Kuulumiset Maailma kylässä 2018 -festivaaleilta

Helsingissä järjestettiin Maailma Kylässä -festivaalit 26-27. toukokuuta, ja Reilun matkailun yhdistys oli festivaaleilla jälleen mukana. Viikonloppu sujui aurinkoisessa tunnelmassa, ja sekä Rautatientorin ständillämme että Kansallisteatterin Taiga-lavalla järjestetyssä paneelikeskustelussamme riitti yleisöä.

Ständillä kerättiin festivaalikävijöiltä kysymyksiä vastuullisesta matkailusta

Ständimme sijaitsi tänä vuonna Rautatientorin Maailmanmatkaajat -teltassa. Olimme kyseisessä teltassa kansalaisjärjestönä ainoa laatuamme, kun muut näytteilleasettajat olivat matkatoimistoja. Tavoitimmekin sijainnin vuoksi keskeistä kohderyhmäämme, eli matkailusta kiinnostuneita festivaalivieraita paljon. Ständillämme syntyi keskustelua etenkin viime aikojen kuumasta perunasta, eli lentomatkustamisen vaikutuksista. Moni pohti, että onko vastuullinen matkailu lentäen edes mahdollista. Myös jäteongelma kohteissa sekä Lapin suuret turistimäärät mietityttivät ständillämme käyneitä. Osittain myös näihin kysymyksiin vastataksemme keräsimme festivaalikävijöiltä vastuulliseen matkailuun liittyviä kysymyksiä, joihin aiomme tänä kesänä vastata sosiaalisen median tileillämme. Post-it-lapuille kerättyjä kysymyksiä tulikin kymmenittäin monesta eri aiheesta ja näkökulmasta. Muistakaahan siis seurailla, kommentoida ja tykkäillä tulevana kesänä! 🙂

Maija Meri ja Minttu Lepänaho Reilun matkailun yhdistyksen ständillä  © Katri Tihilä

Festivaalikävijöiltä kerättiin kysymyksiä vastuullisesta matkailusta © Katri Tihilä

 

Paneelikeskustelu köyhyyden kohtaamisesta matkalla kiinnosti monia

Festivaalien toisena päivänä, sunnuntaina järjestämämme paneelikeskustelu “Näin kohtaat köyhyyden matkallasi” otti tilaa haltuun Kansallisteatterin Taiga-lavalla. Paneelissa käsiteltiin sitä kuinka omilla valinnoilla matkaillessa voi vaikuttaa köyhyyteen, etenkin kotimajoituksen näkökulmasta. Myös köyhyyden kohtaamiseen liittyviä eettisiä ongelmia kuten köyhyyden tuotteistumista etenkin slummi- ja orpokotiturismin kontekstissa, sekä sosiaalisen median roolia tässä kuviossa pohdittiin. Paneelissa keskusteltiin myös matkailijan itsensä harjoittamasta köyhäilystä, jossa pyrkimyksenä on matkustaa niin halvalla kuin mahdollista, jolloin paikallisille elinkeinoille harvemmin jää mitään käteen. Tähän kytkeytyen myös etenkin globaaliin etelään liitettyä mielikuvaa ylenpalttisesta vieraanvaraisuudesta kyseenalaistettiin.

Vastuullisen matkailun asiantuntijan Anu Nylundin johdolla aiheesta olivat keskustelemassa Duara Travelsin Annika Järvelin, Kaukokaipuu-blogista tunnettu Marinella Himari sekä tutkija Emily Höckert Linnaeusin yliopistosta Ruotsista. Vaikka ajankohta paneelille oli suhteellisen aikainen, saimme olla iloisesti yllättyneitä siitä, kuinka paljon paneeli veti yleisöä paikalle. Yhä useamman matkailijan suunnatessa kohti matalamman tulotason maita, paneelin aihe onkin erittäin ajankohtainen.

Paneelikeskustelu Kansallisteatterin Taiga-lavalla keräsi yleisöä paikalle © Katri Tihilä

Anu Nylundin (vas.) johdolla keskusteltiin köyhyyden kohtaamisesta matkalla. Keskustelijoina Annika Järvelin, Emily Höckert ja Marinella Himari. © Anu Häkkinen

 

Koko sunnuntain tallenne Taiga-lavan ohjelmanumeroista on nähtävillä alla olevasta Youtube-linkistä. Reilun matkailun yhdistyksen paneelikeskustelu alkaa kohdasta 2:16:13.

 

Festivaalit olivat yhdistyksemme osalta erittäin onnistuneet. Iso kiitos erityisesti niille, jotka pääsivät paikalle ständillemme ja paneeliimme. Ensi vuonna tavataan Maailma Kylässä -festivaaleilla uudestaan, ja silloin festivaalin teemana on ilmastonmuutos. Siihen asti meidät tavoittaa muissa tapahtumissamme sekä sosiaalisessa mediassa.

Kestävän maaseutumatkailun kehittämistä Azerbaidžanissa

Kirjoittaja: Anna Satovuori

Yksi Reilun matkailun yhdistyksen toimintamuodoista on olla mukana erilaisissa verkostoissa ja hankkeissa. Yhdistys on ollut mukana suomalaisen Kestävä tulevaisuus ry:n (KeTu ry) kahdessa matkailun kehittämishankkeessa, joiden molempien ohjausryhmässä yhdistyksellä on ollut vaihtuva edustaja. Parhaillaan menossa on Ulkoministeriön rahoittama jatkohanke Kestävän matkailun ja paikallisen käsityöelinkeinon kehittäminen Azerbaidžanin maaseudulla. Muutama kuukausi sitten hankkeen ohjausryhmä teki välievaluaatiomatkan yhdelle kolmesta hankealueesta, Pohjois-Azerbaidžanissa sijaitsevaan Qubaan.

Hankkeen tarkoitus on kehittää kestävää matkailua ja tukea paikallisten käsityöelinkeinojen säilymistä sekä etenkin naisten työllistymistä matkailualalle pienyrittäjyyden kautta. Käytännössä hankkeessa kehitetään uusia matkailutuotteita, luodaan hankealueille markkinointistrategia, järjestetään koulutusta sekä kehitetään toimijoiden välistä yhteistyötä. Keskiössä ovat naiset, joiden asema patriarkaalisessa kulttuurissa ja etenkin maaseudulla on edelleen heikko. Suomessa hankkeesta vastaa KeTu ry:n kanssa Kajaanin ammattikorkeakoulu ja Azerbaidžanissa hanketoimenpiteet toteuttaa kansalaisjärjestö Ekoloji Tarazliq.

Kansalaisjärjestöjen toiminta Azerbaidžanissa on autoritäärisen hallinnon myötä ajettu ahtaalle, mikä viivästytti hankkeen käynnistystä. Evaluaatiomatkan aikaan toimenpiteet olivatkin olleet käynnissä vasta vajaan vuoden ja siten niiden vaikuttavuutta oli vaikea arvioida. Ennen kaikkea matkan tarkoitus olikin tutustua uuteen hankealueeseen, joka ainoana ei ollut mukana edellisessä hankkeessa, sekä tavata hankehenkilöstöä ja hankkeen sidosryhmiä.

Luonnonvaroiltaan Azerbaidžan on rikas maa, joka saa suurimmat tulonsa öljystä. Vauraus ei kuitenkaan ole jakautunut lainkaan tasaisesti ja elintasoerot pääkaupunki Bakun ja muun maan välillä ovat räikeät. Epätasa-arvo on heijastunut myös matkailuun, jossa on toistaiseksi panostettu lähinnä Bakun kehittämiseen. Kaupungissa on toteutettu prameita rakennusprojekteja, kuten ympäri vuorokauden valaistu Flame Towers ja F1-rata sekä järjestetty suurtapahtumia, kuten “Euroopan kisat” 2015 ja Euroviisut 2012. Uusimmassa matkailustrategiassa kuitenkin myös maaseutumatkailu on nostettu ensimmäistä kertaa keskeiseksi kehittämiskohteeksi.

Vuoristomaisemaa Quban alueella. Kuva: Johannes Paavola

Tiivistahtinen matkamme alkoi Bakusta, jossa tapasimme ATMU-yliopiston (Azerbaijan Tourism and Management University) ja matkailuministeriön edustajia. Saimme kuulla yleisesti maassa käynnissä olevista toimista matkailun kehittämiseksi. Isona haasteena maaseudulla on tällä hetkellä palveluiden ja tuotteiden laatutaso. Maan matkailuministeriöllä onkin työn alla laatia kansalliset maaseutumatkailun standardit. Myös alan ammatillista koulutusta on tarkoitus kehittää.

Bakun virallisten tilaisuuksien jälkeen suuntasimme kohti Kaukasus-vuoristoa ja Qubaa. Bakun ja muun maan väliset elintasoerot tulevat hyvin näkyviksi miltei välittömästi Bakun jäädessä taakse. Maaseudulla kärsitään muun muassa työttömyydestä ja väestökadosta sekä näihin ilmiöihin liittyvistä sosiaalisista ongelmista. Yhä harvempi nuori jää maaseudulle ja samalla esimerkiksi perinteiset käsityötaidot jäävät siirtymättä sukupolvelta toiselle.

Quban alue on maatalousvaltaista ja vuoristokylien täplittämää aluetta, joka tunnetaan omenoistaan ja rikkaasta mattoperinteestä, jonka myös UNESCO on lisännyt aineettoman kulttuuriperinnön listaukseensa. Tapasimme kyseisen hankealueen paikallisen koordinaattorin, joka esitteli meille Qubaa ja kertoi hanketoimenpiteistä. Erityisen vaikuttava oli vierailu paikalliseen mattopajaan, joka on hankkeen tärkeä yhteistyökumppani. Pajassa koulutetaan paikallisia naisia ja tyttöjä perinteisessä matonkudonnassa mestari-kisälli -menetelmällä. Mattojen kuvasto ja symboliikka pohjaavat satoja vuosia vanhaan perinteeseen, jonka tutkimiseen pajan perustajat käyttivät vuosia aloittaessaan toimintaa. Pajan toiminnassa on vahva sosiaalinen ulottuvuus, sillä se tarjoaa esimerkiksi syrjäytymisvaarassa oleville tytöille mielekästä tekemistä ja koulutusta. Naisten tukeminen yhdistyy käsityöperinteen vaalimiseen ja pajalla olisi hyvät edellytykset toimia myös matkailijalle kiinnostavana showroom-tyyppisenä kohteena. Pääsimme tutustumaan myös pajan hiljattain perustamaan sivupisteeseen pienessä Alpanin vuoristokylässä, jossa koulutetaan parhaillaan 60 nuorta lähikylistä. Toimintaa on tarkoitus tulevaisuudetta laajentaa ja suunnitteilla on esimeriksi matkailijoille osallistavia kursseja paikallisen ruoanlaiton saloihin.

Paikallisia naisia kutomassa perinteisiä azerbaidzanilaisia mattoja. Kuva: Johannes Paavola

Hankealueelta palasimme vielä viimeiseksi päiväksi Bakuun ja keskustelimme hankkeen azerbaidžanilaisen koordinaattorin kanssa tulevista toimenpiteistä. Yhtenä seuraavana askeleena on koulutusten järjestäminen hankealueilla muun muassa yrittäjyystaidoissa. Lisäksi kaikille kolmelle hankealueelle on esimerkiksi tarkoitus perustaa matkailuyhdistys, joka kokoaa toimijat yhteen.

Omat haasteensa maaseutumatkailun kehittämiseen Azerbaidžanissa asettaa toimintaympäristö, jossa hallinto on vahvasti keskittynyt. Käytännössä kaiken kehittämisen, esimerkkinä hankkeessa laadittava markkinointisuunnitelma, on kuljettava matkailuministeriön syynin läpi. Neuvostoajalta periytynee myös ajattelutapa, että kaiken pitää olla aivan valmista ennen kuin asiakkaat voi toden teolla “päästää irti”. Suomalaisesta näkökulmasta taas toimintatapa tuntuu kovin kankealta.

Vaikka ulkopuolelta ei toki voi istuttaa kulttuuriin sopimattomia toimintamalleja, niin kansainvälisen hankkeen yksi vahvuus on, että Suomessa matkailun kehittämisessä toimiviksi osoittautuneita tapoja voidaan paikallisille esittää. Esimerkiksi ajatus tekemällä oppimisesta ja jonkinlaisten testimatkojen toteutus voisivat hyödyttää hanketta matkailutuotteiden kehittämisessä ja yhdeksi seuraavaksi toimenpiteeksi hankkeeseen ohjausryhmä esittikin testimatkoja. Tätä tekstiä kirjoitettaessa viimeisimpien kuulumisten mukaan opiskelijaryhmä Kajaanin ammattikorkeakoulusta onkin juuri vierailulla Qubassa, jossa he ovat yhdessä ATMU:n opiskelijoiden kanssa ideoineet matkapaketteja.

Paikallisten naisten valmistamia käsitöitä. Kuva: Kaisa Merilahti

Sen perusteella, mitä matkan aikana pääsimme näkemään on selvää, että Quban alueella on mahdollisuuksia luoda matkailijaa kiinnostavia tuotteita, joissa resursseja hyödynnetään kestävällä tavalla. Esimerkiksi matto- ja käsityöperinteen ympärille rakentuvat tuotteet voisivat myös hyvinkin tukea perinteen säilymistä ja arvostusta myös nuorten keskuudessa ja luoda etenkin naisille uusia työmahdollisuuksia. Oli hienoa tavata myös motivoituneita ja omistautuneita hankkeessa toimivia ihmisiä niin Bakussa kuin varsinaisella hankealueella.

Kaukasuksen alue yleisemmin on viime vuosina kasvattanut suosiotaan matkailijoiden keskuudessa. Azerbaidžanin naapurimaassa Georgiassa on puhuttu jo varsinaisesta turismibuumista, joka on herättänyt myös huolta hallitsemattomasta kasvusta ja matkailun hyödyistä. Azerbaidžan on vielä tuntemattomampi eikä matkailijamäärien kasvu ole vielä räjähtänyt käsiin. Maassa on kuitenkin runsaasti matkailupotentiaalia sekä luonnon että kulttuurin saralla. On hyvä, että tätä potentiaalia pyritään kehittämään juuri tämänkaltaisilla hankkeilla, joissa painotetaan pienimuotoisen yrittäjyyden, naisten aseman ja työllistymisen sekä kulttuuriperinnön vaalimisen tukemista.

Lisää hankkeesta voit lukea Kestävä tulevaisuus ry:n sivuilta: http://www.ketury.org/

 

Valta ja epätasa-arvo suomalaismiesten ja thainaisten suhteissa – maan tapako?

Kirjoittaja: Anu Häkkinen

Thaimaahan suuntautuvan seksiturismin ympärillä vellova keskustelu nousi jälleen pinnalle, kun HS julkaisi alkuvuodesta artikkelin aiheen tiimoilta. Artikkeli käsitteli Kumimiehenä tunnettua henkilöä. Kumimiehen profiilin takaa löytyy Tero Vuorimies, suomalaismies joka jakaa vapaaehtoistyönä tietoa seksitaudeista ja niiden ehkäisystä Thaimaan suomalaisyhteisössä.

Monen lukijan silmään tarttui jutussa esiintynyt “Maassa maan tavalla” -sitaatti, jota suomalaismiehet toistelivat oikeuttaessaan prostituutiopalveluiden ostoaan. Myös omaan Thaimaan kokemukseeni, tutkimustietoon ja aihepiirin liittyvään keskusteluun vedoten, voinkin todeta, että tämänkaltainen ajattelu ‘maan tavasta’ on varsin tavanomainen suomalaismiesten keskuudessa Thaimaassa.

Ilmaisu maan tavasta kieltämättä herättää tunteita, mutta miksi? Osittain vastaus tähän kysymykseen löytyykin jo HS:n toimittajan esiintuomasta ihmiskaupan ja seksiturismin kytköksestä. Ihmiskauppa mielletään Thaimaan prostituutioon kiinteästi liittyväksi ongelmaksi. Se on myös ilmiö, jonka prostituutiopalveluiden käyttäjät jollain tasolla tiedostavat, mutta eivät koe, että he itse olisivat osallisina siihen. Myös Kumimies pyrki irrottamaan itsensä ilmiöstä korostamalla seuraavaa: ”Olen kasvanut ihmisenä. Haluan päästä kartalle siitä, keitä tytöt ovat. Tykkäävätkö he olla töissä baarissa? Myyvätkö he seksiä vain rahan takia?”

Seksityöläiset halutaan siis nähdä ennemmin vapaaehtoisesti työtä tekevinä kuin ihmiskaupan uhreina. Monesti näin voikin olla, mutta kysymys kuuluukin mihin tämä vapaaehtoisuus oikeastaan perustuu? Voiko vapaaehtoisuus olla näennäistä vapaaehtoisuutta?

Walking Street on yksi suosituimmista illanviettopaikoista Pattayalla Thaimaassa. © Anu Häkkinen

Ihmiskauppa Thaimaassa on paljon piilevämpi ongelma, kuin miltä se saattaa ensi silmäyksellä vaikuttaa. YK:n alaisen ihmiskauppayksikkö Un Actin mukaan ongelmana onkin juuri se, että suurin osa Thaimaan ihmiskaupasta alkaa uhrin omasta vapaaehtoisesta siirtolaisuudesta, ollen sidoksissa hyvin pienen mittakaavan  paikallisen tason verkostoihin, jotka koostuvat ystävistä ja perheenjäsenistä.

Ongelmaa voi olla siis vaikea tunnistaa, sillä vapaaehtoisuuden ja pakotettuna työskentelyn välinen raja on kuin veteen piirretty viiva. Myös Thaimaan monipuolinen palvelutarjonta matalan kynnyksen tyttöbaareineen hämärtää kuviota, kun kaikissa suhteissa ei ole varsinaisesti edes kyse seksin ostosta, vaan juoman nauttimisesta baaritytön seurassa.

Kohauttava “Maassa maan tavalla” -sitaatti saikin lopulta vastineensa seuraavan viikon sunnuntai-liitteessä. Suomen thaiyhteisön voimanaisena esitelty Vanitsri Tirkkonen kyseenalaisti ‘maan tavan’, ja toi esiin sen, että myös Thaimaassa prostituutio on hävetty ammatti. Hän myös kritisoi sitä, että Thaimaa tunnetaan etenkin vain seksiteollisuudestaan.

Tirkkonen korosti kuitenkin myös maiden välisiä kulttuurieroja tuoden esille sen, että vaikka ajat muuttuvat myös Thaimaassa, on edelleen monelle thaimaalaiselle naiselle – myös hänelle itselleen – suuri ilo ja kunnia olla miestä palvelevassa roolissa. Kyse ei ole siis alistumisesta vaan onnellisuudesta, joka saavutetaan tekemällä hyvää muille buddhalaisen periaatteen mukaan.

Artikkelissa lainattiin myös thaimaalaista prostituoitujen etuja ajavaa Empower-järjestöä, joka kritisoi tapaa, jolla ihmiskauppa ja seksityö niputetaan yhteen, sekä sitä kuinka seksityöläisen asema nähdään aina uhrina. Heidän mukaansa myös “nykymuotoinen ihmiskaupan vastainen työ Thaimaassa aiheuttaa prostituoiduille enemmän ongelmia kuin ihmiskauppiaat.” Thaimaan prostituoitujen tilanteesta on siis näkemyksiä yhtä monta kuin on osallisiakin.

Kulttuurien väliset ajattelutavan erot ovatkin aina varmasti läsnä kun pohditaan thaimaalaisen seksityöläisen roolia suhteessa suomalaiseen ostajaan. Keskustelussa on kuitenkin myös toinen mielenkiintoinen, ja monesti vähemmälle huomiolle jäänyt seikka.

Tarina Kumimiehestä ja hänen suomalaistuttavistaan oli siitä poikkeuksellinen, että se toi parrasvaloihin ne yleensä näkymättömät miehet, jotka seksipalveluja Thaimaassa ostavat. Mutta keitä ovat nämä miehet ja mikä on heidän asemansa ilmiössä?

Myös Kumimies avasi tätä problematiikkaa seuraavin sanoin: ”Näen töissäni palomiehenä paljon sitä, että suomalaisvanhukset makaavat kodeissaan kaksi kolme päivää ulosteissaan. Toinen vaihtoehto heille on muuttaa vanhana Thaimaahan kuolemaan. Täällä heillä on rahaa ottaa vaikka kaksi nuorta naista pitämään itsestään huolen.”  Suurelle osalle Thaimaan suomalaisyhteisönkään miehistä kyse ei ole siis pelkästään seksistä, vaan heidän kontekstissaan arvokkaasta vanhenemisesta.

Tätä suomalaismiehen asemaa ilmiössä pohtiessani vastaani tuli myös jo jokusen vuotta sitten ilmestynyt, mutta edelleen ajankohtainen gradu:  “Mistä on aikuisten kaukaiset Disneylandit tehty?“ (Susanna Jussila, 2011).  Tapaustutkimuksen aineistona on  suomalaismiesten seksimatkailua koskevat nettikeskustelut, jotka on käyty Sihteeriopistona tunnetulla keskustelufoorumilla.

Vaikka Jussila tuo myös esiin materiaalis-taloudellisen epätasa-arvon seksipalveluita ostavien ja myyvien välillä, erityinen huomio on rodullisissa valtasuhteissa, ja tämän myötä tulevassa Thainaisen toiseuttamisessa: ”me ja he”-kategorioissa.

Suomalaismiesten keskusteluissa thaimaalaisia naisia muun muassa eksotisoidaan ja demonisoidaan, eksoottisen ’toisen’ myytteihin turvautuen. Thainaisia myös “lapsellistetaan” korostaen thaimaalaisten toimintatapojen jälkeenjääneisyyttä suomalaiseen “järkiperäiseen” kulttuuriin verrattuna. Myös omaa miehuutta korostetaan tuomalla esiin muun maalaisten miehien – toki stereotypioin väritettyjä – huonoja puolia. Esimerkiksi paikaliset miehet mielletään epärehellisinä ja epäluotettavina kumppaneina thaimaalaisille naisille – verrattuna kunnollisiin suomalaisiin miehiin.

Thaimaa ei myöskään näyttäydy suomalaisten miesten tarinoiden valossa ainoastaan omaan lähtömaahan verrattuna jälkeenjääneenä ja laista piittaamattomana, vaan myös lopputomien mahdollisuuksien maana.  Siellä show on aina käynnissä, ja oman maan vastuut ja velvoitteet eivät paina.

Pattayan walking streetin valokyltit kertovat monipuolisesta tarjonnasta. © Anu Häkkinen

Osuvan esimerkin tästä myös Jussila toi gradussaan esille, rinnastaessaan erään ihmiskaupan uhrin tarinan ja suomalaismiehen kuvauksen vierailemastaan bordellista (s. 78). Tarinoiden tapahtumat kuvauksineen viisikerroksisesta bordellista ja numerolapuin varustetuista tytöistä ovat lähes identtiset.  Ainoana erona on välittynyt mielikuva: kun uhrin kuvaus on epätoivoa täynnä, niin suomalaismiehen kertomuksesta jää kuva jännittävästä viihteestä.

Näiden faktojen valossa, Thaimaan seksiturismia vaikea katsoa sormien läpi, pelkistetysti maan tapaan vedoten. Tähän liittyen myös Kumimiehen tarina jouduttiin päättämään. Loppiaisen jälkeen HS:ssä ilmestyi myös toinenkin uutinen, jossa kerrottiin Hivpontin erottaneen kumimiehen tehtävästään, sillä osa “vapaaehtoistyöntekijän seksikauppaa koskevista kommenteista oli vastoin järjestön periaatteita … järjestö katsoo, että seksikauppaan liittyy usein myös rakenteellista epätasa-arvoa ja ihmisten heikon taloudellisen tai oikeudellisen aseman hyväksikäyttöä.”

Yhtälailla kun hiv-tartunnat ovat vakava asia suomalaismiesten Thaimaan suhteissa, niin ovat myös suhteissa läsnä olevat rakenteelliset valtasuhteet ja epätasa-arvo. Vähättelemättä Kumimiesten kaltaisten henkilöiden tekemää valistustyötä, ehkäpä olisi myös tarvetta työlle sen eteen, että suomalaismiesten tietoisuus omasta valta-asemastaan Thaimaan suhteissa lisääntyisi.  

 

Kirjoittaja Anu Häkkinen on kulttuurimaantieteilijä, joka toimii tällä hetkellä Reilun matkailun yhdistyksen tiedottajana. Hän on myös Thaimaan matkoillaan Pattayan suomalaisyhteisössä useamman kerran iltaa viettänyt repputuristi, joka löytää itsensä usein pohtimasta matkailuun liittyviä eettisiä kysymyksiä. 

 

 

Lähteet

Jussila, Susanna (2011). “Mistä on aikuisten kaukaiset Disneylandit tehty? Thaimaan seksiturismi postkoloniaalin etuoikeustietoisen feminismin ja suomalaismiesten nettikirjoitusten valossa”. Pro gradu, Tampereen yliopisto. <http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/82789/gradu05268.pdf?sequence=1&isAllowed=y>

HS 6.1.2018. “Joka viides suomalaisen saama hiv-tartunta tulee Thaimaasta – Tero Vuorimies valistaa lomakohteissa turvaseksistä ja katsoo asiaa seksin ostajan näkökulmasta” <https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005514768.html>

HS 14.1.2018. “Thaimaassa naisen tulee palvella miestä, mutta seksityö on silti moraalisesti paheksuttua – Suomen thaiyhteisön voimanainen Vanitsri Tirkkonen kertoo kulttuurierosta” <https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005522614.html>

HS 14.1.2018. “Hivpoint lopettaa vapaaehtoisten seksivalistajien käytön Thaimaassa – syynä lausunnot Helsingin Sanomissa” <https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005522706.html>

UN ACT. National trafficking trends: Thailand. <http://un-act.org/thailand/> Viimeksi vierailtu 8.2.2018.