Reilun matkailun yhdistys goes bar – Reilun matkailun ilta 13.11.2018

Reilun matkailun ilta

Järjestämme Reilun matkailun illan Helsingissä tiistaina 13.11.2018. Tervetuloa tutustumaan Reilun matkailun yhdistyksen toimintaan sekä verkostoitumaan muiden vastuullisesta matkailusta kiinnostuneiden kanssa. Vietämme iltaa rennossa tunnelmassa Dubrovnikin loungessa osoitteessa Eerikinkatu 11 00100 Helsinki.

Illan agenda:
18.00 – 18.30 Tutustumista
18.30 – 19.00 Reilun matkailun yhdistyksen toiminnan esittelyä
19.00 – 20.00 Marraskuussa alkavan ’Yhdenvertaisempaa matkailua globaaliin etelään (YMGE)’ – hankkeen kick-off
20.00 – 22.00 Vapaata seurustelua

Katso tapahtuma Facebookissa

Tervetuloa mukaan!

 

 

Vastauksia Maailma Kylässä-kävijöiden esittämiin kysymyksiin vastuullisesta matkailusta – kesäkampanjan kooste

Keräsimme tämän vuoden Maailma kylässä -kävijöiltä kysymyksiä vastuullisesta matkailusta, joihin vastasimme sosiaalisessa mediassa kesän aikana. Kysymykset ja vastaukset on nyt koottu myös tänne blogin puolelle. Antoisia lukuhetkiä! 🙂


 

“Mikä erottaa vastuullisen matkailun ns. normimatkailusta? Mikä on helpoin tapa matkustaa vastuullisemmin?”

“Mitä tulisi ottaa huomioon, jos haluaa matkustaa vastuullisesti?”

Vastuullisen matkailun ja ns. normimatkailun välinen raja on häilyvä – jos sitä edes on. Uskomme siihen, että kaikki matkailijat voivat matkustaa vastuullisesti. Pesäeron tekeminen ns. normaalin ja vastuullisen matkailijan välille ei myöskään ole sinänsä mielekästä, sillä se saattaa saada vastuullisen matkailun näyttäytymään vaikeasti toteutettavana, vain jonkun erillisen matkailijatyypin harrastamana asiana. Loppupeleissä sitä se ei ole, vaan monet vastuullisen matkailun periaatteista ovat melko helposti omaksuttavissa kaikenlaisessa matkailussa.

Vastuullisen matkailun voidaan ajatella käsittävän kolme eri osa-aluetta: ympäristöllisen, sosio-kulttuurisen ja taloudellisen kestävyyden. Vastuullinen matkailija pyrkii huomioimaan kaikki nämä osa-alueet matkaillessaan. Näihin pohjautuen yhdistyksemme on luonut reilun matkailijan ohjeet, jotka löytyvät verkkosivuiltamme http://www.reilumatkailu.fi/reilun-matkailijan-ohjeet/

Ohjeissa kehotetaan muun muassa suojelemaan luontoa myös matkaillessa, kunnioittamaan paikallisia ihmisiä kohteessa ja matkustamaan huippusesongin ulkopuolella, sillä silloin esimerkiksi paikallisille menevät tuotot ja matkailun ympäristölle aiheuttama kuormitus jakautuvat kohteessa tasaisemmin. Hyvin tärkeää on myös aina perehtyä kohteeseen ennen matkaa. Reilun matkailijan ohjeista löytyy vielä paljon muita hyviä yksityiskohtaisempia vinkkejä, joten ne kannattaakin tarkistaa jo hyvissä ajoin ennen seuraavaa matkaa!

 


 

”Miten valitsen reilun lentoyhtiön?”

”Miten lentomatkailu voi olla vastuullista?”

”Miten lentämistä voisi ”kompensoida” matkustellessa?”

”Kuinka pitkän matkan voin ajaa henkilöautolla, että hiilijalanjälki vastaa edestakaisin HKI-NYK –
lentomatkaa?”

Lentämisen vaikutukset ilmastonmuutokseen ja ympäristöön ovat herättäneet paljon keskustelua viime aikoina. Liikenne aiheuttaa matkailun päästöistä noin 75 %, ja lentäminen on vastuussa noin 2-4 % suuruisista kasvihuonepäästöistä globaalilla tasolla. Tällä hetkellä lentämiseen ympäristövaikutuksiin liittyvät päätökset ovat paljolti kuluttajien vastuulla, ja Suomessa ei ole samanlaista verotusta kuten esimerkiksi Ruotsissa.

Lentoyhtiötä valittaessa suosi yhtiötä, joka tiedottaa vastuullisuustavoitteistaan ja lentää uudella kalustolla. Pyri välttämään lentämistä ja valitse vähäpäästöisempi kulkuneuvo, esimerkiksi juna. Jos kuitenkin lennät, niin valitse aina mahdollisimman suorat lennot ja vältä välilaskuja. Pahimmassa tapauksessa välilasku tuplaa päästöt. Yksi vaihtoehto voi olla esimerkiksi Keski-Eurooppaan lentäessä, että lennät mahdollisimman lähelle ja jatkat matkaa kohteeseen junalla tai bussilla. Matkusta kevyesti, sillä matkatavaroidenkin paino lisää polttoaineen kulutusta.

Yksi vaihtoehto lentämisen kompensointiin matkustellessa on lentämisen päästöjen kompensointi. Voit maksaa tietyn määrän päästöhyvitystä lentämisestä ja rahoilla tuetaan esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikuttamistyötä tai metsityshankkeita. Esimerkiksi sertifioiduilla (esimerkiksi Gold Standard) Atmosfair tai My climate palveluilla voit maksaa hyvityksen. Päästöjen hyvitys toisaalta siirtää vastuuta pois lentoyhtiöiltä, eikä ainoa keino päästöjen kuriin saamiseksi ole niiden pelkkä kompensointi.

Oman lentämisen hiilijalanjäljen arvioimista varten netistä löytyy paljon erilaisia lentämisen päästölaskureita, joissa tulokset vaihtelevat riippuen laskentatavasta ja käytetystä aineistosta. Helsinki – New York välinen menopaluu suorilla lennoilla tuottaa CO2-päästöjä keskimäärin 706-1120 kilogrammaa henkilöä kohden riippuen laskurista (Lähteinä Carbon neutral calculator, ICAO:n ja Finnairin laskurit). Jos tekisit välilaskut Lontoossa niin päästöt tälle matkalle nousisivat noin 217 kilogrammaan henkilöä kohden (lähteenä ICAO:n laskuri). Tämän menopaluun lentomatkan päästöt vastaavat suunnilleen kolmea edestakaista automatkaa Helsingistä Utsjoelle, yhden suunnan vastatessa noin 147 kilogrammaa CO2-päästöjä henkilöä kohden (lähteenä EU Green Driving Tool). Notz & Stroeven (2016)* tutkimuksen mukaan 1000 kilogrammaa CO2-päästöjä vastaa noin 3 neliömetriä sulanutta arktista merijäätä, joten keskimäärin HEL-NYK lennon hiilidioksidipäästöillä sulaa 2,73 neliömetriä arktista merijäätä.

Linkit laskureihin:
https://www.icao.int/environmental-protection/…/default.aspx
https://www.finnair.com/fi/fi/emissions-calculator
http://www.carbonneutralcalculator.com/flightcalculator.aspx
https://green-driving.jrc.ec.europa.eu/#/

*Notz, D. & Stroeve, J. (2016) Observed Arctic sea-ice loss directly follows anthropogenic CO2 emission.http://science.sciencemag.org/…/…/2016/11/02/science.aag2345

 


 

“Pitäisikö suosia paikallisia oppaita isojen kansainvälisten matkatoimistojen sijasta?”

Paikallisia oppaita, ja palveluita ylipäänsä suosimalla voi yleensä olla varmempi siitä, että suurempi osa käytetyistä rahoista jää kohteeseen. Välikäsiä on tällöin vähemmän kuin ostettaessa palveluita isoilta kansainvälisiltä matkatoimistoilta. Paikallisten omistamilla yrityksillä on usein paremmat mahdollisuudet työllistää kohteen väestöä ja näin ollen maksimoida kohteeseen jäävä taloudellinen hyöty.

Automaattisesti ei kuitenkaan voi ajatella, että paikallisen suosiminen olisi aina parempi vaihtoehto ja asioihin täytyy suhtautua aina tapauskohtaisesti. Vastuullisuusnäkökulmasta kannattaa ottaa huomioon, että kansainväliset organisaatiot saattavat olla paremmin järjestäytyneitä ja esimerkiksi työnlainsäädäntöä noudatetaan paremmin kuin paikallistasolla. Myös oppaiden ammattitaito ja koulutus voivat vaihdella huomattavasti.

Oppaiden toimintatapoihin ja itse aktiviteetin vastuullisuuteen on myös syytä kiinnittää huomiota. Pääasia on, että oppaan, paikallisten ja matkailijan välinen suhde perustuu kunnioitukseen ja toiminta on niin ympäristöllisesti, kulttuurisesti kuin sosiaalisesti kestävää. Kannattaa pyrkiä ottamaan mahdollisimman paljon selvää ja hakea tietoa jo etukäteen, ja vaatia vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin palveluntarjoajalta.

“Kuinka paljon paikalliset köyhät ihmiset hyötyvät matkailustasi?”

Tähänkään kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta vaan kaikkeen pitää suhtautua tapauskohtaisesti. Kysymyksenasettelu on jo lähtökohtaisesti ongelmallinen, sillä köyhän ihmisen määrittely on moniulotteista ja suhteellista. Lisäksi mitataanko matkailun tuoma hyöty rahassa vai muulla tavalla? Yleistäen, vähäosaisin väestö saattaa monissa kohteissa hyvinkin jäädä kokonaan matkailuelinkeinon tai ainakin sen suorien vaikutusten ulkopuolelle, mutta välillisesti hyödyt ulottuvat laajemmalle.

Kuten mainittu, suosimalla paikallisia palveluita voi kuitenkin parhaiten tukea kohteen elinkeinoelämää ja palvelujen arvoketjuja. Kannattaa ottaa selvää paikallisista aloitteista ja tutkia mahdollisuuksia esimerkiksi kotimajoitukseen. Esimerkiksi katuruokaa kannattaa suosia, sillä siihen ei myyjältä usein tarvita suurempia alkuinvestointeja (ja katuruoka saattaa muutenkin olla yleensä tuoreempaa ja vaihtuvampaa kuin monissa ravintoloissa). Monissa tapauksissa kuitenkin ns. vähäosaiseen väestöön kohdistuvat matkailuaktiviteetit, kuten orpokotivierailut tai slummiturismi ovat jo lähtökohtaisesti kyseenalaista toimintaa, joihin kannattaa suhtautua varauksella.

 


 

”Miten tukea paikallista elinkeinoa tukematta samalla eksotisointia?”

Eksotisoimisella tarkoitetaan yleensä sitä, että jokin tietyn kulttuurin edustaja tai edustajat valjastetaan rajatusti edustamaan tiettyä mielikuvaa tai esitystä kyseisestä kulttuurista. Tämä voi olla haitallista etenkin silloin, jos tämä eksotisointi johtaa todellisuudesta ja ihmisistä yksipuolisesti kertoviin stereotypioihin. Matkailun kontekstissa esimerkiksi tiettyjen alkuperäiskansojen voidaan ajatella joutuneen eksotisoinnin kohteeksi, kun monia matkailijoita kiinnostaa nähdä muunlaista, heille vieraanlaiseksi miellettyä elämää. Eksotisoinnista ilmiönä puhutaan matkailun saralla jokseenkin vähän, vaikka se on erittäin ajankohtainen yhä useamman matkailijan matkustaessa vieraammille kulttuurialueille.

Mikäli alkuperäisessä kysymyksessä tarkoitetaan paikallisuuden ja kulttuurin eksotisoimista matkailun tarpeisiin paikallisten omalta taholta, tähän on matkailijan vaikea oikeastaan vaikuttaa. Voidaan myös kysyä, että pitääkö tähän edes vaikuttaa? Jos kysymys olisi taas aseteltu toisinpäin, eli miten matkailijana välttää paikallisuuden eksotisointia, voidaan taas kysyä, että miten ylipäänsä määritellä missä kulkee raja “normaalin” toiminnan ja eksotisoinnin välillä? Johonkin paikkaan matkustamalla tuet aina lähtökohtaisesti ko. paikan elinkeinoa – liittyi siihen eksotisointi tai ei.

Kulttuurin eksotisointiin ja kaupallistamiseen suhtaudutaan yleisesti melko negatiivisesti, vaikka ilmiötä tulisi tarkastella markkinoinnin näkökulmasta laajemmin. Tämä tulee näkyväksi etenkin alkuperäiskulttuurien kohdalla, jolloin kulttuuri käännetään helposti kaupalliseksi. Kyllähän toisaalta kaikki maatkin brändäävät itseään samaan tyyliin ollakseen houkuttelevia matkailijoille, mutta koska kyseessä ei ole yhtä selkeästi yhteen nivoutuva yksittäinen kulttuuri, ei asiaan kiinnitetä samalla tavalla huomiota.

Matkailussa lähtökohtana kuitenkin on, että kohteen tulee tarjota jotakin erilaista ollakseen paikkana houkutteleva. Toisaalta oman paikallisuuden/kulttuurin eksotisointi voi monessa tapauksessa olla myös mahdollisuus ja väylä kulttuuriperinteen säilyttämiseen. Vaikka matkailussa halutaan yleensä päästä autenttiseen asetelmaan, täytyy matkailijan myös hyväksyä, että kaikkialle ei tarvitse päästä, kaikkea ei tarvitse päästä näkemään ja se, että menee johonkin katsomaan vaikkapa jonkun järjestetyn tanssiesityksen, voi sittenkin olla paras tapa suhtautua eksotisointiin liittyvään kysymykseen.

Vastaavasti, jokin matkailua varten väkisin luotu esitys voi olla nimenomaan paikallisten oma ajatus siitä, mitä matkailijat haluavat nähdä, vaikka todellisuudessa matkailija ei edes tarvitsisi moisia aktiviteetteja. Jos halutaan välttää eksotisointia, tulisi paikallisia elinkeinoja tukea siis muillakin tavoin. Tällöin paikallinen talous ei välttämättä nojaa niin paljon matkailun varaan, ja valmius tehdä kyseenalaisiakin valintoja oman paikallisuuden kustannuksella ei ole niin suuri.

Lopulta, jos miettii kysymystä yksittäisen matkailijan kannalta, mitä matkailija voi tehdä? Matkailijana kannattaa kiinnittää huomiota aktiviteettien luonteeseen. Osallistuvatko paikalliset mielellään vai tuntuuko väkinäiseltä? Käytetäänkö esimerkiksi lapsia hyväksi eksotisointiin tähtäävissä tarkoituksissa? Minkälainen rooli on kulttuurisilla elementeillä, kuten esimerkiksi pukeutumisella ja uskonnolla? Stereotypioimista kannattaa välttää, mikä kannattaa pitää mielessä etenkin itse matkan jälkeen kertoessaan omista kokemuksistaan muille. Tärkeää on myös keskustella aiheesta paikallisten kanssa ja kuten muutenkin, mahdolliset epäkohdat palveluntarjoajan puolelta kannattaa rohkeasti nostaa esiin.

 


 

”Miten voimme edistää jätehuollon luontia ja toimintaa?”

”Matkaillessa ahdistaa kehittyvien (ja kehittyneiden) maiden puutteellinen jätehuolto ja muovipullojen määrä. Miten tähän voi vaikuttaa?”

Monissa suosituissa matkakohteissa jätehuolto on valitettavan puutteellista, ja tähän voi olla matkailijana vaikea suoraan vaikuttaa, asioiden ollessa hyvin pitkälti kiinni kohteen paikallisen tason päätöksenteossa. Matkaillessa – kuten kotonakin – voi kuitenkin voi kuitenkin pyrkiä toimimaan oikein. Loma ja rentoutuminen eivät ole hyviä syitä olla välittämättä ympäristöstä. Matkailija voi suoraan vaikuttaa tuottamansa jätteen määrään, esim. vähentämällä takeaway-astioiden, pillejen ja muun turhan pakkausmateriaalin käyttöä. Omassa majapaikassa voi myös hienovaraisesti kysyä kierrätysmahdollisuuksista. Vaikutus ei välttämättä ole suuri, mutta jos tiedustelut toistuvat voi ns. ”yleinen asenneilmapiiri” ottaa vaikutteita matkailijoiden toiveista.

 

”Kuinka erotan viherpesun oikeasta kestävän kehityksen palveluntarjoajasta?”

Viherpesua voi joskus olla vaikea erottaa. Vastuullinen toimija nostaa esille konkreettisia toimintatapoja eikä vain korulauseita. Vastuullinen toimija myös tiedostaa oman alansa todelliset haasteet. Esimerkiksi eläinmatkailuyrittäjä tiedostaa eläinten luontaiset tarpeet ja kertoo miten näihin tarpeisiin on vastattu. Vastuullinen toimija osaa myös vastata asiantuntevasti asiakkaiden tiedusteluihin, joten jos on epävarma kannattaa aina kysyä. Näin viestitään myös yrittäjille että vastuullisuus on asiakkaille tärkeää.

”Tourism is at the moment gigantic. Where is the border as regards protection of nature?”

”Haluaisin matkustaa ja nähdä hienoja luonnonkohteita esim. Islannin. Mutta turismi tuhoaa luontoa?”

Suosittuihin luontokohteisiin on hyvä mennä hieman sesongin ulkopuolella, niin vältetään ihmismassoista johtuvaa eroosiota ja muuta kantokyvyn heikkenemistä. Toisaalta joidenkin kohteiden on hyvä ”levätä” sesonkien välissä, joten tässäkin auttaa että ottaa selvää matkakohteesta ennen matkaa. Suosituissa luontokohteissa on usein myös ohjeistettu, miten luonnossa tulee liikkua. On tärkeää pysyä merkityillä reiteillä, majoittua vaan majoittumiseen tarkoitetuilla alueilla ja noudattaa sääntöjä esim. tulentekoa koskien. Maailma on kauniita luontokohteita täynnä, mutta kohde kannattaa valita omien taitojensa mukaan. Kokeneempi luonnossakävijä voi suunnata koskemattomampaan luontoon, mutta aloittelija on syytä pysytellä kohteissa joista löytyy vierailijoita palelevaa infrastruktuuri.

”Mikä on ilmastoystävällisin matkustustapa?”

”Miten matkustaa parhaiten ottamalla huomioon ympäristöön liittyvät saasteet?”

Ilmaston kannalta olisi hyvä suosia ei-motorisoituja kulkuneuvoja kuten junia tai polkupyörää. Myös kimppakyydit ja joukkoliikenne yleensäkin ovat parempia vaihtoehtoja. Lentäessä tulisi valita mahdollisuuksien mukaan suorat lennot, sillä nousut kuormittavat ympäristöä eniten. Ympäristön kannalta on parempi lentää harvemmin ja olla matkalla kerralla pidempään, kuin lentää usein. Lentopäästöjä voi myös kompensoida eri tavoin, mutta päästöjä ei voi yksiselitteisesti vähentää kompensoimalla niitä. Reilun matkailun yhdistys haastaakin kaikki kokeilemaan lähimatkailua, ja miettimään vaihtoehtoja seuraavalle lentomatkalle.

 


 

”Mistä tunnistan vastuullisen eläinkohteen?”

Jos matkalla haluaa nähdä eläimiä, kannattaa selvittää etukäteen eläimen lajinomainen käytös ja elinympäristö. Onko kyseistä eläintä mahdollista nähdä sen luonnollisessa ympäristössä häiritsemättä sitä? Aktiivinen eläinsuojelutyö on oleellinen osa vastuullista eläinmatkailutoimintaa. Sen tavoitteena on parantaa villieläinten kantaa ja elinmahdollisuuksia niiden luonnollisessa ympäristössä. Vastuullinen toimija kertoo suojelutyöstä asiakkaille eikä anna vierailijoiden koskea villieläimiin tai teetä eläimillä temppuja, pakkotyötä tai muuta sen lajinomaisen käytöksen vastaista toimintaa. Vierailukohtren vastuullisuutta voi arvioida ottamalla niistä etukäteen selvää esimerkiksi lukemalla muiden kävijöiden kommentteja ja arvosteluja netistä tai kysymällä muilta suosituksia ja kokemuksia.

 


 

”Minne voi matkustaa hyvällä omallatunnolla?”

”Minne voi matkustaa vastuullisesti?”

Periaatteessa voisi ajatella, että hyvällä omallatunnolla matkustaminen minne tahansa on mahdollista, kunhan matkustaa reilusti eli huomioi ympäristöllisen, sosio-kulttuurisen ja taloudellisen kestävyyden matkallaan. Kysymys hyvällä omallatunnolla matkustamisesta on kuitenkin hieman monimutkaisempi ja hyvin pitkälti riippuvainen matkailijan omista arvoista.

Usein ongelmana on myös se, että vastuullisen matkailun eri osa-alueet käyvät vaihtokauppaa keskenään: on usein vaikea yhteen sovittaa ympäristöllisesti, sosio-kulttuurisesti ja taloudellisesti kestävää matkailua oman elämän realiteettien kanssa. Kauas matkustaminen on hyvä esimerkki tästä. Parhaassa tapauksessa kaukaisempiin kohteisiin matkustaminen edistää maailmanrauhaa kulttuurien välisen ymmärryksen lisääntyessä. Myös kehittyvien maiden matkailu – vastuullisia palveluntarjoajia suosittaessa – on tärkeää matkailun tuodessa monille seuduille tuloja ja sitä kautta hyvinvointia. Varjopuolena kuitenkin etenkin Suomesta matkustettaessa on matkan aiheuttamat runsaat hiilidioksidipäästöt, etenkin jos matka taitetaan lentäen.

Toistaiseksi siis kauas matkustaminen on hankala kysymys hyvän omantunnon kannalta, jos tämä kauas matkustaminen tapahtuu usein ja epäekologisia matkustusmuotoja hyödyntäen. Lähimatkailu omassa kotimaassa ja lähialueilla voikin olla yksi vaihtoehto tähän – lähelle voi pääsääntöisesti matkustaa hyvällä omallatunnolla jos tässäkin suosii ekologisia matkustusmuotoja. Kaikkien reilun matkailun periaatteiden yhteensovittamisen hankaluus ei siis ole hyväksyttävä syy olla kiinnittämättä huomiota oman matkailunsa vastuullisuuteen.

Hyvällä omallatunnolla matkustamista voidaan myös tarkastella matkakohteen paikallisen kontekstin kautta. Maailmassa on edelleen monia paikkoja, joihin hyvällä omalla tunnolla matkustaminen ei ole täysin mahdollista. Liikaturismista on puhuttu viime aikoina jokseenkin paljon, ja hyvällä omalla tunnolla matkustamien paikkoihin, joissa yksinkertaisesti paikallinen kantokyky on ylittynyt voi olla haasteellista, varsinkin jos matkustaa huippusesongin aikaan.

Myös kohteen poliittiseen ilmapiiriin ja ihmisoikeustilanteeseen kannattaa aina kiinnittää huomiota ja pyrkiä omilla valinnoillaan olemaan tukematta sellaisia tahoja jotka loukkaavat ihmisoikeuksia ja edistävät epätasa-arvoa. On myös olemassa paikkoja, jonne pelkän turismin nimissä tapahtuvan matkustamisen eettisyyttä voidaan pohtia, kuten konfliktialueet. Omatoimisilla matkoilla, kuten esimerkiksi reppureissatessa kannattaa myös olla sensitiivinen sen suhteen, että haluavatko paikalliset oikeasti sinun tulevan paikan päälle. On olemassa yhteisöjä ja paikkoja, joihin ulkopuolisia ei niin herkästi toivoteta tervetulleiksi syystä tai toisesta.

 

Reilun matkailun yhdistykselle rahoitus globaalin etelän eettistä matkailua edistävään hankkeeseen

Mahtavia uutisia! Olemme Reilun matkailun yhdistyksessä saaneet rahoituksen uudelle globaalin etelän matkailun eettisiä kysymyksiä käsittelevälle hankkelle. ”Yhdenvertaisempaa matkailua globaaliin etelään” (YMGE) on viestintä- ja koulutushanke, jonka laajempi viitekehys on vahvasti sidoksissa kestävän kehityksen tavotteisiin. Siksi YMGE:n aikana pyritään vaikuttamaan erityisesti globaaliin eriarvoisuuteen lisäämällä tietoisuutta miten eriarvoisuus on läsnä matkailun kontekstissa esimerkiksi köyhyyttä kohdattaessa ja sitä tuotteistettaessa. Hankkeessa tullaan painottamaan myös globaalia etelää koskevan matkailuviestinnän eettisyyttä.

Keskeisinä toimintoina hankkeessa on verkkopohjaisen julkaisun luominen, matkabloggareista, matkajournalisteista ja matkailuyritysten henkilöstöstä koostuvan kohderyhmän kouluttaminen sekä aiheesta tapahtuva viestintä Reilun matkailun yhdistyksen toimeista.

YMGE:n koordinoinnista tulee vastaamaan yhdistyksen nykyinen tiedottaja Anu Häkkinen. Hanke alkaa marraskuussa ja sen on määrä päättyä helmikuussa 2019. Hankkeen koulutukset tullaan järjestämään tammikuussa 2019, ja ne ovat kohderyhmälle maksuttomia. Tarkemmat päivämäärät ilmoitetaan myöhemmin syksyllä, joten kannattaa pysyä kuulolla.

YMGE toteutetaan osana EU:n rahoittamaa FRAME, VOICE, REPORT! (FVR) tukijärjestelyä, jossa rahoitetaan eurooppalaisten kansalaisjärjestöjen globaalikasvatus- ja kehitysviestintäprojekteja. FVR:än sisältyy myös mukaan valittujen järjestöjen yhteinen oppimisprosessi. FVR-hankkeissa tavoitteena on edistää kestävän kehityksen tavotteiden toteutumista, ja niissä painotetaan erityisesti globaalin etelän näkökulmaa osana hankkeissa toteutettavaa toimintaa ja viestintää. Suomessa yhteensä 16 järjestöä ja 13 hanketta sai rahoituksen ensimmäisellä hakukierroksella. Lisää tietoa FVR-tukijärjestelystä on saatavilla osoitteessa https://www.framevoicereport.org/fi/.