilmapiiri” ottaa vaikutteita matkailijoiden toiveista.

 

”Kuinka erotan viherpesun oikeasta kestävän kehityksen palveluntarjoajasta?”

Viherpesua voi joskus olla vaikea erottaa. Vastuullinen toimija nostaa esille konkreettisia toimintatapoja eikä vain korulauseita. Vastuullinen toimija myös tiedostaa oman alansa todelliset haasteet. Esimerkiksi eläinmatkailuyrittäjä tiedostaa eläinten luontaiset tarpeet ja kertoo miten näihin tarpeisiin on vastattu. Vastuullinen toimija osaa myös vastata asiantuntevasti asiakkaiden tiedusteluihin, joten jos on epävarma kannattaa aina kysyä. Näin viestitään myös yrittäjille että vastuullisuus on asiakkaille tärkeää.

”Tourism is at the moment gigantic. Where is the border as regards protection of nature?”

”Haluaisin matkustaa ja nähdä hienoja luonnonkohteita esim. Islannin. Mutta turismi tuhoaa luontoa?”

Suosittuihin luontokohteisiin on hyvä mennä hieman sesongin ulkopuolella, niin vältetään ihmismassoista johtuvaa eroosiota ja muuta kantokyvyn heikkenemistä. Toisaalta joidenkin kohteiden on hyvä ”levätä” sesonkien välissä, joten tässäkin auttaa että ottaa selvää matkakohteesta ennen matkaa. Suosituissa luontokohteissa on usein myös ohjeistettu, miten luonnossa tulee liikkua. On tärkeää pysyä merkityillä reiteillä, majoittua vaan majoittumiseen tarkoitetuilla alueilla ja noudattaa sääntöjä esim. tulentekoa koskien. Maailma on kauniita luontokohteita täynnä, mutta kohde kannattaa valita omien taitojensa mukaan. Kokeneempi luonnossakävijä voi suunnata koskemattomampaan luontoon, mutta aloittelija on syytä pysytellä kohteissa joista löytyy vierailijoita palelevaa infrastruktuuri.

”Mikä on ilmastoystävällisin matkustustapa?”

”Miten matkustaa parhaiten ottamalla huomioon ympäristöön liittyvät saasteet?”

Ilmaston kannalta olisi hyvä suosia ei-motorisoituja kulkuneuvoja kuten junia tai polkupyörää. Myös kimppakyydit ja joukkoliikenne yleensäkin ovat parempia vaihtoehtoja. Lentäessä tulisi valita mahdollisuuksien mukaan suorat lennot, sillä nousut kuormittavat ympäristöä eniten. Ympäristön kannalta on parempi lentää harvemmin ja olla matkalla kerralla pidempään, kuin lentää usein. Lentopäästöjä voi myös kompensoida eri tavoin, mutta päästöjä ei voi yksiselitteisesti vähentää kompensoimalla niitä. Reilun matkailun yhdistys haastaakin kaikki kokeilemaan lähimatkailua, ja miettimään vaihtoehtoja seuraavalle lentomatkalle.

 


 

”Mistä tunnistan vastuullisen eläinkohteen?”

Jos matkalla haluaa nähdä eläimiä, kannattaa selvittää etukäteen eläimen lajinomainen käytös ja elinympäristö. Onko kyseistä eläintä mahdollista nähdä sen luonnollisessa ympäristössä häiritsemättä sitä? Aktiivinen eläinsuojelutyö on oleellinen osa vastuullista eläinmatkailutoimintaa. Sen tavoitteena on parantaa villieläinten kantaa ja elinmahdollisuuksia niiden luonnollisessa ympäristössä. Vastuullinen toimija kertoo suojelutyöstä asiakkaille eikä anna vierailijoiden koskea villieläimiin tai teetä eläimillä temppuja, pakkotyötä tai muuta sen lajinomaisen käytöksen vastaista toimintaa. Vierailukohtren vastuullisuutta voi arvioida ottamalla niistä etukäteen selvää esimerkiksi lukemalla muiden kävijöiden kommentteja ja arvosteluja netistä tai kysymällä muilta suosituksia ja kokemuksia.

 


 

”Minne voi matkustaa hyvällä omallatunnolla?”

”Minne voi matkustaa vastuullisesti?”

Periaatteessa voisi ajatella, että hyvällä omallatunnolla matkustaminen minne tahansa on mahdollista, kunhan matkustaa reilusti eli huomioi ympäristöllisen, sosio-kulttuurisen ja taloudellisen kestävyyden matkallaan. Kysymys hyvällä omallatunnolla matkustamisesta on kuitenkin hieman monimutkaisempi ja hyvin pitkälti riippuvainen matkailijan omista arvoista.

Usein ongelmana on myös se, että vastuullisen matkailun eri osa-alueet käyvät vaihtokauppaa keskenään: on usein vaikea yhteen sovittaa ympäristöllisesti, sosio-kulttuurisesti ja taloudellisesti kestävää matkailua oman elämän realiteettien kanssa. Kauas matkustaminen on hyvä esimerkki tästä. Parhaassa tapauksessa kaukaisempiin kohteisiin matkustaminen edistää maailmanrauhaa kulttuurien välisen ymmärryksen lisääntyessä. Myös kehittyvien maiden matkailu – vastuullisia palveluntarjoajia suosittaessa – on tärkeää matkailun tuodessa monille seuduille tuloja ja sitä kautta hyvinvointia. Varjopuolena kuitenkin etenkin Suomesta matkustettaessa on matkan aiheuttamat runsaat hiilidioksidipäästöt, etenkin jos matka taitetaan lentäen.

Toistaiseksi siis kauas matkustaminen on hankala kysymys hyvän omantunnon kannalta, jos tämä kauas matkustaminen tapahtuu usein ja epäekologisia matkustusmuotoja hyödyntäen. Lähimatkailu omassa kotimaassa ja lähialueilla voikin olla yksi vaihtoehto tähän – lähelle voi pääsääntöisesti matkustaa hyvällä omallatunnolla jos tässäkin suosii ekologisia matkustusmuotoja. Kaikkien reilun matkailun periaatteiden yhteensovittamisen hankaluus ei siis ole hyväksyttävä syy olla kiinnittämättä huomiota oman matkailunsa vastuullisuuteen.

Hyvällä omallatunnolla matkustamista voidaan myös tarkastella matkakohteen paikallisen kontekstin kautta. Maailmassa on edelleen monia paikkoja, joihin hyvällä omalla tunnolla matkustaminen ei ole täysin mahdollista. Liikaturismista on puhuttu viime aikoina jokseenkin paljon, ja hyvällä omalla tunnolla matkustamien paikkoihin, joissa yksinkertaisesti paikallinen kantokyky on ylittynyt voi olla haasteellista, varsinkin jos matkustaa huippusesongin aikaan.

Myös kohteen poliittiseen ilmapiiriin ja ihmisoikeustilanteeseen kannattaa aina kiinnittää huomiota ja pyrkiä omilla valinnoillaan olemaan tukematta sellaisia tahoja jotka loukkaavat ihmisoikeuksia ja edistävät epätasa-arvoa. On myös olemassa paikkoja, jonne pelkän turismin nimissä tapahtuvan matkustamisen eettisyyttä voidaan pohtia, kuten konfliktialueet. Omatoimisilla matkoilla, kuten esimerkiksi reppureissatessa kannattaa myös olla sensitiivinen sen suhteen, että haluavatko paikalliset oikeasti sinun tulevan paikan päälle. On olemassa yhteisöjä ja paikkoja, joihin ulkopuolisia ei niin herkästi toivoteta tervetulleiksi syystä tai toisesta.

 

Kuulumiset Maailma kylässä 2018 -festivaaleilta

Helsingissä järjestettiin Maailma Kylässä -festivaalit 26-27. toukokuuta, ja Reilun matkailun yhdistys oli festivaaleilla jälleen mukana. Viikonloppu sujui aurinkoisessa tunnelmassa, ja sekä Rautatientorin ständillämme että Kansallisteatterin Taiga-lavalla järjestetyssä paneelikeskustelussamme riitti yleisöä.

Ständillä kerättiin festivaalikävijöiltä kysymyksiä vastuullisesta matkailusta

Ständimme sijaitsi tänä vuonna Rautatientorin Maailmanmatkaajat -teltassa. Olimme kyseisessä teltassa kansalaisjärjestönä ainoa laatuamme, kun muut näytteilleasettajat olivat matkatoimistoja. Tavoitimmekin sijainnin vuoksi keskeistä kohderyhmäämme, eli matkailusta kiinnostuneita festivaalivieraita paljon. Ständillämme syntyi keskustelua etenkin viime aikojen kuumasta perunasta, eli lentomatkustamisen vaikutuksista. Moni pohti, että onko vastuullinen matkailu lentäen edes mahdollista. Myös jäteongelma kohteissa sekä Lapin suuret turistimäärät mietityttivät ständillämme käyneitä. Osittain myös näihin kysymyksiin vastataksemme keräsimme festivaalikävijöiltä vastuulliseen matkailuun liittyviä kysymyksiä, joihin aiomme tänä kesänä vastata sosiaalisen median tileillämme. Post-it-lapuille kerättyjä kysymyksiä tulikin kymmenittäin monesta eri aiheesta ja näkökulmasta. Muistakaahan siis seurailla, kommentoida ja tykkäillä tulevana kesänä! 🙂

Maija Meri ja Minttu Lepänaho Reilun matkailun yhdistyksen ständillä  © Katri Tihilä

Festivaalikävijöiltä kerättiin kysymyksiä vastuullisesta matkailusta © Katri Tihilä

 

Paneelikeskustelu köyhyyden kohtaamisesta matkalla kiinnosti monia

Festivaalien toisena päivänä, sunnuntaina järjestämämme paneelikeskustelu “Näin kohtaat köyhyyden matkallasi” otti tilaa haltuun Kansallisteatterin Taiga-lavalla. Paneelissa käsiteltiin sitä kuinka omilla valinnoilla matkaillessa voi vaikuttaa köyhyyteen, etenkin kotimajoituksen näkökulmasta. Myös köyhyyden kohtaamiseen liittyviä eettisiä ongelmia kuten köyhyyden tuotteistumista etenkin slummi- ja orpokotiturismin kontekstissa, sekä sosiaalisen median roolia tässä kuviossa pohdittiin. Paneelissa keskusteltiin myös matkailijan itsensä harjoittamasta köyhäilystä, jossa pyrkimyksenä on matkustaa niin halvalla kuin mahdollista, jolloin paikallisille elinkeinoille harvemmin jää mitään käteen. Tähän kytkeytyen myös etenkin globaaliin etelään liitettyä mielikuvaa ylenpalttisesta vieraanvaraisuudesta kyseenalaistettiin.

Vastuullisen matkailun asiantuntijan Anu Nylundin johdolla aiheesta olivat keskustelemassa Duara Travelsin Annika Järvelin, Kaukokaipuu-blogista tunnettu Marinella Himari sekä tutkija Emily Höckert Linnaeusin yliopistosta Ruotsista. Vaikka ajankohta paneelille oli suhteellisen aikainen, saimme olla iloisesti yllättyneitä siitä, kuinka paljon paneeli veti yleisöä paikalle. Yhä useamman matkailijan suunnatessa kohti matalamman tulotason maita, paneelin aihe onkin erittäin ajankohtainen.

Paneelikeskustelu Kansallisteatterin Taiga-lavalla keräsi yleisöä paikalle © Katri Tihilä

Anu Nylundin (vas.) johdolla keskusteltiin köyhyyden kohtaamisesta matkalla. Keskustelijoina Annika Järvelin, Emily Höckert ja Marinella Himari. © Anu Häkkinen

 

Koko sunnuntain tallenne Taiga-lavan ohjelmanumeroista on nähtävillä alla olevasta Youtube-linkistä. Reilun matkailun yhdistyksen paneelikeskustelu alkaa kohdasta 2:16:13.

 

Festivaalit olivat yhdistyksemme osalta erittäin onnistuneet. Iso kiitos erityisesti niille, jotka pääsivät paikalle ständillemme ja paneeliimme. Ensi vuonna tavataan Maailma Kylässä -festivaaleilla uudestaan, ja silloin festivaalin teemana on ilmastonmuutos. Siihen asti meidät tavoittaa muissa tapahtumissamme sekä sosiaalisessa mediassa.

Kestävän maaseutumatkailun kehittämistä Azerbaidžanissa

Kirjoittaja: Anna Satovuori

Yksi Reilun matkailun yhdistyksen toimintamuodoista on olla mukana erilaisissa verkostoissa ja hankkeissa. Yhdistys on ollut mukana suomalaisen Kestävä tulevaisuus ry:n (KeTu ry) kahdessa matkailun kehittämishankkeessa, joiden molempien ohjausryhmässä yhdistyksellä on ollut vaihtuva edustaja. Parhaillaan menossa on Ulkoministeriön rahoittama jatkohanke Kestävän matkailun ja paikallisen käsityöelinkeinon kehittäminen Azerbaidžanin maaseudulla. Muutama kuukausi sitten hankkeen ohjausryhmä teki välievaluaatiomatkan yhdelle kolmesta hankealueesta, Pohjois-Azerbaidžanissa sijaitsevaan Qubaan.

Hankkeen tarkoitus on kehittää kestävää matkailua ja tukea paikallisten käsityöelinkeinojen säilymistä sekä etenkin naisten työllistymistä matkailualalle pienyrittäjyyden kautta. Käytännössä hankkeessa kehitetään uusia matkailutuotteita, luodaan hankealueille markkinointistrategia, järjestetään koulutusta sekä kehitetään toimijoiden välistä yhteistyötä. Keskiössä ovat naiset, joiden asema patriarkaalisessa kulttuurissa ja etenkin maaseudulla on edelleen heikko. Suomessa hankkeesta vastaa KeTu ry:n kanssa Kajaanin ammattikorkeakoulu ja Azerbaidžanissa hanketoimenpiteet toteuttaa kansalaisjärjestö Ekoloji Tarazliq.

Kansalaisjärjestöjen toiminta Azerbaidžanissa on autoritäärisen hallinnon myötä ajettu ahtaalle, mikä viivästytti hankkeen käynnistystä. Evaluaatiomatkan aikaan toimenpiteet olivatkin olleet käynnissä vasta vajaan vuoden ja siten niiden vaikuttavuutta oli vaikea arvioida. Ennen kaikkea matkan tarkoitus olikin tutustua uuteen hankealueeseen, joka ainoana ei ollut mukana edellisessä hankkeessa, sekä tavata hankehenkilöstöä ja hankkeen sidosryhmiä.

Luonnonvaroiltaan Azerbaidžan on rikas maa, joka saa suurimmat tulonsa öljystä. Vauraus ei kuitenkaan ole jakautunut lainkaan tasaisesti ja elintasoerot pääkaupunki Bakun ja muun maan välillä ovat räikeät. Epätasa-arvo on heijastunut myös matkailuun, jossa on toistaiseksi panostettu lähinnä Bakun kehittämiseen. Kaupungissa on toteutettu prameita rakennusprojekteja, kuten ympäri vuorokauden valaistu Flame Towers ja F1-rata sekä järjestetty suurtapahtumia, kuten “Euroopan kisat” 2015 ja Euroviisut 2012. Uusimmassa matkailustrategiassa kuitenkin myös maaseutumatkailu on nostettu ensimmäistä kertaa keskeiseksi kehittämiskohteeksi.

Vuoristomaisemaa Quban alueella. Kuva: Johannes Paavola

Tiivistahtinen matkamme alkoi Bakusta, jossa tapasimme ATMU-yliopiston (Azerbaijan Tourism and Management University) ja matkailuministeriön edustajia. Saimme kuulla yleisesti maassa käynnissä olevista toimista matkailun kehittämiseksi. Isona haasteena maaseudulla on tällä hetkellä palveluiden ja tuotteiden laatutaso. Maan matkailuministeriöllä onkin työn alla laatia kansalliset maaseutumatkailun standardit. Myös alan ammatillista koulutusta on tarkoitus kehittää.

Bakun virallisten tilaisuuksien jälkeen suuntasimme kohti Kaukasus-vuoristoa ja Qubaa. Bakun ja muun maan väliset elintasoerot tulevat hyvin näkyviksi miltei välittömästi Bakun jäädessä taakse. Maaseudulla kärsitään muun muassa työttömyydestä ja väestökadosta sekä näihin ilmiöihin liittyvistä sosiaalisista ongelmista. Yhä harvempi nuori jää maaseudulle ja samalla esimerkiksi perinteiset käsityötaidot jäävät siirtymättä sukupolvelta toiselle.

Quban alue on maatalousvaltaista ja vuoristokylien täplittämää aluetta, joka tunnetaan omenoistaan ja rikkaasta mattoperinteestä, jonka myös UNESCO on lisännyt aineettoman kulttuuriperinnön listaukseensa. Tapasimme kyseisen hankealueen paikallisen koordinaattorin, joka esitteli meille Qubaa ja kertoi hanketoimenpiteistä. Erityisen vaikuttava oli vierailu paikalliseen mattopajaan, joka on hankkeen tärkeä yhteistyökumppani. Pajassa koulutetaan paikallisia naisia ja tyttöjä perinteisessä matonkudonnassa mestari-kisälli -menetelmällä. Mattojen kuvasto ja symboliikka pohjaavat satoja vuosia vanhaan perinteeseen, jonka tutkimiseen pajan perustajat käyttivät vuosia aloittaessaan toimintaa. Pajan toiminnassa on vahva sosiaalinen ulottuvuus, sillä se tarjoaa esimerkiksi syrjäytymisvaarassa oleville tytöille mielekästä tekemistä ja koulutusta. Naisten tukeminen yhdistyy käsityöperinteen vaalimiseen ja pajalla olisi hyvät edellytykset toimia myös matkailijalle kiinnostavana showroom-tyyppisenä kohteena. Pääsimme tutustumaan myös pajan hiljattain perustamaan sivupisteeseen pienessä Alpanin vuoristokylässä, jossa koulutetaan parhaillaan 60 nuorta lähikylistä. Toimintaa on tarkoitus tulevaisuudetta laajentaa ja suunnitteilla on esimeriksi matkailijoille osallistavia kursseja paikallisen ruoanlaiton saloihin.

Paikallisia naisia kutomassa perinteisiä azerbaidzanilaisia mattoja. Kuva: Johannes Paavola

Hankealueelta palasimme vielä viimeiseksi päiväksi Bakuun ja keskustelimme hankkeen azerbaidžanilaisen koordinaattorin kanssa tulevista toimenpiteistä. Yhtenä seuraavana askeleena on koulutusten järjestäminen hankealueilla muun muassa yrittäjyystaidoissa. Lisäksi kaikille kolmelle hankealueelle on esimerkiksi tarkoitus perustaa matkailuyhdistys, joka kokoaa toimijat yhteen.

Omat haasteensa maaseutumatkailun kehittämiseen Azerbaidžanissa asettaa toimintaympäristö, jossa hallinto on vahvasti keskittynyt. Käytännössä kaiken kehittämisen, esimerkkinä hankkeessa laadittava markkinointisuunnitelma, on kuljettava matkailuministeriön syynin läpi. Neuvostoajalta periytynee myös ajattelutapa, että kaiken pitää olla aivan valmista ennen kuin asiakkaat voi toden teolla “päästää irti”. Suomalaisesta näkökulmasta taas toimintatapa tuntuu kovin kankealta.

Vaikka ulkopuolelta ei toki voi istuttaa kulttuuriin sopimattomia toimintamalleja, niin kansainvälisen hankkeen yksi vahvuus on, että Suomessa matkailun kehittämisessä toimiviksi osoittautuneita tapoja voidaan paikallisille esittää. Esimerkiksi ajatus tekemällä oppimisesta ja jonkinlaisten testimatkojen toteutus voisivat hyödyttää hanketta matkailutuotteiden kehittämisessä ja yhdeksi seuraavaksi toimenpiteeksi hankkeeseen ohjausryhmä esittikin testimatkoja. Tätä tekstiä kirjoitettaessa viimeisimpien kuulumisten mukaan opiskelijaryhmä Kajaanin ammattikorkeakoulusta onkin juuri vierailulla Qubassa, jossa he ovat yhdessä ATMU:n opiskelijoiden kanssa ideoineet matkapaketteja.

Paikallisten naisten valmistamia käsitöitä. Kuva: Kaisa Merilahti

Sen perusteella, mitä matkan aikana pääsimme näkemään on selvää, että Quban alueella on mahdollisuuksia luoda matkailijaa kiinnostavia tuotteita, joissa resursseja hyödynnetään kestävällä tavalla. Esimerkiksi matto- ja käsityöperinteen ympärille rakentuvat tuotteet voisivat myös hyvinkin tukea perinteen säilymistä ja arvostusta myös nuorten keskuudessa ja luoda etenkin naisille uusia työmahdollisuuksia. Oli hienoa tavata myös motivoituneita ja omistautuneita hankkeessa toimivia ihmisiä niin Bakussa kuin varsinaisella hankealueella.

Kaukasuksen alue yleisemmin on viime vuosina kasvattanut suosiotaan matkailijoiden keskuudessa. Azerbaidžanin naapurimaassa Georgiassa on puhuttu jo varsinaisesta turismibuumista, joka on herättänyt myös huolta hallitsemattomasta kasvusta ja matkailun hyödyistä. Azerbaidžan on vielä tuntemattomampi eikä matkailijamäärien kasvu ole vielä räjähtänyt käsiin. Maassa on kuitenkin runsaasti matkailupotentiaalia sekä luonnon että kulttuurin saralla. On hyvä, että tätä potentiaalia pyritään kehittämään juuri tämänkaltaisilla hankkeilla, joissa painotetaan pienimuotoisen yrittäjyyden, naisten aseman ja työllistymisen sekä kulttuuriperinnön vaalimisen tukemista.

Lisää hankkeesta voit lukea Kestävä tulevaisuus ry:n sivuilta: http://www.ketury.org/